Papin pimeä yö

Epäilyksiä Jumalaa kohtaan hänellä oli ollut toki urallaan jo aiemmin, mutta mies oli oppinut hyväksymään, että hän eli uskossa eikä tietämisessä; eivätkä usko ja epäusko kulje peräkkäin vaan rinnakkain.

Sinä keväänä tämäkään selitys ei auttanut.

– Elämässäni ei ollut erityisiä vastoinkäymisiä. Olin mennyt tenhoavassa nuorisopapin työssäni innokkaasti eteenpäin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittänyt.

– Kun kone pysähtyi, luulin ensin olevani burnoutissa. Mutta ei se sitä ollut. Usko yksinkertaisesti loppui, pastori asettelee sanojaan, yhä hieman hämmentyneenä kokemastaan.

Papille uskon menettäminen ja kokemus Jumalan kuolemasta on verrattain paha paikka. Uskonsa kadottanut nuorisopastori ei enää pystynyt lähtemään rippileirille opettamaan uskon perusasioita.

– Yritin tehdä töitä, mutta sitten oli luovutettava. Jäin sairauslomalle seitsemäksi kuukaudeksi, diagnoosina masennus. Keskeinen kokemukseni oli, ettei Jumalaa voinut olla, vaan se oli pappien valheita – ja minä onneton olin pappi…

Jumala katosi näytöltäni

– Katsoessani kirkossa suurta krusifiksia tunsin vain tyhjää tajunnassani ja fyysisesti kovan jännityksen vatsalihaksissani ja rinnassani. Samanlainen tunne minulle tuli, kun yritin lukea hengellistä kirjaa tai Raamattua – tyhjyys ja ahdistus.

– Rukous tuntui sanoilta, joita kukaan ei kuullut. Tilannetta pahensi ajatukseni, että olen uppoamassa todella syvälle, luopumassa Jumalasta tai pikemminkin heräämässä siihen kauhistavaan todellisuuteen, että Jumalaa ei ole, Mauri Nieminen muistelee.

Perustuiko oma (työ)elämä siis pelkälle valheelle vai, vieläkin pahempaa, oliko se täysin tarkoituksetonta?

Lamaantunut pappi joutui – tuolloin sitä vielä tietämättään – hengenelämän vaiheeseen, jota Ristin Johannes (1542–1591) luonnehtii käsitteellä ”pimeä yö”. Yössä ”sielu ei saa mielihyvää jumalallisista asioista”. Ihminen ei löydä rukoillessaankaan rauhaa Jumalasta, eikä liioin mistään luodusta.

Arkinen elämä ei tuonut Maurillekaan tyydytystä. Syksyn aikana ahdistuksen ja epätoivon keskelle tuli kuitenkin toisinaan aavistus: ”Tämän kaiken takana on Jumala.”

Alkutalvella mies pääsi taas varovasti kiinni hengellisiin kirjoihin ja Raamattuun. Hänen kokemustensa hämmästyttävän tarkaksi sanoittajaksi löytyi kristillisen mystiikan teologian kirjallisuus, jonka helmet Mauri ahmi ”nautinnollisen rauhallisesti”.

Lentäjän ohjaimiin astuu autopilotti

Kevättalvella, vuoden päivät kestäneen pahimman piinan jo hellittäessä otettaan, Mauri Nieminen sai viimein käsiinsä Ristin Johanneksen klassikkoteoksen Pimeä yö.

Hän luki kirjaa Tampereen Atalassa seisovan, omin käsin remontoimansa rintamamiestalon aurinkoisella seinustalla, lumen sulaessa ympärillä kuin sielun jään:

”Yö sieluni täytti syvä, / Halu rakkauden kun syttyi sielussa tässä, /Oi sinua, sallima hyvä! / Ulos lähdin pimeässä, / Kun tyyntä oli jo kaikki talossa tässä.”

