Päätoimittaja Hurme: On terveellistä saada anteeksi

Hoidon ja hoivan puute sekä lisääntyvä yksinäisyys ovat asioita, jotka päätoimittaja Tarja Hurmetta erityisesti huolettavat suomalaisessa yhteiskunnassa, niin rikas ja hyvinvoiva kuin se kuuluu olevankin.

Terveydenhuollon tila ja ikääntyvien huono hoitotilanne ovat tulleet lähelle oman isän sairastelua seuratessa. Hoitopaikkoja ja hoitajia on liian vähän ja ala on alipalkattu. Edes rahalla ei apua pian löydy, saati jos rahaa ei ole.

Yksinäisyyden helpottajana puolestaan kirkolla voisi olla nykyistä enemmän annettavaa.

– Olen koko ikäni miettinyt, kuinka hyvä olisi, jos luterilaiseenkin kirkkoon kuuluisi yleisesti ripittäytymisen mahdollisuus, rippituoli niin kuin roomalaiskatolisilla. Tarvitsemme anteeksi antamista, kuuntelemista ja anteeksi saamista niin että se on osa luontevaa arkielämää.

– Elämme armotonta aikaa, mistä kertovat suuret itsemurhaluvut. Ripin avulla ihminen voisi vapautua ja olla armollisempi itselleen ja muille. Mahdollisuus puhua helpottaisi myös yksinäisyyttä, joka tuntuu kaikkialla vain lisääntyvän.

– Tämä olisi minusta kirkon perustyötä. Pitäisi miettiä, mikä kirkossa on tarpeellista. Aerobicia voivat järjestää muutkin, ja kirkko voisi keskittyä siihen, mistä ihmisillä on puute ja mikä on sen ydinaluetta. Kirkko kuten bisnesmaailmakin onnistuu parhaiten siinä, mikä on sen ydintehtävä.

Laulu
maistuu aina

Laulu ja musiikki kuuluvat Tarja Hurmeen elämään. Ovat kuuluneet nuoresta asti, jolloin hän oli mukana Pyhät ja pahat -bändissä ja seurakuntanuorissa.

Kotioloissa hän ottaa yhä toisinaan kitaran esiin ja soittaa itselleen. Laulu sen sijaan saa kaikua muillekin. Ei ole monta suvun juhlaa, jossa hän ei olisi laulanut yksin tai porukalla – ja mieluiten äänissä

Laulun lahja on perintöä varhain kuolleelta äidiltä.

Rippikoululeiri Helsingin Töölön seurakunnassa oli yksi hänen elämänsä käännekohta, ja laululla oli siinäkin suuri merkitys. Musiikki sitoi hänet seurakuntanuoriin ja auttoi sisäistämään kristillisen sanoman. Riparilta löytyi myös tuleva aviomies, toimittaja Markku Juntunen.

Markku oli leirin isonen, joka huomasi laulavan tytön ja pyysi tätä mukaan Pyhät ja pahat -bändiinsä.

Tarja Hurme toimi itsekin isosena 1970-luvulla, ja teki laulujen sanoja ja käännöksiä. Se harrastus on säilynyt. Uusia laulurunoja syntyy edelleen.

– Lauloimme ja keikkailimme 1970-luvulla tosi paljon. Joskus harmittaa, että bändi hiipui pois.

Laulu ei silti jäänyt, sillä suku toi mukanaan lisää laulajia.

– Markku soittaa kitaraa, hänen veljensä pianoa ja heidän siskonsa on kuorolaulaja. Lähinnä juuri jouluisin olemme vuosien varrella musisoineet yhdessä. Markku laulaa nyt Papas no mamas -yhtyeessä. Sen tiernapoikaesitys on kokemisen arvoinen, Hurme hehkuttaa.

Tarja Hurme on voinut liittää musiikin myös journalismiin tiettyjen projektien avulla. ET-lehti on ollut mukana muutamissa HelsinkiMission kampanjoissa.

– Meillä oli pari kertaa HelsinkiMission kanssa oma joulukonsertti.

Tarja Hurme kokee oman suhteensa uskoon yksityiseksi, sisäiseksi ja hiljaiseksi. Siihen kuuluu ajatus armollisuudesta ja anteeksiantamisesta. Yksi ydinajatus tiivistyy väkevästi.

