Päivi Granström: Saviastia Jumalan käytössä

 

Kymmenen vuotta sitten Pia Perkiön vetämälle runokurssille osallistui kaksi omasta osaamisestaan epävarmaa, toisilleen tuntematonta naista.

 

Ystävystyin Päivi Granströmin kanssa. Olemme vuosin mittaan jakaneet sähköpostitse luomisen tuskaa ja iloa pyrkiessämme kirjoittajina kohti unelmiamme, mottona Pienten Askelten Polulla. Tässä ”PAP-kerhossa” rohkaisemme toisiamme muistuttaen, että pienikin askel on eteenpäin menoa.

 

Viime vuonna tällä polulla syntyi ensimmäinen yhteinen laulumme. Päivin säveltämä Hylätyn tango julkaistiin äskettäin ilmestyneessä Kauniiksi kutsutaan neitoa -kirjassa. Teos on luonteva jatko hänen vuonna 2000 ilmestyneelle omalle äänitteelleen Naisen sydänääniä.

 

– Seurakunnissa naisilla on suuri tarve asioiden jakamiseen. Uudessa kirjassa käsitellään laulujen, runojen, rukousten ja tarinoiden kautta naisen elämänkaari vaikeitakaan asioita kaihtamatta. Tekstejä saatiin myös lähetyskentiltä, mikä tuo monipuolisuutta sisältöön. Materiaalin pohjalta voi kasata ja ideoida monenlaisia ohjelmakokonaisuuksia tarpeen mukaan. Toki kirjaa voi käyttää kotonakin, sanoo Granström, yksi kirjan neljästä toimittajasta.

 

Rukous
uudisti

 

Vuodesta 1994 Suomen Lähetysseuran musiikkisihteerinä toiminut Päivi Granström on koulutukseltaan musiikin maisteri, kanttori.

 

– En ole ikinä ollut kanttorin virassa. Aiemmin koin asiassa alamittaisuutta, mutta enää en kaipaa seurakuntaan töihin.

 

Lähetysseurassa pääsen toteuttamaan itseäni ja luovuuttani todella monipuolisesti kansainvälisessä ilmapiirissä, vaikka työn painopiste onkin koordinoimisessa ja organisoimisessa. Tärkeitä kohtaamisen paikkoja ovat Lähetysseuran naistenpäivät ja lasten jousisoitinleirit, lempijuttuni.

 

Päivin harteilla on vastuu ”Kauneimmat joululaulut”-vihkon toimittamisesta. Aikaisemmin hän on valinnut kappaleet apunaan kanttoreista ja tekstintekijöistä koostuva työryhmä. Tänä vuonna Päivi kokeilee erilaista menetelmää:

 

– Lähetin sähköpostia joukolle kanttoreita ympäri maata ja pyysin mielipiteitä lauluvalikoimasta. Hehän huomaavat tilaisuuksissa, mikä toimii ja mikä ei. Teen päätökset palautteen pohjalta ja otan reilusti vastuun, tuli sitten ruusuja tai risuja, Päivi toteaa.

 

– Olen ”herännyt” monen asian suhteen ja tunnen uudistuneeni. Rukoilin uusia ajatuksia ja näkökulmia työhön. Ne ovat tarpeellisia, kuten luovuuskin.

 

– Minua puhuttelee valokuva työhuoneeni seinällä, jossa kämmenellä oleva eksoottinen kukka on melkein kaikki terälehdet auenneina. Koen itsekin olevani avautumassa Jumalan rakkauden lämmössä. Kaiken tuskankin keskellä olen Hänen edessään.

 

Solmu
avautui

 

Päivi Granström on käynyt läpi kriisejä ja vaikeuksia. Vuonna 1997 olleesta uupumuksesta voi lukea kirjasta Pohjakosketuksia (SLEY-kirjat). Syksyllä 2004 Päivi erosi ja asuu nyt tyttärensä Lauran, 15, kanssa.

 

Entinen kirkas lauluääni on kadonnut mystisesti, mutta Granströmin matalampikin veisuu kuulostaa muista ihan hyvältä. Nyt pinnalle ovat nousseet ylistyslaulut.

 

– Taaksepäin katsoessa näen, että olen ollut koko ajan Jumalan kämmenellä. Silti vieläkään en ymmärrä, miksi menetin lauluääneni.

 

Välillä katkeruus pyrkii hiipimään salavihkaa sisälle. Mitä järkeä Jumalan on ensin antaa laulunlahja ja ottaa se sitten pois, Päivi kyselee.

 

Vuoden 2005 joulukuussa hän osallistui Lähetysseuran järjestämään anglikaaniseen johtajaretriittiin. Se oli selkeä uudistumisvaihe, jonka jälkeen Päivi innostui tarttumaan Raamattuun.

 

– Retriittiin mennessäni olin todella rikkinäinen. Avioero tuntui vielä tuoreena ja repivänä. Koin joutuneeni tosi pienelle paikalle – katselemaan syrjästä muiden elämistä. Olin kuin kiinni mennyt solmu, kunnes Jumalan rakkaus sulatti kivisydäntäni ja muutti sen lihasydämeksi, kuten Hesekiel Raamatussa sanoo.

 

Päivi on kotiutunut Suomen anglikaaniseen kirkkoon Helsingissä ja Espoossa. Messussa saa englannin kielikylvyn ja talkoovoimin toteutettu musiikki on monipuolista, sillä virret säestetään pianon lisäksi muillakin soittimilla.

