Kaikki elämän roolit

 

 

Ensin kuuluu ääni. Sitten porraskäytävässä tulee näkyviin musta mokkasaapaspari ja upea vaalea hiuspehko.

 

– Katsele näitä, minä laitan kahvia, Ritva Oksanen kehottaa, istuttaa tuoliin ja ojentaa käteen pari kirjaa.

 

Ollaan Helsingin keskustassa näyttelijän ja laulajan naisellisesti sisustetussa kodissa, jota hän on asunut pari vuotta.

 

Pikkuruinen hartauskirja on auki kohdasta, joka sisältää kehotuksia: ”On lähdettävä, vaikka pelottaa. Katsottava pimeän silmään, vaikka tekee mieli perääntyä.”

 

Uutta kohti pusketaan taas. Mitäpä esiintyvä taiteilija muuta voisi toivoa?

 

Södergranissa
on virtaa

 

Ritva Oksanen, 68, ei jouda eläkkeelle. Kesällä hän käväisi tv-sarjan teossa Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa. Viime kuukausien pääurakkana on ollut sukeltaminen Edit Södergranin teksteihin. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita.

 

Modernin runouden uudistajaan hän tutustui koulutyttönä. Lapsuuskodissa suosittiin hyvää kirjallisuutta, hömpötykset hypättiin yli.

 

– Ensin luin kirjastosta sadut, seuraavaksi Ollin oppivuodet ja Anni Swanit, joista loikkasin klassikoihin. Runoihin pääsin 12–13 -vuoden iässä, jolloin törmäsin Södergraniin. Hän vaikutti valtavasti pieneen mieleeni.

 

Samainen runoilija puikahti ihailijaansa vastaan kesäteatterilla vuosi sitten.

 

– Näyttelijäkollega Hannu Huuska tuli sanomaan, että sinun pitää nyt tehdä Södergrania.

 

Produktion valmistelu alkoi tekstien valinnasta, mikä on kiehtovaa ja rankkaa puuhaa.

 

– Sydän vuosi verta, kun joutui jättämään upean runon toisensa jälkeen pois ohjelmistosta.

 

Seuraavaksi valittu aineisto annettiin säveltäjien, Mikko Heleniuksen, Hanna Tuomelan, Markku Kanervan, Matti Vuolteen ja Matti Tegelmanin käsiin. Sävellystyön jälkeen Ritva Oksanen kävi valitut tekstit läpi sana sanalta ja virke virkkeeltä ja kuunteli produktiota varten tehtyä musiikkia, kunnes pääsi laulujen harjoittelun kimppuun.

 

Heinäkuun puolivälissä Eräs elämä sai ensi-esityksensä Paltamon kirkossa.

 

– Yleisön kanssa koki, miten paljon virtaa Södergranissa on. Jokainen löytää varmasti runoista itsensä, vajavaisena ja hyväksyttynä ihmisenä.

 

Tekemisen riemua hehkuva taiteilija on valmistautunut esittämään uutukaistaan pari vuotta.

 

”Olen
kävelevä ihme”

 

Suuri yleisö tuntee vähintään kaksi Oksaskaa, ronskin ja herkän. Hän on esiintynyt neljäkymmentä vuotta isojen teattereiden lavoilla, tv- ja elokuvarooleissa, radiossa, levyillä, euroviisukarsinnoissa ja Syksyn sävel -kisoissa. Omia konsertteja ja laulu-runo-proosa -produktioita on riittänyt 1970-luvulta näihin päiviin eikä loppua näy.

 

Lama oli kovaa aikaa. Puhelin lakkasi soimasta eikä töitä kuulunut mistään suunnasta. Kun niitä alkoi taas tippua, tuli myös sairaus ja muita vastoinkäymisiä. Syöpää seurasi kahdeksan kolaria kolmen vuoden sisällä.

 

– Ne olivat seitsemän laihaa vuottani. Terapiaa, kuntosalia, kävelyä ja vesijuoksua – kovaa ja itkuista aikaa. Kolarien jäljiltä kroppa ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään samaa asentoa.

