Juoksuneuvos

Playa del Inglesin lomakaupungissa Gran Canarialla aurinkokin tuntuu tihkuvan hikeä heti aamusta. Torniosta aurinkolomalle tulleella Reijo Naalisvaaralla sitä vastoin on paita kuiva, vaikka haastattelulenkkiä on juostu jo hyvän matkaa.

Keskikaupungin laitaa kiertävältä Avenida de Gran Canarialta on päästy Tirajana-katua pitkin San Fernandon puolelle. Siellä kadut muuttuvat kapeammiksi ja asunnot vaatimattomimmiksi. Urheilukentän kohdalla keskustelu kääntyy notkeasti Naalisvaaran urheilusaavutuksiin, joita ei voi sanoa vaatimattomiksi.

Mies on sekä juoksuneuvos että hiihtoneuvos.
– Sellaiset arvonimet saa, kun on juossut Helsinki City -maratonin kymmenen kertaa ja hiihtänyt Finlandia-hiihdon viisitoista kertaa, neuvos valistaa.

Varsinkin juoksupuolella Naalisvaara on jo moninkertainen neuvos. Kuudeskymmenes maraton tulee juostuksi elokuussa Helsingissä. Finlandia-hiihtojakin Tornion teräsmiehellä on takanaan jo kaksikymmentä.
– Kun kolmen tunnin tavoite maratonilla alittui, aloin kehdata pitää itseäni maratoonarina, muutama vuosi sitten ennätyksekseen 2 tuntia 42 minuuttia juossut Naalisvaara sanoo.

Reijo Naalisvaara on avoin ja vaatimaton Lapin mies, jonka saa houkutelluksi kertomaan saavutuksistaan vain juoksuvauhtia lisäämällä. Alejandro del Castill –kadun loiva alamäki antaa siihen hyvän mahdollisuuden, ja Naalisvaara tulee kuin vahingossa maininneeksi veteraanisarjoissa saavuttamistaan kuudesta suomenmestaruustason mitalista.

Vielä vähän lisää vauhtia Mercado municipal -kauppahallin kohdalla ja 55-vuotias haastateltava paljastaa ensi talven tavoitteensa.
– Rovaniemellä järjestetään veteraanien MM-kisat hiihdossa.

Paita on kastunut
kahdesta syystä
Vuorilta sadevettä mereen johtava sola, barranco, on kuiva vedestä, mutta barrancon reunaa juostaessa Reijo Naalisvaaran paita alkaa olla märkä hiestä.

Menneitten vuosikymmenten aikana se on ollut muutaman kerran märkä myös kyynelistä.

Reijo oli vuoden ikäinen, kun perhe muutti isän työn perässä Torniosta Tuusulaan. Reijo jäi kuitenkin mummonsa hoiviin.

– Vanhempani olisivat myöhemmin hakeneet minutkin Tuusulaan, mutta silloin mummo ei enää halunnut minua antaa. Mitään riitaa ei asiassa kuitenkaan ollut. Vanhempani näkivät, että minun oli hyvä olla mummon kanssa, ja että mummolla oli sisältöä elämässään, kun sai hoitaa omaa pojanpoikaansa.

Kun mummo muutamaa vuotta myöhemmin alkoi sairastella, hän ei enää jaksanut hoitaa Reijoa.
– Minulle tuli muutto Tuusulaan, missä kävin kansakoulun viimeiset kolme luokkaa. Se oli minulle erittäin raskasta aikaa, itku tuli usein silmään. En sopeutunut etelässä asumiseen. Veljet ja sisaretkin tuntuivat aivan vierailta, totta kai, kun en ollut elänyt heidän kanssaan.
– Koko ajan ajattelin, että muutan takaisin pohjoiseen heti, kun se vain on mahdollista.

Erossa meni
koti ja kumppani
Luonteeltaan päämäärätietoisena ja itselleen tavoitteita asettavana Reijo toteutti suunnitelmansa. Hän muutti takaisin Tornioon, hankki itselleen työpaikan ja perusti perheen, johon syntyi kolme tytärtä.