 

– Välillä olen ollut messussa pianistina. Yksinhuoltajalle vapaaehtoistyö on eräs tapa antaa kymmenyksiä, kertoo Päivi.

 

Avoimuuden
opettelua

 

Nuoruusikänsä Kotkassa asunut Päivi tuli uskoon rippileirin jälkeen syksyllä 1976. Jatkoriparilla isonen rukoili hänen puolestaan vakuuttaen, että Jumala ottaa omakseen, jos ihminen sitä haluaa.

 

Päivi jäi seurakuntanuoriin ja perusti parin vuoden kuluttua ystävänsä Ritva Tiikasalon kanssa Saviastiat-lauluyhtyeen. Mukaan liittyivät Kirsi Paukkunen, Taina Seitola ja Jaana Vanninen. Vuosien 1999–2003 tiiviin Naisen sydänääniä -keikkailun jälkeen yhtyeen toiminta on ollut pienimuotoista, mutta vuonna 2008 on toiveissa repäistä 30-vuotisjuhlakonsertin merkeissä.

 

– Olemme kokeneet tärkeäksi olla Jumalan käytössä, miten milloinkin. Teemakin saatiin rukousvastauksena.

 

Yhtyeen ohjelmistossa oli ensimmäisten 20 vuoden ajan enimmäkseen itse suomennettuja amerikkalaisia gospelkappaleita, joista neitoset äänittivät 1985 LP-levyn Älä luovuta. Omatekoiset laulut olivat heille suuri haave siihen asti, kun Päivin luovuus alkoi pulputa runokurssin jälkeen. Nyt hänellä on omia lauluja parisenkymmentä. Lisääkin on tulossa, musiikkisihteeri toivoo.

 

– Saviastiat on uskomaton lahja elämässäni. He ovat siskojani, joiden kanssa olen saanut jakaa elämänvaiheitani ja opetella avoimuutta. Minun on ollut vaikea puhua kipeistä asioista tai tunteista ääneen. Se oli yksi vaikeus avioliitossakin, ja pelkään välittäneeni Lauralle samaa vaikenemisen asennetta.

 

– Kun uskaltaa jotakin asiaa päässään pyöriteltyään ilmaista sen ääneen huomaa usein, ettei kyseessä ollut kummoinenkaan juttu, Päivi naurahtaa.

 

Vähemmän
papatusta

 

Uskoaan Päivi hoitaa muun muassa lukemalla Päivän Tunnussanaa. Työpaikalla on joka arkiaamu hartaus, ja musiikkisihteerikin on rohkaistunut pitämään niitä. Raamattu- ja rukouspiirissä tulevan sunnuntain tekstejä yhdessä pohtiessa yllättävätkin asiat ovat puhutelleet.

 

Päivi on saanut monia rukousvastauksia vuosien varrella. Yhden suurimmista hän sai avioeron yhteydessä.

 

– Löysin sopivalta alueelta kivan asunnon, jossa oli piano valmiina!

 

Jumalan huolenpito ei loppunut siihen, vaan yllättäen vastaavassa elämäntilanteessa oleva ystäväni muutti puoli vuotta myöhemmin samaan kerrostaloon. Olemme jatkaneet ystävyyttämme lenkkipolulla ja toistemme luona kyläilemällä.

 

Viime aikoina Päivi on kiinnostuneena lukenut kirjoja rukouksesta. Hän on opetellut kysymään, mitä Jumala haluaa puhua.

 

– Rukouksen pitäisi olla myös Jumalan äänen kuulemista eikä vain pyyntöjen latelua ja omien juttujemme papatusta!

 

– Kristityn tehtävä nousee usein esiin. Loistamme niin kuin tähdet Jumalan valoa heijastaen, tai kukan lailla levitämme Kristuksen ja rakkauden tuoksua. Itsessäni ei ole valoa eikä tuoksua. Kyse on siitä, suostunko olemaan välikappale ja annan Jumalan tehdä ihmeitään. Siksi tarvitsemme kuunteluakin, että huomaamme kun Jumala nykäisee meitä hihasta tekemään jotakin. Aina ei itse näe, että on ollut Jumalan käytössä. Se voi olla hyväkin asia.

 

Päivin aikoinaan suomentama LP-levyn teksti Tavallinen ihminen on tullut todeksi hänen omassa elämässään:

 

Herra käyttää niitä, jotka kaikkensa antaa, vaikka tuntuis vähäiseltä se mitä heillä on. Kaikki pienikin on suurta, kun sen Herralle antaa kokonaan.

 

Liikuntaherätyksen kokeneena Päivi pitää hyvää huolta ruumistaan, Pyhän Hengen temppelistä, käymällä kuntosalilla pilates- ja kehonhuoltotunneilla.

 

– ’Nuutunut inhotusolo’ katosi, kun liikunta avasi voimavarat. Saan iloa ja nukunkin paremmin. Ulkona liikun ystäväni tai pari vuotta sitten perheenjäseneksi tulleen Peppi-chihuahuan kanssa. Entinen koirapelko ei vaivaa enää – henkistä kasvua sekin! Ja onhan se kiva, että joku ilostuu aina nähdessään minut, Päivi Granström sanoo.

 

Teksti: Merja Salonen

Kuvat: Jani Laukkanen