– Minusta on aika älytöntä pitää totena vain sitä mikä näkyy ja minkä voi todistaa omin silmin. Maailma ja elämä on niin monikerroksinen. Tämän- ja tuonpuoleinen liittyvät yhteen.

Lukijoita
arvostetaan

ET-lehdestä kuulee pelkkää hyvää, vaikka nimi onkin hieman outo. Et-lehti. Eikö mukavampi olisi vaikka Kyllä-lehti? Mutta ei nimi lehteä pahenna eikä kohenna, vaan sisältö, toimitus ja lukijat. Nimeä on vaikea vaihtaa, jos lehdellä on lähes 900 000 lukijaa.

Kaikella on myös historiansa. Alkuperäinen Eläketieto on muuntunut +50-vuotiaiden yleisaikakauslehdeksi. Välillä lehden alaotsikkona oli Elämäntaito, mutta siitäkin luovuttiin. Pelkkä ET on käsite joka riittää.

Tai liittyy siihen yksi määrite: Aikuisena. Aikuisuus on mainio teema, jonka ympärille voi koota ison kirjon kiinnostavia hyötyjuttuja.

Tarja Hurmeen kaudella viiden vuoden aikana lehden ilmestymiskerrat ovat lisääntyneet 12:sta 18:aan ja lisälehtenä ilmestyy ET-Kotipiha maaliskuussa.

ET:n ilmestymisväli poikkeaa muista lehdistä. ET tulee keskitalvella ja -kesällä kerran kuussa. Toiset puoli vuotta kevät- ja syyskaudella se ilmestyy kahdesti kuukaudessa.

ET:ssä toteutettiin juuri ulkoasu-uudistus ja lehti on sisällöltään silmiinpistävän lukijakeskeinen. Toimitus ei pelkästään tuota aineistoa lukijoille, vaan heidät otetaan tavalla tai toisella mukaan: Kysy meiltä, ehdota, toivo, osallistu ja vastaa -osiot pomppaavat näkyvästi esiin.

Tarinat
kiinnostavat

Kantaaottavien artikkelien ja hyötyjuttujen ohella päätoimittaja kannattaa kertovia juttuja, tarinajournalismia, joka välittää ihmisen puhetta ihmiselle.

– Lehtemme pääkohderyhmänä ovat 50+ikäiset ja erityisesti suuret ikäluokat, mutta emme jauha ikää. Joka toinen yli 50-vuotias suomalaisnainen on lehtemme lukija, ja lisäksi meillä on 250 000 mieslukijaa. Vaikka ET on iso, lehden arvojen kautta sen eri-ikäiset lukijat muodostavat yhteisön.

– Lukijat luottavat ET-lehteen ja me arvostamme lukijoita. Olen optimisti ja uskon, että lukijat voivat samaistua toisten tarinoihin ja saada niistä sisältöä ajatteluunsa ja innostusta elämäänsä. On tärkeää koskettaa lukijoiden tunteita. Ihmisten kautta ja yksityisestä yleiseen on yksi ET:n yksi motto.

– Haluan nostaa isovanhemmuutta esiin ja yhdistää sukupolvia toisiinsa. Muuten asiat eivät yhteiskunnassa voi olla hyvin. Sukupolvet tarvitsevat toisiaan. Yhteiskunta ei voi olla niin rajoittunut, että esimerkiksi nuorisopainotteisuus syrjäyttäisi vanhemman väen asioita. Myös aikuiset sinkut ovat tärkeä teema.

ET-lehteä markkinoidaan myös sillä, että sieltä ei löydy julkkiksia eikä juoruja.

– Kyllä haastatteluihin mahtuu julkkiksiakin, kunhan heillä on järjellistä ja ajatuksia herättävää sanottavaa. Juttujen tavoitteena on riisua julkkis rooleistaan. Esimerkiksi isä–poika -sarjassa pojan kertomana voi tunnetusta isästä nousta esiin aivan uusia piirteitä.

Oikea
ET-vauhtimummi

Tarja Hurmeen suvun ikärakenne luo näköalan eri sukupolvien välille. Tarja itse syntyi nuorten, 18-19-vuotiaiden vanhempien esikoisena ja oli ainut lapsi 9-vuotiaaseen asti, jolloin syntyi hänen pikkusiskonsa. Omien lasten ikäeroa on 16 vuotta ja nuorin lapsi tuli enoksi 7-vuotiaana.