– Tajusin, etten ole sittenkään kadottamassa Jumalaa vaan oikeilla jäljillä! Ristin Johannes oli kuvannut täydellisesti tautini: hengenelämän ”yössä” Jumala valmistaa ihmistä uudenlaiseen, syvempään yhteyteen itsensä kanssa.

Mauri ymmärsi käyneensä läpi mystiikan teologian ”puhdistumiseksi” kutsuman prosessin, jossa sielu kaipaa Jumalaa, jota ei kuitenkaan koe olevan.

Ihminen on tällöin Jumalan työn kohteena. Hän menettää omat uskonnolliset tuntemuksensa ja kokemuksensa eli omaan itseensä sitoutuneen uskonsa. Sen jälkeen hän on valmis täyttymään sillä uskolla, minkä Jumala vuodattaa.

– Sielun yö on erityisen pyhä vaihe, jossa Jumala astuu ihmisen ohjaimiin. Se on kuin autopilotti lentäjälle: kone muuttaa yhtäkkiä suuntaansa, mutta konetta ei enää ohjaakaan sen entinen ohjaaja.

– Mies voi hyvinkin saada Tampereen kadulta kauniin nuoren naisen teeskentelemään ihastusta tai rakkautta, jos hän maksaa tälle tarpeeksi tai lahjoittaa jotakin arvokasta. Mutta se ”rakkaus” ei silloin johdu tuosta miehestä. Jumala ei halua tulla rakastetuksi hyvien lahjojensa vaan oman itsensä tähden, Mauri Nieminen puhuu vertauksin.

Kuunteluoppilas jalkojen juuressa

Syyt selibaattiin pappeudesta olivat rauenneet. Pastori palasi vanhaan työhönsä.

– Siitä epätoivosta selvittyäni katselin kirkon ja maailman menoa ihmetellen ja kummastellen. ’Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen…’ Kirkkomme näytti Martalta, joka ei tärkeiltä töiltään osannut hiljentyä, rauhoittua ja keskittyä oleelliseen.

– Itse koin olevani tuolloin kuin Maria Jeesuksen jalkojen juuressa, pelkkä kuunteluoppilas. Vasta vuosien jälkeen nämä aktiivisen Martan ja passiivisen Marian roolit ovat kasvaneet yhteen hengellisessä elämässäni.

– Haaveenani hengellisyydessä on päästä yhä syvemmälle. Siksi haen jatkuvasti aikaa rukoukselle, Raamatulle, hiljentymiselle ja lukemiselle, Mauri Nieminen selvittää.

Tamperelainen sanoo tulleensa ”romauttamalla” mukaan hiljaisuuden liikkeen ja mystiikan teologian juttuihin. Vilkasliikkeinen nuorisopappi ei ollut ennen mikään hiljaisuuden ystävä.

Märehtijän hengelliset säännöt

Mauri Nieminen neuvoo rukouksessa elämisestä kiinnostuneita pysähtymään ja ottamaan aikaa itselleen – opettelemaan vain olemaan ainaisen suorittamisen sijasta. Kannattaa myös lukea kaikessa rauhassa hyvää hengellistä kirjallisuutta.

– Olennaista on säännöllinen raamatunluku. Siinä puhuu Kristus. Raamatun lukemisessa ei ole oleellista ymmärtää kaikkia yksityiskohtia uusimman tieteen valossa vaan ottaa sen sanoma vastaan.

– Psalmit ja evankeliumit ovat keskeistä lukemista ainakin aloittelijoille. Kerralla ei kannata lukea paljon. Kiinnitä mieluummin huomio johonkin jakeeseen, mikä puhuttelee sinua. Vietä sen kanssa aikaa, ja talleta se sydämeesi.

– Etsi sellaisia ystäviä, ehkä myös hengellinen ohjaaja, joilla on sama päämäärä: Jumalan rakkauden löytäminen. Yksi tapa lähestyä Jumalaa on katsella luontoa kaikessa rauhassa, ajattelematta ja analysoimatta, hän suosittelee.

