Me saimme Kirjan. Juuri tuo Kirja ja sen sanoma synnyttivät Euroopan.
Torstai 17. toukokuuta. Nimipäivää viettää Maila, Maili, Mailis, Rebekka, Rebecka, Hagar

Rakennusmestari Kalevi Marinin monet missiot


Rakennusmestari Kalevi Marin on rakentanut taloja niin Afrikassa kuin Mongoliassakin, jonne hän aikoo mennä vaimonsa kanssa Siperian junalla.

Rakennusmestari Kalevi Marin on käynyt kuoleman porteilla neljä kertaa, kerran oli arkkukin jo ostettu. Kuitenkin vielä 70-vuotiaanakin hän on täydessä touhussa toteuttamassa missiotaan, radiotalon rakennuttamista Mongoliaan talkoilla. 80-luvulla hän vei Raamattuja Neuvostoliittoon.

 

(Sana 17.5.2007)

 

Kalevi Marinin elämästä ei ole puuttunut jännitystä eikä dramaattisia vaiheita. Pioneerisielu on ottanut vastaan haasteita, jotka ovat vaatineet täydellistä heittäytymistä sekä pitkäjänteisyyttä. Lähtökohtana on rakkaus Kristukseen, joka vaatii tekemään jotain toisten hyväksi.

 

Eläkepäivät ovat olleet kiireisiä vapaaehtoistyön ja rakentamisen merkeissä Afrikassa ja Aasiassa. Se on ihme, koska sydänlihastulehdus pakotti vuonna 1998 Marinin eläkkeelle. Mies ei itsekään uskonut enää selviävänsä viruksen aiheuttamasta tulehduksesta, mutta elämä oli opettanut, ettei periksi anneta. Puolen vuoden toipilaskauden jälkeen hän taas hiihti pitkiä lenkkejä ja suunnitteli uusia projekteja.

 

Kuopiossa syntyneen Kalevin ensimmäinen rankka kokemus oli jo kaksivuotiaana. Hän jäi auton alle. Neljän sairaalassa vietetyn kuukauden jälkeen lapsi oli edelleen huonossa kunnossa ja laitettiin kotiin kuolemaan. Sairaanhoitaja hoiti lasta kotona. Rintakehä oli kasassa ja pulssi oli luvattoman hidas.

 

Kalevin isä ja äiti olivat sunnuntaina helluntaiseurakunta Eelimin jumalanpalveluksessa rukoilleet jälleen lapsensa puolesta. Kotiin tultuaan he löysivätkin jo kaksi viikkoa tajuttomana olleen pojan leikkimästä hiekkalaatikolta. Lapsi oli parantunut vastoin kaikkia odotuksia. Tämä tapahtui vuonna 1939.

 

– Isä otti minut mukaan hautaustoimistoon. Vietiin yhdessä takaisin se arkku, joka oli jo hankittu minua varten. Myyjä puhkesi itkemään ja antoi rahat takaisin, Kalevi Marin kertoo.

 

Sairaalassa hoitava professori ei ollut uskoa silmiään. Tämä kirjoitti kuitenkin terveen paperit lukuun ottamatta kumaraa ryhtiä. Vasta 12-vuotiaana pojan rintakehän painauma oli oiennut ja ryhti oli normaali.

 

Enkelikuorojen
lohdutus

 

Kalevin lapsuutta varjosti Suomessa riehuva sota. Toisin kuin monissa muissa perheissä, Kalevin isä ei joutunut sotimaan toistuvien veritulppien takia. Mutta hän kykeni toimistotyöhön ja hänet nimitettiin kolmen eri sotilassairaalan talouspäälliköitten esimieheksi kotirintamalle Savoon. Hän oli ollut ennen sotia Kuopion osuusteurastamon apulaisjohtaja.

 

Kalevi joutui 17-vuotiaana kasvotusten kuoleman kanssa äitinsä kuolinvuoteella. Poika sai suuren lohdutuksen, kun äiti tuli tajuihinsa ja kertoi enkeleistä.

