”Otti aikansa oppia luottamaan toiseen”

Vesilahdelle viime vuoden lopulla muuttaneet Päivi Niemi ja Lasse Niskala ovat olleet naimissa yhdeksän vuotta. Sitä ennen he seurustelivat vuoden verran, lähinnä autossa.

– Heti alussa oli pakko tehdä selväksi, millaiseen pyöritykseen Lasse hyppää, jos lähtee minun mukaani, toteaa evankelistana 15 vuotta Suomea kolunnut Päivi. Auton mittariin kertyy noin 60 000 kilometriä vuodessa.

Maanalaista levykauppaa netti- ja kotitoimistosta käsin pyörittävä Lassekaan ei jää pelkästään kotimieheksi.

– Kierrän hengellisissä tapahtumissa ja hoidan Juha Tapion levyjen myyntiä noin sadalla keikalla vuodessa. Päiville matkapäiviä tulee ehkä kaksinkertainen määrä, arvioi Lasse.

Työ määrittää paljolti yhteiselämää.

– Olen työssäni paljon tekemisissä myös miesten kanssa. Jotkut heistä kaipaavat kovasti toista ihmistä omaan elämäänsä. Minun täytyy tietää, miten suhtaudun ja millaiset rajat asetan. Toisaalta taas Lasse on kohtalaisen komea mies, Päivi listaa liiton haasteita, eikä hänenkään ulkonäössään ei valittamista.


Päivillä takana sairas suhde

Itsestään selvää oli, että mustasukkaisuudesta puhuttiin jo yhdessäolon alkuvaiheissa – myös siksi, että Päivillä on taustallaan sairaalloista mustasukkaisuutta ja väkivaltaa sisältänyt parisuhde.

– Vaikka ihminen olisi Jumalan kasvojen edessä luvannut pysyä liitossaan, on hengellistä väkivaltaa vaatia häntä pysymään väkivaltaisessa suhteessa.

Otti aikansa, että Päivi oppi luottamaan Lasseen. Pari pitää kiinni peruspelisäännöistä. Yksi niistä on yli muiden: kaikesta pitää voida puhua.

– Joskus olen sitten yrittänyt puhua jostakin kipeästä asiasta aamupalapöydässä, sämpylää syöden ja itku kurkussa, muistaa Päivi.

Lähtökohtana on ehdoton luottamus, ja halu olla sen arvoinen. Molemmilla puolisoilla oli ennestään toista sukupuolta olevia ystäviä, ja joitakin on tullut lisääkin. Lassen naispuoliset ystävät liittyvät enemmän työkuvioihin.

– Olen käynyt miespuolisten ystävien kanssa vapaa-ajalla syömässä, elokuvissa, kahvilla ja kylässä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, kun toinen tietää heistä, toteaa Päivi.


Aikaa yhteisille harrastuksille

Päivi ja Lasse suunnittelevat ajankäyttöä yhdessä. Vapaapäivä osuu usein keskelle viikkoa.

– Sovimme päivät, joihin ei oteta töitä, ja lomat vietämme yhdessä. Ensisijaisesti pidämme huolta yhteisestä ajastamme. Vasta sitten tulevat harrastukset ja ystävät, he vakuuttavat.

Kotia hoitaa se, joka on paikalla – tai sitten yhteisinä kymmenen minuutin urakoina, joiden jälkeen keskitytään muuhun yhdessä olemiseen. Yhteisiä harrastuksia ovat elokuvat, ulkoilu, Pimu-koira ja moottoripyöräily.

Liikkeellä olemisen vastapainoksi Päivin omille harrastuksille, punttisalille ja puutöille, löytyy tilaa kellarikerroksesta. Terapeutin opintojen jälkeen hän ajattelee tekevänsä myös entistä enemmän töitä kotoa käsin.

Lassen harrastus on luontokuvaus.

– Viimeksi kävin kuvausmatkalla Kuhmossa. Viikon aikana susi näyttäytyi haaskalla kerran aamuhämärissä.


Pikkutuhmat puheet vastenmielisiä

Lasse on hiljaisempi, eikä yleensä juttele ylimääräisiä ventovieraiden kanssa. Päivi sanoo olevansa kova soittamaan poskea.

– Puhun kaikille ummet ja lammet. Voi olla, että joku kokee sen flirtiksi

– Erotan pikkutuhmuudet ja puheet, joissa vedotaan tunteisiin tai joissa on seksuaalinen viritys. Ne ovat minusta vastenmielisiä, eivätkä ollenkaan sama asia kuin vaikkapa levykaupantekoon kuuluva ylikohteliaisuus ja ylipositiivisuus, pohtii Päivi.

Molemmat saavat toisinaan ulkopuolisilta palautetta ulkonäöstään ja persoonastaan.

– Usein se kannustaa ja rohkaisee hyvällä tavalla. Joskus harvoin tulee myös sellaista ihailua ja lähentelyä, joka tuntuu kurjalta. Otan sen puheeksi kotona, Päivi kertoo.

Teksti Ulla-Maija Vilmi
Kuvat Merja Ojala