Siinä vauhdissa hiipui lapsena syttynyt kipinä urheiluun. Vuosia myöhemmin hiipui myös avioliitto.

– Tulin jätetyksi, vaimo löysi uuden, pitkän matkan juoksija sanoo lyhyesti.

Ensimmäisen kerran haastattelun ¨miehen äänessä on alakuloinen sävy. Hän ei ryhdy selvittämään eron syitä, eikä syytä siitä ketään. Aivan kuten avioliittoon tarvitaan kaksi, ei erotakaan voi yksin.

– Oli se kova paikka, kun vaimon lisäksi menetin kolme tytärtä. En halunnut laittaa lapsia jakoon, yksi minulle ja kaksi vaimolle, tai toisinpäin. Olisi ollut väärin erottaa lapset toisistaan. En ruvennut heistä riitelemään.

– Elin aivan yksin neljä vuotta, minultahan meni koti avioliiton lisäksi. Muutaman kerran nousi lapsuus mieleeni. Olin silloin tullut tavallaan äitini hylkäämäksi, nyt hylkäsi vaimo.
Vaikka sanat ovat karuja kuin Lapin kairat, katkeruutta Naalisvaaran äänessä ei ole.

– Yksin eläessäni aloin varovasti miettiä uskon asioita. Muistin, mitä uskossa oleva mummoni oli sanonut. Että taivaan Isä on aina lähellä. Hänelle voi purkaa pahaa oloa, hän kuuntelee ja auttaa. Paljon minä eron jälkeen Jumalalle porisinkin.

Reijo alkoi myös käydä sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, vaikka ei muuten vielä ollutkaan aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa.

– Saarnat puhuttelivat ja rohkaisivat minua. Sain voimaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Papit vakuuttivat, että turvautumalla Kristukseen ihminen ei joudu toivottomaan tilanteeseen. Sellaiseen tarjoukseen oli helppo tarttua.

Majakan valossa
näkee juosta
Reijo Naalisvaara on neljättä kertaa Playa del Inglesissä. Kaupungin katuja, palmukujia ja hiekkarantaa on vuosien varrella tullut juostuksi jo satoja kilometrejä.

– Kun elämä avioeron jälkeen näytti oikein pimeältä, Jeesus oli kuin tuo majakka. Hän näytti valoa ja piti elämäni oikeassa suunnassa, mies sanoo, kun Faron majakka ilmestyy näkyviin Maspalomasin hienojen hotellien takaa.

Kun Naalisvaara kertoo selviytymisestään erosta eteenpäin, hän nimeää jumalasuhteen jälkeen toiseksi tärkeimmäksi asiaksi suhteensa juoksemiseen.

– Juoksemisesta tuli minulle tärkeä terapiamuoto. Ruumiillinen rasitus ja fyysisen kunnon kohoaminen vähensivät henkistä pahoinvointia. Muutaman kuukauden sisällä juoksin viisi maratonia, osan niistä ulkomailla.

Reijo Naalisvaara ei kaipaa kaveria lenkeilleen, vaikka hyväksyikin haastattelulenkille toimittajan mukaansa.
– Tykkään juosta yksin. Mietiskelen juostessanikin näitä taivaan Isän asioita, rukoilen ja muistelen erilaisia raamatunkohtia. Toisaalta vaikka juoksenkin yksin, en ole yksin. Minulla on aina lenkkikaveri, vaikka ei vierelläni kukaan juoksekaan, mies viittaa mummonsa opetukseen Jumalan läsnäolosta.

Kun avioerosta oli kulunut kuutisen vuotta, hänen vierellään alkoi kulkea Kaarina, josta jonkin ajan kuluttua tuli rouva Naalisvaara.

– Olimme olleet parikymmentä vuotta samassa työpaikassa. Jotenkin se vain kolahti sillä silmällä yksitoista vuotta sitten. Kaarinalla oli vähän samanlainen ero takanaan kuin minulla. Myös elämänkatsomuksellisissa asioissa katsoimme samaan suuntaan.

