Rakastan Jeesusta ja rokkia

Jo pikkutyttönä Päivi Niemi samaistui Peppi Pitkätossuun.

– Peppi uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä sitä, minkä tuntee oikeaksi. Vaikka hän nousee rohkeasti joutavia sääntöjä ja ihmisten paheksuntaa vastaan, hän ei loukkaa ketään tahallaan. Pepin tapaan minäkään en halua tuhlata aikaa tekemällä asioita, jotka eivät ole oikeasti tärkeitä.

Urjalassa asuva Päivi Niemi tunnetaan ympäri Suomea. Uskoontulleen saatananpalvojan tarina kiehtoi ja kohautti kansaa. Maata kiertävältä evankelistalta odotettiin hyytäviä tarinoita demoneista ja muista hämärän hommista. Enää niiden toistaminen ei jaksa kiinnostaa häntä.

– Toki minä okkultismistakin puhun, jos siihen on tarvetta. Mutta saatananpalvonta ei ole enää pinnalla nuorten keskuudessa. Heitä askarruttavat aivan toiset asiat.

– Nuoret kertovat väsymyksestä ja masennuksesta. He itkevät kotien rikkinäisyyttä ja kärsivät huonosta itsetunnosta. He miettivät, kuinka selviävät elämässä. Nuorilla on nykyisin valtavat paineet. Vain kauniit, rohkeat ja röyhkeät pärjäävät, ja muut leimataan luusereiksi.

Pitäessään luentoja ja oppitunteja kouluissa, nuorisotaloilla ja nuortenilloissa Päivi usein puhuukin itsetunnosta.

– Koetan antaa nuorille palikoita, joilla rakentaa itsetuntoaan. Muistutan, että Jumalalle te olette aina arvokkaita ja kauniita, vaikka maailmassa ei armoa eikä arvoa annettaisikaan.

– Nuoret kuuntelevat totisina kun kerron, että minulle usko oli se kova juttu, joka palautti ihmisarvoni ja itsetuntoni.

Päivi Niemen sanoma ei olisi pahitteeksi aikuisväellekään.

– Me kaikki tarvitsemme sitä, että joku kertoo, että sinä olet kiva ja nätti ja ihana! Että kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Valitettavasti sitä vain ei tule sanottua toiselle riittävän usein. On surullista, että jotkut eivät kuule koskaan hyviä sanoja itsestään.

Kansan
Raamattuseuraan

Tämän vuoden alusta Päivi Niemi aloitti Kansan Raamattuseuran nuorisotyöntekijänä. Hän tekee samaa työtä, jota on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta vapaana evankelistana: kiertää maata luennoiden ja evankeliumia julistaen. Kouluissa, nuorisofestivaaleilla, sanan ja rukouksen illoissa, evankelioimistapahtumissa. Uutta on se, että nyt taustatukena on iso kristillinen järjestö.

– Vaikka viihdyn itsenäisessä työssä, oli rankkaa olla aina yksin, ilman työnantajaa ja työkavereita. Kaipaan sitä, että saan jakaa asioita ja vastuuta. Olen huono tunnistamaan omia voimavarojani, joten tarvitsen toisia asettamaan rajoja ja toimimaan samalla peilinä.

– Kansan Raamattuseuran sielunhoidollinen tapa lähestyä ihmisiä istuu omaan tapaani olla ja työskennellä.

Päivi on tehnyt uudelle työnantajalleen selväksi, millaisista lähtökohdista käsin toimii.

– Rakastan Jeesusta ja rokkia. Lähden siitä, että olen se, joka olen, enkä voi väkisin muuttaa itseäni sen mukaan, miellytänkö muita vai en.

Päivistä välittyvät aitous ja avoimuus. Toisia se ilahduttaa, toisia suututtaa.

Avoimuus rohkaisee muita samaan, mutta se myös asettaa alttiiksi iskuille ja arvostelulle.

– Herkkänä ihmisenä kestän huonosti ilkeämielisiä puheita. Jokin aika sitten minua moitittiin siitä, etten ollut jonkun mielestä pukeutunut kirkkoon oikealla tavalla. Kuitenkin olin mielestäni sonnustautunut parhaimpiini. Se teki todella kipeää.

Kerran joku lähetti Päiville kirjeen, jossa tiedettiin, että hän oli matkalla kadotukseen musiikkimakunsa johdosta.

Nyt tapauksille voi jo hymähtää.

– Tottakai ihmisten mielipiteitä täytyy kunnioittaa. Kirkkoon ei mennä samassa asussa kuin lenkkipolulle. Mutta jos en osaa pitää jakkupukua, en laita sitä päälleni siksi, että joku tahtoo sitä. Enkä voi edes toisten mieliksi pakottaa itseäni pitämään humpasta, vaikka siinä olisi kuinka hengelliset sanat. Enhän vaadi toisiakaan asettumaan minun muottiini.

– Ei pidä luopua omasta persoonastaan toisten vaatimuksesta, sillä silloin hajottaa itsensä.

Päivi Niemi rikkoo rajoja. Omalla olemuksellaan hän ravistelee luutuneita käsityksiä siitä, millaiselta uskovan ihmisen pitäisi kuulostaa ja näyttää.