 

– On ihme, että istun tässä. Kiitollisena elämästä ja ammatista, jota rakastan ja olen voinut jatkaa. Tiedän, että olen aivan Herrani varassa. Jumalan kädet ovat ottaneet minut vastaan niin alhaalta, minne mikään muu apu ei yllä. En edes tiedä, mistä kaikesta hän on minut pelastanut.

 

Rankka rooli
Medeana

 

Mitä vahvempi rooli, sen varmempi, että palautuminen kestää.

 

– Se merkitsee valtavan tyhjyyden kanssa elämistä, Ritva Oksanen kuvaa näyttelijän työtä.

 

Keväällä 2006 hän esitti Medeaa Espoon kaupunginteatterissa. Medea oli antiikin Kreikan mytologioissa nainen, joka surmasi omat lapsensa.

 

– Se oli työ, jonka päätyttyä jaksoi vain hengitellä hiljaa. Kotiin päästyä ei ollut voimia lukea, katsoa televisiota eikä lähetellä tekstiviestejä. Purkaminen vei seuraavaan päivään.

 

Vanhenemista sinänsä taiteilija, neljän tyttären äiti ja kuuden lastenlapsen isoäiti, ei osaa pelätä vaan pitää sitä luonnollisena asiana.

 

– Ikääntymisen henkisiä ja fyysisiä vaivoja itse asiassa harjoittelin kolarien jälkeen. En saanut itse kenkiä jalkaan. Säryt olivat kumppaneina yötä päivää.

 

Rauhalliset
aamut

 

Itsellisenä naisena Ritva Oksanen kertoo pyrkivänsä rauhoittamaan aamut. Tavoite on, ettei kalenteriin oteta mitään välttämätöntä menoa ennen kello kymmentä. Hiljalleen käynnistyminen tuntuu omalta.

 

Vakio-ohjelmaa ovat silloin radion hartaat sävelet ja aamuhartaus. Päivän tunnussana tai joku muu hyvä hengellinen kirja kuuluu eväspakettiin.

 

Saksalaisen runoilija Rainer Maria Rilken kirjaa on ahkerasti alleviivattu. ”Kannattaa torjua helppoja ratkaisuja ja luottaa vaikeisiin”. ”Yksinäisyys on meille arvokasta juuri vaikeudessaan ja tuo raskaus ja vaikeus on suuri haasteemme”, Rilke sanailee.

 

– Joka aamu pyydän, että Herra raivaa esteet tieltäni. Sen varaan saa luottaa lopun päivän.

 

Joskus ahkera taiteilija suo itselleen kokonaisen päivän, jolloin on tilaisuus vain olla.

 

– Nauttia siitä, että saan olla Jumalan lapsi. Ihmetellä uskon vaikeinta läksyä, ettei Jumala vaadi suorituksia, meidän erilaisia uhrejamme. Ei tarvitse yhtään jingata eikä jangata.

 

En katso
peruutuspeiliin

 

On pieni ihme, että viime sodan aattona syntynyt Ritva-tyttö ponnisti unelma-ammattiinsa. Työläiskodissa ei ollut varaa haaveilla luovan työn koulutuksesta, vaikka taideaineet tyttöä koulussa kiinnostivatkin.

 

Sodan jälkeen rakennettiin isänmaata. Hempeilyihin, lasten sylissä pitämiseen tai vanhempien rakkauden vakuutteluihin ei ollut aikaa eikä taitoja.

 

– Rakkaus oli sitä, kun äiti sanoi ruokapöydässä, että ota lisää. Tai kysyi, että laitanko lihapullia tai kaalikääryleitä.

 

– Meillä rakastettiin panemalla rajoja. Keskustelut lasten kanssa eivät kasvatukseen kuuluneet.

 

– Peruutuspeiliin ei silti kannata katsoa. On asioita, jotka on unohdettava ja oltava kantamatta niistä taakkaa. Omilta lapsiltani, läheisiltä ja Jumalalta olen pyytänyt anteeksi. Sen perästä on menty rippipapin kanssa polvilleen ja uskottu, että puhutut asiat on heitetty mereen syvyyteen. Ja rannalla lukee: onkiminen kielletty.