Pastori itse lukee päivässä yhden luvun Vanhaa ja yhden Uutta testamenttia. Hän viettää 20 minuutin rukoushiljaisuuden aamulla ja illalla.

– Päivän aikanakin pyrin havahtumaan ja aktivoimaan itseni Jumalalle. Yksittäinen raamatunlause voi olla tässä apuna. Luther puhui ”märehtimisestä”, Sanan mieleen painamisesta ja muistelemisesta arjen aherruksessa.

– Ihminen voi luoda itselleen oman hengellisen sääntönsä, periaatteita, joiden mukaan elää ja harjoittaa hartautta.

Rukouksessa ja rakkaudessa

Mystiikan teologian harrastus on taas lisääntymässä luterilaisessa kirkossa, mutta Mauri Niemisestä ei tullut mystikkoa muodikkaan teologisen syvävirtauksen vuoksi.

– Minulle tie takaisin Jumalan luo löytyi pimeän yön ja kristillisen mystiikan kautta. Jouduin toki pohtimaan, miksi minua kuljetettiin sitä tietä luterilaisena pappina. Ehkä tarkoituksena oli, että voisin osaltani tuoda erityisesti katolisessa kirkossa tunnettuja mystiikan teologian rikkauksia luterilaiseen kirkkoon, Mauri Nieminen pohtii.

Hengelliseen ohjaukseen, rukoukseen ja hiljentymiseen syvennyttyään hänestä kypsyi kymmenessä vuodessa näiden alojen ahkera harrastaja.

Nieminen vetää tänä keväänä Aitolahden kirkossa hiljaiseen rukoukseen keskittyviä ”kontemplaatiohetkiä” iltaisin ja järjestää myös kokonaisia ”kontemplatiivisia päiviä”. Niissä hän opettaa sekä teoriassa että käytännössä, mistä kirkon vanhassa rukoustavassa on kysymys.

Kontemplaatio on rukouksessa ja Jumalan yhteydessä elämistä. Rukoilija keskittyy rauhallisessa ilmapiirissä Kristuksen katsomiseen, kuuntelemiseen ja löytämiseen. Kristillisen mystiikka on kokemuksellista uskon elämää, joka ei kuitenkaan tavoittele uskonnollisia kokemuksia vaan rakkaudessa elämistä.

– Rauhoittuessaan ihminen voi löytää oman itsensä, lähimmäisensä ja Jumalansa, ja toteuttaa päämääräänsä tässä maailmassa. Elämä on hedelmällistä, kun pääsee sen juurille – Luojansa yhteyteen.

Kovat tukijoukot

Pastori painottaa, ettei rukoilijan elämästä tule välttämättä erityisen eheää tai helppoa.

– Välillä koen vahvasti vaikeuksia, tunnen oman rikkinäisyyteni ja epäonnistumiseni. Mutta kyllä Jumalan lähellä eläminen antaa syvää iloa ja rauhaa sekä voimaa jatkaa sitä ajoittain hyvinkin puutteellista elämää, myöntää Mauri Nieminen.

Seurakunnan rukouspäivien järjestelyissä häntä auttaa Pia-vaimo, joka keittää soppaa ja huolehtii muutenkin huollosta. Puoliso vastasi myös Maurin huollosta miehen ja lastensa isän vieraillessa masennuksen pimeissä syövereissä.

– Pia oli minulle tukija, kanssakulkija ja rohkaisija, huoltopäällikkö ja hengellinen ohjaaja. Kaikkea mahdollista. En tiedä, mistä kaikkialta hän oikein sai tähän voiman, Mauri ihmettelee.

– Yläkerrasta, vaimo huikkaa viereisestä huoneesta viimeisen sanan, joka päätti papin seikkailut pimeässä yössä.

Teksti Janne Villa
Kuvat Merja Ojala