 

– Kerroin hoitajille, että äiti oli nähnyt ja kuullut enkelikuorojen laulavan uskomattoman kauniisti. Hoitajat liikuttuivat kyyneliin. Viereisessä huoneessa oli nimittäin ollut samaan aikaan täysin toisenlainen lähtö, kun ateistisen seuran puheenjohtaja oli viimeisiksi sanoikseen huutanut kaikki mahdolliset kirosanat eri kielillä ja lopuksi kauhuissaan todennut, että nyt se saatana tulee.

 

– Minä tunsin äitini kuoleman jälkeen, miten enkeli kulki vierelläni neljä kuukautta. Sitten täytyin Pyhällä Hengellä. Myöhemmin havahduin ja ihmettelin, mihin enkeli hävisi, Kalevi Marin kertoo voimakkaasta kokemuksestaan.

 

Kalevi Marin on tarvinnut elämänsä värikkäissä vaiheissa molempia kokemuksia.

 

Äkkipysähdys rakentajan elämään tuli 1980-luvun lopulla, kun vanhin tytär 20-vuotiaana yllättäen menehtyi syöpään. Suruaan Kalevi ei osannut purkaa. Itku ei tullut, oli vain halu kuolla itsekin. Meni muutamia vuosia ja aivoinfarkti iski fyysiseesti hyväkuntoiseen mieheen.

 

– Kun lääkäri kertoi mahdollisesta infarktin uusimisesta huomattavasti rajumpana, jotain sisälläni tapahtui ja elämänhaluni palasi. Kun näin vaimoni ja tyttäreni huolen ja murheen, tajusin että näiden rakkaitteni takia minun täytyy elää. Siitä alkoi paraneminen. Seuraavana vuonna hiihdin jo 50 kilometrin lenkkejä, Kalevi kertoo.

 

Saimaan kanavalla
ja Saudi-Arabiassa

 

Kalevi Marinin työura alkoi TVH:lla sillanrakennuksilla. Hän oli opiskellut rakennusmestariksi Oulussa ja asui siellä seitsemän vuotta. 1960-luvulla hän oli Saimaan kanavan rakennustyömaalla.

 

Naimisiin mentyään 1965 Kalevi asettui perheineen Tornionjokilaaksoon useiksi vuosiksi kunnes 1976 rakennusmestaria tarvittiin Saudi-Arabiassa, jonne YIT rakensi sadevesi- ja viemäröintijärjestelmän Medinan pyhään kaupunkiin.

 

Retki Saudeissa päättyi hiekkakärpäsen puremaan, ja voimakas lääkitys Auroran sairaalassa Helsingissä aiheutti vakavan myrkytystilan. Lääkäri ei juurikaan antanut toiveita selviämisestä ja kestikin 10 kuukautta ennen kuin Kalevi pystyi palaamaan työelämään.

 

Vaarallista
kirjallisuutta

 

Suomessa oli 1980-luvulla kristittyjä, joilla oli erikoisia vapaa-ajan harrastuksia. Kalevi Marin uskaltaa kertoa nyt, miten hän oli mukana salakuljettamassa Raamattuja Neuvostoliitossa asuville uskoville. Kaikkiaan hän sanoo ryhmänsä kanssa toimittaneensa yli 20 000 Raamattua itään.

 

Mutta Marinilla oli pieniä salaisia tuliaisia myös takaisinpäin.

 

– Seitsemän vuoden aikana toin omassa salaisessa kolossa vaarallista aineistoa länteen. Muun muassa valokuvia ja kirjeitä vankiloista, joissa oli mielipidevankeina kristittyjä, saatettiin ihmisoikeusjärjestöjen tietoon.

 

Vielä 1980-luvulla muun muassa rekisteröimättömiä baptisti- ja helluntaiseurakuntia pidettiin uhkana kommunistiselle järjestelmälle. Pastoreita pantiin vankilaan ja toimintaa yritettiin tukahduttaa. Tieto asioiden todellisesta laidasta lännessä auttoi usein mielipidevankeja ulos vankilasta ja kristittyjen tuki kannusti kestämään uskossa.

 

– Elämässä on ollut jännitystä, Kalevi Marin hymyilee.

 

Hän empii hetken, mutta kertoo sitten salaisista tapaamisista öisissä puistoissa. Sieltä hän sai mikrofilmille kuvattuja tietoja länteen vietäväksi. Vaaralliset tiedot kulkivat Suomeen kahvinkeittimen kaksoispohjassa.