Energiamies
on erakko
Reijo Naalisvaara on ollut kolmekymmentä vuotta työssä Hartwallin Lapin Kullan tehtaalla Torniossa. Nykyisin hänen virkanimikkeensä on energiamies. Energiaa miehessä pitää ollakin, että jaksaa ja ehtii hoitaa tehtaan lämpölaitoksen, ammoniakkilaitoksen, hiilihappolaitoksen, vesilaitoksen, paineilmaosaston ja viikonloppuvuoroissa jopa vartioinnin.

– Työ on viisivuorotyötä, mutta minulle sopivat yövuorotkin oikein hyvin. Samoin se, että harvaa poikkeusta lukuun ottamatta olen aina yksin työssä. Kai minä vähän erakko olen, Reijo sanoo.

On tultu barrancon toiselle puolelle ja juostaan Maspalomasin upean golfkentän reunaa. Kentän takaa alkaisivat upeat hiekkadyynit ja kilometrien mittainen uimaranta, mutta Naalisvaara juoksee mieluummin pikkuteitä ja palmukujia pitkin.

– Päästään tuosta poikki kairan, Tornion mies sanoo ja tarkoittaa pienen aukion ylittämistä kulmittain.

Haastattelulenkin loppupuolella käy ilmi, että energiamiehelle ei riitä yksi viisivuorotyö. Sen lisäksi hän kyytii silloin tällöin invataksilla vanhuksia ja liikuntavammaisia.

– Ne ovat hyvin satunnaisia keikkoja, mutta mieluisia. Mie tykkään olla tekemisissä vanhojen ihmisten kanssa.

Kristillisellä opistolla kahden ja puolen vuoden ajan viikonloppuisin käyty maallikkokoulu puolestaan johti siihen, että Naalisvaara tuuraa tarvittaessa Tornion seurakunnan suntiota.

– Silloin tällöin olen ollut suntiona, mutta maallikkokoulu antoi mahdollisuuden muihinkin kirkon palvelutehtäviin. Esimerkiksi papin oikeana kätenä olemiseen vaikka ehtoollisen jaossa.

Juoksuneuvokset ovat Suomessa harvassa, mutta vielä harvemmassa on heitä, jotka ovat samaan aikaan työssä kaljatehtaassa ja kirkossa.

Hengellistä kuntoa
hoidettava

Jos Playa del Inglesissä jokin katu vie poikki kairan, niin Avenida Alfereces Provinsionales. Se mutkittelee läpi kaupungin ja johtaa lopulta aivan rannan tuntumaan.

– Eiköhän vedetä nuo rappuset vähän reippaammin, Naalisvaara innostuu, kun edessä on toistasataa kiviporrasta rannasta takaisin ylös kaupungin kaduille.

Vauhti, jolla energiamies pyyhkäisee portaat ylös, paljastaa Tornion teräsmiehen olevan rautaisessa juoksukunnossa.

Mutta miten on hengellisen kunnon kanssa?

– Uskoa ei pidä ryhtyä vertailemaan ja mittaamaan samalla tavalla kuin juoksukuntoa voi verrata. Hengellisen kunnon kanssa häätyy tyytyä siihen, että milloinkaan ei itse pysty täyttämään taivaaseen pääsyn mittaa. Onneksi Jeesus on sen mitan jo täyttänyt.

– Laiskaksi ei kuitenkaan saa näissä hengellisissä asioissakaan heittäytyä. Uskon elämää häätyy päivittää jatkuvasti. Raamattua lukemalla, rukoilemalla ja seurakunnan tilaisuuksissa käymällä päivitän hengellistä kuntoani, Reijo Naalisvaara vakavoituu.

Kun päästään Kasbahin ostoskeskuksen lähelle, haastattelulenkki alkaa olla lopuillaan. Naalisvaara laittaa kävelyksi ja nyökkää päällään ostoskeskuksen vieressä olevaa kaunista kirkkoa kohti.
– Tuolla on suomenkielinen jumalanpalvelus perjantaisin, suntio tietää.

Teksi ja kuvat: Olli Karhi