Pääsiäinen Valamossa koskettaa kaikkia aisteja

Uusi Valamo Heinävedellä yllättää suuruudellaan, laadullaan ja monipuolisuudellaan. Valtaosa vieraista on yksittäisiä matkailijoita, useimmiten luterilaisia. Monet seurakunnat, järjestöt, yhteisöt ja yritykset tarjoavat pääsiäisen pakettimatkoja Valamoon. Myös ulkomaalaisia matkailijoita ja munkkeja näkee joukossa. Kaikki paikat täyttyvät pääsiäisenä.

 

Valamo on ortodoksisen kirkon kruununjalokivi ja näkyvä keskus. Sillä on pitkä ja kiehtova historia. Toisen maailmansodan jälkeen Laatokan Valamon ja Petsamon luostarien veljestöt siirtyivät Uuteen Valamoon. Vuonna 1956 saapui myös Konevitsan veljestö evakkopaikastaan Keiteleeltä.

 

Valamo on hartauksien ja rukouksien keskipiste, matkailukeskus ja pyhiinvaelluskohde.

 

”Hei isoisä”, pieni lapsi huutaa munkin kaapuiselle. Kaikki munkit eivät ole olleet ikänsä naimattomia. Täällä on myös leskenä munkiksi ryhtyneitä, maailmasta ihan eri ammateista luostariin tulleita miehiä kirkonmiesten ja pappien lisäksi. Kuten vaikkapa tuo isoisä-munkki, joka taisi olla vieraana.

 

Veljestöllä on omat erikoistehtävänsä. Esimerkiksi Mikael-munkki toimii valokuvaajana ja webbimestarina, Trifon on kirkkomunkki. Viinimestari on puolestaan munkki Andreas, entinen yrittäjä ja toimitusjohtaja laivanrakennuksen ja terästeollisuuden alalla.

 

Miesten pääsiäissaunassa asiakkaiden kanssa saunoo myös veljestön jäseniä kaikessa sovussa. Viinimunkki Andreas ei riisunut krusifiksiaan kaulasta lainkaan.

 

Se on tatuoitu rintaan.

 

 

Hartauksia läpi vuorokauden

 

Pääsiäinen on ortodoksisen kirkkovuoden suurin juhla. Valamon pieni ja kaunis kivikirkko täyttyy tunnista toiseen. Kirkossa vietetään pääsiäisenä lähes nonstoppina hartaushetkiä miltei vuorokauden kaikkina aikoina.

 

Luostarikuoro Filofoniaa johtaa musiikinopettaja Sirpa Toivanen Jyväskylästä. Esiintyjät asuvat eri puolilla Suomea ja ohjelmaa treenataan laululeireillä. Pääsiäinen rakentuu pitkälti kuoron varaan. Se vaatii Toivasen mukaan melkoista turnauskestävyyttä. Mutta samalla pääsee sanan ääreen ja pääsiäisen ytimeen, kuorolaiset toteavat.

 

Kirkon ikonit, liturgia, ristinmerkit, suitsukkeet, papiston jumalanpalvelusasut ja kuorolaulu tarjoavat kaikkia aisteja koskettavan elämyksen. Ylösnousemusjuhlan odotus on kaiken keskipisteenä.

 

Eikä vähiten aisteja tyydytä Valamon keittiö. Ruokaakin saa lähes tauotta. Kolme kertaa päivässä istutaan notkuvien pöytien ääreen. Eri aterioiden seisovan pöydän ajat ovat niin venytettyjä, että kaikki ehtivät mukaan omaan tahtiinsa. Ruokailujen väliin jää vain tunti aikaa, jolloin ravintolassa ei ole ruokaa pöydässä.

 

Joulu on luterilaisten ruokajuhla siinä missä pääsiäinen ortodoksien. Ruokailu on syvimpiä yhteyden kokemuksia. Hyvään yhteyteen kuuluu hidas syöminen.

 

Ruuan runsauden puolesta ei juuri huomaa, että eletään paastoviikkoa. Kaikkea muuta on yllin kyllin, paitsi lihaa. Kalaa eri muodoissaan on lukematon määrä – ja herkulliset jälkiruuat päälle. Liha ilmestyy juhlapöytään vasta pääsiäisyön juhla-aamiaiselle, siitä siis paastotaan.

 

 

Matkailijoille vain parasta

 

Valamon ideana on palvella matkailijoita mahdollisimman hyvin. Munkit kyllä elävät niukkuudessa, mutta turismi on Valamon päätulonlähde. Lisätuloja tulee muun muassa matkamuistomyymälä Tuohuksesta ja omasta viinitehtaasta, jossa tuotetaan marjaviinejä ja likööreitä Valamon herukoista ja karviaisista. Lisäksi Valamossa tuotetaan Suomen kirkkoviini, jonka raaka-aine tuodaan Unkarista. Ehtoollisviinin tulee olla rypäleistä tehty. Valamossa se väkevöitetään, kypsytetään ja pullotetaan.