– Kielteistä arvostelua on kuitenkin tullut melko vähän. Minuun on suhtauduttu valtaosin myönteisesti ja ystävällisesti.

Tärkeintä on
evankeliumi

Päivi Niemi on evankelista henkeen ja vereen.

– Haluan julistaa tervettä, raikasta evankeliumia: Syntien anteeksiantamista ja taivaaseen pääsyä. Puhun elävästä Jumalasta, joka on sama eilen, tänään ja vielä ensi viikon torstainakin.

– Työnäkyni on kaksiosainen. Ensinnäkin tehtäväni on kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät ole vielä kuulleet hänestä. Toinen painopiste on sielunhoito ja uskovat ihmiset. Evankelistan tehtävä on pitää huolta omistaan.

Päivi Niemi sanoo, että hänen kutsumuksensa on testattu monissa vaikeuksissa ja masennuksen vaiheissa.

– Niissä on ollut pakko kysyä, onko tämä todella minun tehtäväni. Haluaako Jumala tätä minulta ja haluanko itse.

Vuosituhannen vaihteessa Päivi kävi läpi vaikean työuupumuksen. Takana oli neljän vuoden tiivis työrupeama, johon ei juuri lomia eikä vapaahetkiä mahtunut.

– Siihen aikaan saatanapalvonta oli pinnalla. Minua pyöritettiin julkisuudessa, olin telkkarissa ja lehdissä ja juoksin paikasta toiseen. Avuntarvitsijoitakin tuli ovista ja ikkunoista. En osannut sanoa ’ei’ kun luulin, että kaikkeen pitää riittää. Tunsin itseni sirkuseläimeksi, jota näytettiin ja ihmeteltiin: katsokaa nyt, tässä on entinen saatanapalvoja! Lopulta olin niin poikki, etten jaksanut mitään.

Loppuunpalaminen kuitenkin opetti jotakin.

– Masennus ja paha mieli eivät lähde tsemppaamalla eikä niitä hoideta pois rukoilemalla. Oli vain suostuttava siihen, että nyt on vaikeaa, eikä sitä pääse karkuun. Minua auttoi valtavasti se, että pystyn puhumaan tunteistani ja siitä, mitä päässäni liikkuu. Ahdistus väistyi vähitellen.

– Jos jotakin opin niin sen, että työlle ei saa antaa kaikkea – ei edes hengelliselle työlle. Jos polttaa kynttilää molemmista päistä, kohta ei ole enää mitään annettavaa kenellekään.

Nykyisin Päivi varaa tietoisesti aikaa itselleen. Hän rentoutuu ulkoilemalla, sisustamalla ja moottoripyöräilemällä yhdessä puolisonsa Lasse Niskalan kanssa.

Päivi on valtavan eläinrakas. Koirat Pimu ja Mimmi, Toffo-kissa ja terraariossa asustava pyton Elvis tuovat vilskettä ja väriä arkeen.

– Jos työ antaisi myöten, minulla olisi muutama lammaskin. Viime kesänä minulla oli kanakuume. Olisin saanut Kreeta-kanan, mutta realiteetit tulivat vastaan. En yksinkertaisesti kerkiä kanalanpitäjäksi, Päivi harmittelee pilke silmässä.

Meneillään
seesteinen vaihe

Nyt, kolmenkympin puolivälissä Päivi tuntee elävänsä tasapainoista vaihetta.

– Nuoruuden villit kouhotukset ovat jääneet taakse. Pystyn olemaan nuorille aikuinen roolimalli. Minulla on heille oikeasti jotain annettavaa, koska olen elänyt pitempään.

Päivi Niemi sanoo, että evankelista ei ole voi olla vain julistaja.

– Evankeliumin julistus kulkee käsi kädessä sielunhoidon kanssa. Ihmisillä on valtava hätä ja tarve jakaa asioitaan.

Päivi Niemi on osallistunut sielunhoitokoulutuksiin ja lukee jatkuvasti alan kirjallisuutta.

Selvästi hänellä on läsnäolemisen armolahja. Ihmisten kanssa oleminen ja heidän kuuntelemisensa eivät vaadi häneltä kohtuuttomia ponnisteluja.

Päivi sanoo olevansa varma, että Jumala tahtoo ihmisten olevan onnellisia ja iloisia.

– Elämä on lahja. Lahjan tarkoitus on ilahduttaa sen saajaa. Miltä Jumalasta mahtaa tuntua, jos me emme nauti siitä, vaan sysäämme sen syrjään ja hurskailemme, että riemuitaan sitten vasta taivaassa!

– Elämä on annettu elettäväksi. Miksi suostua pieneen karsinaan ja mustavalkoisuuteen, kun Jumala on luonut kaikki sateenkaaren värit?

Palaamme vielä Peppi Pitkätossuun.

– Hän on hyvä esimerkki siitä, että elämä on jännittävää ja ihanaa, kun vain uskaltaa ottaa sen vastaan. Jos piparitaikina ei mahdu pöydälle, sen voi yhtä hyvin kaulita lattialla, Päivi Niemi virnistää.

Teksti: Sari Varpula
Kuvat: Lasse Niskala