 

Ei pelkkää
showta

 

Ritva Oksasen arkeen kuuluu yhteys seurakuntaan. Hän lukee päivän tekstejä messussa ja laulaa tarvittaessa. Toinen vakituinen käyntipaikka on Tuomasmessu.

 

– Uuden työn alla menen Tuomasmessussa alttarille siunattavaksi ja öljyllä voideltavaksi.

 

Lokakuun alussa hän osallistuu Jyväskylässä suureen missio-tapahtumaan.

 

– Lähden aina pyydettäessä ja uskon, että Herra antaa sanat, kun kerran asialleen lähettää. Ihana nähdä Kalevi Lehtinen ja muita uskoontuloni ajan tuttuja.

 

Ritva Oksanen sanoo, ettei halua antaa ohjelmistollaan ylihengellistä vaikutelmaa, mutta ei hän myöskään tingi kutsumuksesta, tapahtui esiintyminen kirkossa, kapakassa tai KOM-teatterissa.

 

– Orkesterin jäsenet ovat tottuneet siihen, että ennen lavalle menoa halataan toinen toistamme ja rukoilen Suomen kansan ja esityksemme puolesta.

 

Sekin kuuluu asiaan, että joku ilmaantuu moittimaan kristityksi tunnustautuvaa esiintyjää.

 

– Kun ohjelmaa moititaan, että pelkkää showta, ei Jeesuksesta pätkään, se satuttaa. Voin vain kysyä, miksi minun uskoni ei kelvannut?

 

Enemmän
kuin ammatti

 

Hurmaa ja vimmaa, enemmän kuin ammatti. Näin Ritva Oksanen kiteyttää esiintyvän taiteilijan kutsumuksensa kirjassa Eikö elämä olekin kamalaa … luojan kiitos (WSOY 2002).

 

Hän sanoo ymmärtävänsä, että lahjat eivät ole itsestäänselvyys. Siksi niitä pitää kehittää ja välillä ottaa lepotaukoja, olla tekemättä mitään.

 

Fyysisiä vaivoja hän pyrkii viivyttämään hoitamalla kuntoa, syömällä terveellisesti ja nukkumalla riittävästi.

 

– En esiinny kello 23 jälkeen. Polttamisenkin jätin pari vuotta sitten, kun tuntematon ihailija tokaisi Stockmannin kulmalla: Noin kaunis nainen ja haisee tupakalta.

 

Heikolta puuttuu
valinnanvapaus

 

Ritva Oksanen ei olisi oikea Oksaska ellei kutsumuksessa kaikuisi ääni heikompien puolesta.

 

– Jos osaisin, tekisin protestilauluja, hän sanoo.

 

Viime aikoina hän on protestoinut istuvan hallituksen linjauksia.

 

– Heikoilta ja puolustuskyvyttömimmiltä otetaan. Heiltä, joilla ei ole valinnanvapautta. Tästä jumputan myös Jumalalle.

 

Aika näyttää, syntyykö jälleen laulu- ja lausuntailta, jossa tartutaan ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen. Kokemusta löytyy kirjailija-toimittaja Aino Suholan kanssa 1990-luvun alun vuosilta.

 

– Suhola kirjoittaa tekstejä pienen ihmisen puolesta. Aiheita riittää. Parissakymmenessä vuodessa monet ongelmat ovat laajentuneet ja syventyneet, taistelija Ritva Oksanen sanoo.

 

Teksti Lea Lappalainen

Kuvat Seppo Haavisto

 

Eräs elämä -konsertti kuullaan Helsingissä torstaina 27. 9. klo 19 Temppeliaukion kirkossa. Muita paikkoja ovat ainakin Tampere, Saarijärvi ja Jyväskylä. Ritva Oksanen on mukana myös Missio Jyväskylässä sunnuntain 7.10. klo 15 alkavassa tilaisuudessa Jyväskylän jäähallissa.