Puoliso Markku syntyi puolestaan vanhempien nuorimpana, kun äiti oli jo 48-vuotias.

– Markun isosisko voisi ikänsä puolesta olla oma äitini.

Tarja kokoaa sukua tänä jouluna kotiinsa Helsinkiin. Perinteinen mökkijoulu Taipalsaaressa jää väliin isän sairauden takia.

Noin kymmenen hengen joulupöytä ei aiheuta joulustressiä.

– Kaikki meillä haluavat perinteisen joulun – ja perinteiset jouluruuat on helppo laittaa. Jälkiruoaksi yritän aina kehitellä jotain pientä uutta.

Tarja Hurmeella on kaksi lasta, Sanna, 27 ja Juhana, 11. Sannalla on jo kaksi omaa lasta, Anni, 4, ja 1-vuotias Tuure.

– Olen oikein personoitunut ET-mummo, Tarja Hurme myhäilee, vaikka työkiireet verottavat mahdollisuuksiani heittäytyä riittävän usein mummipuuhiin. Työtä tekevän naisen osa on näköjään riittämättömyyden tunne, niin pienten lasten äitinä kuin mumminakin.

Tarja Hurme elää siis ruuhkavuosia. Työn, kouluikäisen lapsen ja lastenlasten lisäksi huolena on viime kuukausina ollut isän sairaus.

Joulun
monet tunnelmat

Tarja Hurme kertoo, ettei hänen lapsuuden kotinsa ollut erityisen seesteinen. Kun oma seurustelu alkoi, hän viihtyikin joulun seudussa mieluummin Markun kotona.

Hän suosittelee nuorille vanhemmille, että he kehittäisivät omia jouluperinteitään ja rohkenisivat päättää omista aikatauluistaan. Kaikkea ei tarvitse ehtiä aattona.

– Monet omista jouluistani ovat olleet liian kiireisiä, kun oli oman joulun laittamista ja kävimme aattona myös vanhempien luona

– Toisaalta Markun vanhempien luona joulu tuntui joulummalta ja sinne halusi mennä, vaikkei olisi jaksanutkaan.

Myöhemmin vanhemmat erosivat ja äiti ehti olla uusissa naimisissa yhdeksän vuotta, kun puoliso kuoli.

– Rakastetun miehen kuolema oli äidille niin suuri shokki, että hän dementoitui ja menehtyi juuri joulun aikaan kymmenisen vuotta sitten, vasta 59-vuotiaana. Olen aina ajatellut, että suru laukaisi dementian ja että suruunkin voi kuolla.

Nyt isän sairauden vuoksi joulusta tulee taas poikkeava ainakin ulkoisesti. joululaulut epäilemättä kaikuvat myös Helsingin kodissa.

– Pidän joulusta. Suosikkilauluni on Sylvian joululaulu, jota lauloin aina äidin kanssa. Toinen suosikki on Maa on niin kaunis. Sitä puolestaan laulettiin usein Markun kotona. Laulamme sen aina kuin mahdollista moniäänisesti.

– Uusimmista joululauluista Vexi Salmen sanoittama ja Kalervo (Kassu) Halosen säveltämä Sydämeeni joulun teen on hyvä, samoin Pekka Simojoen Tulkoon joulu.

– Molemmat uudet joululaulut ovat niin koskettavia, että tuntuu kuin niitä olisi aina laulettu.

Teksti: Sakari Sarkimaa

Kuvat: Juha Jarva

Tarja Hurme

27 vuotta journalistina, josta 17 vuotta päätoimittajana lehdissä Makasiini, Katso, Kotilääkäri, Elämänhalu, Avotakka ja vuodesta 2001 ET.

Tarja Hurmeen mielestä kirkko voisi nykyistä enemmän purkaa aikamme armottomuutta ja keskittyä ydintehtäväänsä. – Ripin avulla ihminen voisi vapautua ja olla armollisempi itselleen ja muille.

– Haluan yhdistää lehden juttujen avulla sukupolvia toisiinsa. Sen pitäisi olla nouseva suuntaus koko yhteiskunnassa. Me tarvitsemme toinen toisiamme, Tarja Hurme sanoo.

– Jokainen ihminen on tarinan arvoinen. Tarinat ovat ihmisten puhetta ihmiselle, NIISTÄ voi saada uusia virikkeitä. Hyvä juttu koskettaa tunteita, Tarja Hurme pohtii.