 

Pietistinen alkoholin synnillisyys ei näy elämänmyönteisessä ortodoksisuudessa ainakaan Valamossa. Onhan viini Pyhän maan ruokajuoma ja ehtoollisen sakramentti. Jos itse Kristus muutti veden viiniksi, itse juomaan ei voi liittyä mitään pahaa. Juomistapoihin ja sen seurauksiin sen sijaan voi liittyä sitäkin enemmän. Täällä piru ei asu pullossa vaan korkeintaan ihmisen omassa sielunmaisemassa. On käyttäjästä kiinni, millä mielellä alkoholia nauttii.

 

Trapesa on A-oikeuksin varustettu ravintola, jossa pyhiinvaeltajat voivat koska tahansa nauttia alkoholijuomia. Myös Valamon oma viinimyymälä palvelee jatkuvasti. Juhlatunnelmaa voi korostaa vaikka omassa huoneessaan Valamon karviais–valkoherukka -kuohuviinillä.

 

Ympäri maailman ja läpi historian luostarit ovat olleet viini- ja olutkeskuksia, tässä Uusi Valamo jatkaa kirkon perinteitä. Tuliaisiksi Valamon viinit ovat suosittuja, koska niitä saa vain täältä. Vain yhtä likööriä saa tilata Alkosta. Kaunis lahjapakkaus pyhittää tuliaisen. Toisaalta viineistä on helppo paastota täälläkin. Suurin osa ei kajoa alkoholitiskin antimiin.

 

 

Unohda tiukat kellonajat

 

Valamon ravintola ja keittiö pyörii pääasiassa vapaaehtoisten voimin. Monet talkoolaiset aloittavat keittiöstä ja palaavat usein uudelleen eri kausina eri tehtäviin. Sesonkiaikoina vapaaehtoisia työskentelee Valamossa jopa 70. Heille on oma majoitussiipensä. Joukossa palvelee myös siviilipalvelusmiehiä. Monet heistäkin palaavat talkoolaisina palveluspaikkaansa.

 

Sielua ja ruumista ravitsee osaltaan Valamon ajattomuus ja kiireen puute. Kaikkeen voi ottaa osaa omaan tahtiinsa. Hartauksiin mennään ja poistutaan vapaasti, samoin ruokailuihin.

 

Poikkeuksen tekee suurin ja odotetuin juhla, Herran pääsiäisen aamupalvelus kello 00.00–02.30. Lopuksi kierretään kirkkoa ristisaatossa laulaen soihtujen ja lyhtyjen valossa papiston perässä.

 

Kun pääsiäisyön messu päättyy, päättyy myös paaston aika ja juhlaväki siirtyy kauniisti katettujen pöytien ääreen. Pääsiäisyön juhla-aamiainen alkaa yhtä aikaa – vähän ennen aamukolmea.

 

Kattaukseen kuuluvat punaiset kynttilät kuin jouluna, punaiset ruokaliinat ja punaiseksi värjätyt kananmunat – nuo uuden elämän ja tyhjän haudan ikiaikaiset symbolit. Tähän juhlaan kuuluu pöytiin tarjoilu, ja nyt on lihaa eri muodoissaan ja viiniäkin tarjotaan kelle se käy.

 

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti. Nyt nautitaan ja riemuitaan, sillä tänään aurinkokin tanssii ylösnousemuksen ilosta.

 

Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi.

 

 

Ortodoksiset tavat

 

Valamossa jaetaan pieni opas ortodoksisista tavoista, pukeutumissuosituksista, jumalanpalveluksista, kirkollisista juhlista sekä Valamon luostarin historiasta ja nykypäivästä. Turistien ei tarvitse olla turhan tarkkoja ohjeiden osaamisesta, mutta kesällä ei saa pukeutua liian paljastavasti. Sekä miesten että naisten toivotaan pukeutuvan luostarin alueella niin, että "asu peittää ainakin polvet ja olkapäät".

 

Oppaassa on pohjapiirros kivikirkosta ja numeroidut selitykset ikoneista. Kivikirkko on rakennettu 30 vuotta sitten tyylillisesti 1500–1600 -lukujen henkeen. Se on ortodoksien tapaan itä–länsi -suunnassa siten, että alttari on idässä, auringon nousun puolella.

 

Lisäksi Valamossa on laivaranta, tuohustehdas ja taulukehystämö sekä talkoolaisten ja siviilipalvelusmiesten talo, joka on 1800-luvun väentupa. Vesitse voi päästä läheiseen Lintulan nunnaluostariin. Rannassa on myös 1987 valmistunut merimiesten ja kalastajien suojelupyhimys Nikolaokselle omistettu tsasouna.

 

 

Kutsumus talkoolaiseksi

 

Toimittaja Taina Ruoho on useaan otteeseen toiminut lomien ja erilaisten vapaiden ajan talkoolaisena Valamossa eri vuodenaikoina. Talkookuukausia on kertynyt yhteensä vuoden verran.

 

Viime pääsiäisenä Ruoho päivysti muun muassa ikoninäyttelyn kassalla, mutta hänet nähtiin monissa muissakin tehtävissä. Keittiöstä kaikki alkoi, kuten monen muunkin kohdalla.

 

Taina Ruoho on aina tuntenut vetoa kristilliseen vapaaehtoistyöhön luterilaisessa kotiseurakunnassaan ja kristillisissä järjestöissä. Kyse on Raamatun pohjalta nousevasta lähimmäisen rakkaudesta. Viime aikoina Ruohon talkooapu on suuntautunut Valamoon. Ortodoksisuus uskontona kiinnostaa häntä myös niin paljon, että hän on pitkään harkinnut siihen liittymistä.

 

– Hengellinen identiteetti on kuitenkin niin syvä ja perustavanlaatuinen, että en ole kiirehtinyt ratkaisua, varsinkin kun elämässä on ollut jatkuvasti monia myllerryksiä.

 

Viime keväänä Ruoho palveli Valamon vapaaehtoisena helmikuusta toukokuulle. Se oli hänen neljäs pääsiäisensä Valamossa. Ensimmäisen kerran hän oli vuonna 2004 asiakkaana, jolloin sai tietoa talkoomahdollisuuksista.

 

– Kymmenisen vuotta minulla oli ollut toive päästä eläytymään syvälle pääsiäisen sanomaan ja saada siihen enemmän sisältöä kuin kotiseurakunnastani saa. Täällä pääsiäinen on vahvaa teologista ruisleipää.

 

Ruoho sanoi osallistuvansa niin moneen palvelukseen kuin suinkin töiltään ehtii, aina jaksamisen rajoille asti.

 

Hän on palvellut keittiössä, kaupassa, kirkossa ja siivouksessa ja kirjoitustehtävissä. Toivetehtäviinsä ulko- ja remonttitöihin hän ei ole päässyt, mutta on silti viihtynyt. Lisäksi hän on toiminut monien ”lounaspäästäjänä” ja kesällä porttivahtina.

 

Massiivinen matkailu tuo kestotöitä talkoolaisille.

 

– Kesällä on ollut jopa 800 ruokavierasta lähes päivittäin, ja yhden viikon aikana saatetaan tarvita jopa 70 talkoolaista. Porttivahti neuvoo, opastaa, antaa karttoja ja jopa huiveja naisille päälle pantavaksi, koska olkapäät eivät saa näkyä.

 

Talkoolaiselle toteutuu Valamossa paradoksisuus, jossa työn ja kiireen keskellä rauhoittuu pyhän kosketuksen äärellä.

 

– Tänne tulee talkoolaisia hyvin erilaisista elämäntilanteista. Suuren yhteisöllisyyden keskellä jokainen varjelee myös omaa yksityisyyttään. Täällä annetaan toisen olla rauhassa. Se on vapauttavaa. Palvelu myös jollain tavalla eheyttää ja rakentaa omaa itseä.

 

 

 

Teksti, kuvat ja videot: Sakari Sarkimaa

 

Netissä:

 

 

Valamo lyhyesti

 

- Heinävedellä sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Sen johtajana eli igumenina on toiminut vuodesta 1997 lähtien arkkimandriitta Sergei.

 

- Luostarin noin 10 hengen veljestö elää hengellistä yhteisöelämää, joka pohjautuu askeesiin. Veljestön keski-ikä on 45 vuotta. Veljestö asuu Juojärven rantaan vuonna 1979 valmistuneissa taloissa, joissa on 16 vaatimattomasti sisustettua yhden hengen huonetta eli keljaa. Yleisö ei pääse keljoille.

 

- Luostarielämän perimmäinen tarkoitus on kilvoittelijan sielun pelastus. Kilvoittelu on työn, rukouksen ja levon vuorottelua.

 

- Vanhan perinteen mukaan luostarin tulee elättää itse itsensä. Valamon pääelinkeino on matkailu: luostarissa käy vuosittain yli 160 000 vierailijaa. Tuotot käytetään luostarin ylläpitoon ja kehittämiseen. Käymään tai yöpymään voi tulla ympäri vuoden.

 

- Luostariin voi tulla hiljentymään ja osallistumaan sen päivittäiseen jumalanpalveluselämään sekä virkistymään ulkoillen, leväten ja seurustellen.

 

- Luostari on juhla- ja kokouspaikka, jossa on 200 hengen kokoussali ja 260-paikkainen ravintola.

 

- Luostariin ja sen jumalanpalveluksiin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki vakaumukseen katsomatta.