 

Akku latautuu
ajettaessa

 

Eläkkeelle päästyään Kalevi Marin osallistui talkoisiin kehitysyhteistyön merkeissä Nigeriassa vuosina 2000-2003. Sinne rakennettiin muun muassa kalanviljelylaitos, huonekalutehdas, kouluja ja klinikoita.

 

– Auttaminen ja talkootyö on kodin perintöä. Ensimmäiset talkoot muistan, kun naapurin talo paloi, niin autoimme heitä paitsi majoittamisessa, myös uuden talon rakentamisessa. Äitini oli erityisen avulias ja antoi aina parastaan apua tarvitseville.

 

– Toisten auttaminen on eräs onnellisen elämän edellytys, Kalevi siteeraa onnellisuustutkija ja professori Markku Ojasta.

 

Niinpä ei ollut ihme, että Marin suostui jälleen vuonna 2003 pyyntöön, joka tuli sopivasti Afrikka-projektin jälkeen. Mongolian pääkaupungissa tarvittiin suunnitelma kristillisen radiotalon rakentamiseksi palaneen radioaseman tilalle. Hän teki suunnitelmat ja sitten syksyllä kaivettiin peruskaivannot.

 

– Etkö sinä voisi ottaa vastuullesi koko hommaa, kysyi radion johtaja T. Batjargal.

 

Tätä pyyntöä Kalevi oli jo odottanutkin ja niin projekti alkoi.

 

Pirjo-vaimon mielestä hänen aviomiehensä on kuin auton akku, joka latautuu, kun sillä ajetaan.

 

Kristityt yhdessä
Mongolian hyväksi

 

Mongolian yhteiskristillisen radiotalon rakennusurakka on ainutlaatuinen projekti. Siinä ovat mukana niin paikalliset kristityt kuin lähetysjärjestöt ja kirkot eri maista.

 

– Olen eritoten iloinen siitä, että saamme kristittyinä yhdessä tehdä työtä. Tässä hankkeessa se on todella näkynyt, Kalevi Marin iloitsee.

 

– Pirjo-vaimollani lähetystyö on myös lähellä sydäntä. Ennen naimisiinmenoa meillä oli jo sama visio, joka on mahdollistanut jatkuvan matkustelun lähetystyökohteissa.

 

70-vuotispäiviensä kunniaksi Kalevi Marin toteuttaa vaimonsa kanssa tämän pitkäaikaisen unelman. He matkustavat kesäkuussa junalla Siperian halki Ulaanbaatariin.

 

– Radiotalossa juodaan synttärikahvit, mies hymyilee leveästi.

 

Kaj Aalto 

 

 

 

Ennätykselliset
etätalkoot Mongoliassa

 

Mongolian kristillinen radio (Wind FM 104,5 Perheradio) on 640 000 euron projekti. Sillä saadaan nelikerroksinen talo, johon toimistojen, radio- ja musiikkistudioiden lisäksi tulee myös majoitustiloja, kirkkosali ja 24 tuntia palveleva kriisipuhelin, sielunhoitohuone ja kirjasto.

 

Valmistuessaan tänä vuonna radiotalon vaikutus on koko Mongolian hengellisen työn keskus.

 

Suomalaiset ammattirakentajat ovat jo tehneet yli 30 000 tuntia talkootyötä. Kaikkiaan 50 miestä on ollut eri pituisia jaksoja työssä rakennuksella ja toiset 50 kokoamassa rakennustarvikkeita Suomessa.

 

Tällä 6000 kilometrin päässä toteutettavalla talkooprojektilla suomalaisten rakentajien pitäisi päästä Guinnesin ennätysten kirjaan.

 

Mongolian radiotalon rakennusrahastoa voi kartuttaa ja samalla onnitella 70 vuotta täyttävää Kalevi Marinia.

 

Mualimankaekkeus ry. OP 513205-287883 (Viite 5005).

 

ESLH:n keräyslupa OKH541A. Käyttötarkoitus: Mongolian Ulaanbaatarin yhteiskristillisen radiotalon rakennustyö.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin