Sallitaanko vammaistenkin lasten tulla?

Ryttylässä, reilun tunnin junamatkan päässä pääkaupungista, on Kansanlähetyksen legendaarinen Lähetyskeskus. Sen välittömässä läheisyydessä Leppäkoskella sijaitsee seudun toinen hengellinen hermokeskus.

Komean vanhan puutalon pihapiirissä seisovat puolikaaressa sauna, aitta, varastot ja mummonmökki, mihin on remontoitu tunnelmalliset työhuoneet kahden teologi-kirjailijan tarpeisiin.

Kirkon perheneuvojana Lahdessa nyt lokakuun alusta lähtien työskennellyt Heli Pruuki ja Helsingin yliopiston uskonnonpedagogiikan vs. professori Lassi Pruuki tunnetaan dynaamisena pappispariskuntana, joka on tuottanut lukuisia kasvatusaiheisia kirjoja.

Keväällä valmistuivat Helin toimittama Nuorten sielunhoidon käsikirja sekä uudistettu painos parivaljakon rippikoulukirjasta Löytöretki. Elokuussa vuorostaan julkaistiin Helin toimittama diakoniakasvatuskirja Muuta maailmaa, joka on suunnattu kirkon nuorisotyön tarpeisiin.

Pirttiviljelystäkin on harrastettu ilmeisen innokkaasti. Päätalossa vilistää 8-, 7-, 4- ja 2-vuotiaita lapsia. Nämä näkivät päivänvalon niinä vuosina, joina teologian tohtoriksi valmistuva Heli Pruuki teki väitöskirjansa Kuka on potilas? Suomalaisen sikiöseulontakäytännön sosiaalieettistä tarkastelua.

– Tutkimus inspiroi osaltaan raskauksiin, ja raskaudet ja lapset antoivat motivaatiota tutkimuksen tekoon. Lassi tosin neljännestä lapsesta puhuessani pohti, että aihe taitaa olla jo liiankin motivoiva, Heli tunnustaa hymyillen.

Lapsuksena ei Lassikaan pienimmäistä lapsukaista pitänyt. Nuoriso- ja rippikoulutyön kehittäjinäkin kunnostautuneen parivaljakon työhistorioista voi päätellä, että lapset ja nuoret ovat Pruukien sydäntä lähellä. Heli on tosin ottanut tuntumaa myös seniorikansalaisiin. Hänet on valittu korkeimpiin kuuluneilla äänimäärillä kaksi kertaa kirkolliskokousedustajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan pappisedustaja oli kokouksen juniori.

Kollegoiden mukaan sukupolvensa valovoimaisimpiin lukeutuva teologi on terävyydestään huolimatta empaattinen kuuntelija, joka välttää riidan räksytyksen lämpimällä olemuksellaan. Jos joku epäili, että naisellisen pehmeä ulkokuori kätkee jees-naisen, kannattaa paneutua Pruukin väitöskirjaan. Akateemisen keskustelun sisällä saa harvoin lukea yhtä tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä.

Laatuvaatimuksia lapsille

Tutkija tarkastelee väitöskirjassaan suomalaista sikiöseulontakäytäntöä raskaana olevan naisen kannalta. Ultraäänitutkimukset ja veriseulonnat, joilla kartoitetaan sikiöiden sairauksia ja vammaisuutta, ovat muodostuneet Suomessa rutiinitoimenpiteeksi.

Heli Pruuki kritisoi sitä, että suurin osa äideistä osallistuu seulontoihin saamatta tietoa siitä, mistä seulonnoissa on kysymys ja millaisia eettisiä valintatilanteita ne tuovat eteen, jos sikiön todennäköisyys vammaisuudesta tai sairaudesta on kohonnut.

Seulontojen tavoitteeksi on kirjattu naisten vapaan valintaoikeuden lisääminen tilanteissa, joissa heillä on riski synnyttää sairas lapsi. Käytännössä naiset eivät kuitenkaan saa aina valita.

Kun sikiöstä löydetään jokin poikkeama, yleensä ainoa ”hoitokeino” on selektiivinen eli valikoiva abortti.

– Kun abortin haluavan naisen viesti on ”en halua lasta”, selektiivisen abortin haluava nainen ajattelee, että ”en halua tätä nimenomaista lasta”. Suuri eettinen ongelma liittyy siihen, onko ihmisellä oikeus valita jälkeläisiään niiden ominaisuuksien perusteella. Jos on, niin on tärkeää miettiä, minkä ominaisuuksien.

– Voiko lapsen ylipäätään käsittää tuotteeksi, jolle asetetaan laatuvaatimuksia? Pahimmillaan systeemi toimii silloin siten, että vanhempi suostuu ottamaan vastaan lapsensa vasta kun se läpäisee sekä yhteiskunnan toivomat seulontatestit että omat standardit, Heli Pruuki selvittää.

Selektiivisen abortin saa tehdä sikiössä todetun vakavan sairauden tai vamman perusteella.

– Missään ei valitettavasti määritellä, mikä on se ”tarpeeksi vakava sairaus”. Sen päättämisen hirveän raskas vastuu jää vanhemmille, viime kädessä äidille. Paljon pienempiä sikiöitä hoidetaan samaan aikaan keskoskaapissa, kun toisessa huoneessa abortoidaan jo elinkelpoiseksi kasvanutta sikiötä, Pruuki ihmettelee.

Kustannussäästöjä Saksan malliin

Heli Pruukin esittämät yhteiskuntakriittiset huomiot pakottavat tekemään ikävän jatkokysymyksen. Siinä käytetään 1940-luvun Saksasta lähtien sangen rumana pidettyä sanaa. Ei kai sivistyneen Suomen sikiöseulonnoissa ole peräti rodunjalostuksen piirteitä?

– Sellainen riski on selvästi olemassa. Jos yhteiskunta satsaa valtavasti rahaa sikiöseulontoihin, joiden ääneen lausumattomana tavoitteena on vähentää vammaisten määrää selektiivisillä aborteilla, tullaan lähelle ”rotuhygieniasta” tuttuja oletuksia.

– En usko, että takana on mitään suurta salaliittoa vammaisten karsimiseksi. Mutta uskon, että epävirallisiin taloudellisiin laskelmiin, joilla mitataan vammaisten tuottamia kustannuksia, sisältyy suuri riski tehdä vammaisten ihmisarvon vastaisia johtopäätöksiä.

– Vammaiset tuottavat enemmän kustannuksia yhteiskunnalle kuin ”terveet”. Sikiöseulonnoilla heidän määräänsä voidaan vähentää. Kun synnyttäjät ovat yhä iäkkäämpiä ja heidän riskinsä synnyttää vammainen lapsi on kasvanut, voi olla kiusaus tarkastella sikiöseulontoja taloudellisten säästöjen kannalta, Heli Pruuki varoittaa.

Sikiötutkimusten yhteydessä onkin herännyt pelko siitä, että eugeniikka eli pyrkimys ihmisrodun ominaisuuksien parantamiseen saattaa nostaa uudelleen päätään.

– Vammaisista ei useimmiten tule tuottavia kansalaisia. Joissakin kunnissa on jopa tehty laskelmia, kuinka paljon kunta säästää satsaamalla sikiötutkimuksiin ja onnistumalla välttämään yhä useampien vammaisten syntymisen, Heli Pruuki paljastaa.

Hänestä ei ole ihme, että monet vammaiset kokevat laajamittaiset sikiöseulonnat syrjivinä ja loukkaavina – viestinä siitä, etteivät he ole toivottuja tähän yhteiskuntaan.

– Mitä vammaisille kertoo se, että heidän kaltaisiaan etsitään sikiövaiheessa, jotta voitaisiin keskeyttää raskaus? Sopii myös kysyä, lisäävätkö seulonnat erilaisuuden pelkoa ja vammaisten syrjimistä.

Ihmisyys on aliarvostettua

Heli Pruuki muistuttaa monen vanhemman korostaneen, että sairas tai vammainen lapsi on tuonut valtavasti iloa elämään.

– Miksi vammaisuus olisi yksiselitteinen syy aborttiin? Eikö vammaisissa ole muitakin inhimillisiä ominaisuuksia kuin heidän vammansa? sosiaalieetikko kyseenalaistaa yhden vallitsevista ajattelutavoista.

Kun taloudellisilla tai muutoin epäeettisillä perusteilla tehdään yhteiskunnallisia valintoja siitä, kuka on kyllin terve, vahva ja toivottu ansaitakseen elämän, ollaan siis vaarallisilla lapsivesillä.

– Tuottavuuden kriteerit, joilla laskelmoidaan kenen kannattaa antaa syntyä, ovat kristillisestä näkökulmasta täysin kestämättömiä. Silloin kiistetään se, että jokainen Luojan luoma on arvokas sellaisenaan.

– Äidin rakkaudella on perinteisesti tarkoitettu jotakin ehdotonta. Vaikka lapsi olisi millainen ja tekisi mitä tahansa, äiti rakastaa ja hyväksyy hänet. Tämä on yhteistä sille, miten Jumalan rakkauttakin kuvataan, pastori Heli Pruuki arvioi asiaa kristinuskon pohjalta.

Hän muistaa nähneensä Jokelan surmaajan Pekka-Eric Auvisen paidassa tekstin: ”Ihmisyys on yliarvostettua.”

– Minusta ihmisyys on meidän aikanamme aliarvostettua! Kertooko valikoivan abortin yleistyminen siitä, että olemme vieraantuneet elämän pyhyydestä?

Kristillinen ihmiskäsitys puolustaa heikoimpia

Luterilainen kirkko ei ota sikiödiagnostiikan kaltaisiin kysymyksiin yksiselitteistä kantaa. Se luottaa pitkälti yksityisten ihmisten harkintaan. Jumalan ymmärretään vaikuttavan myös lääketieteen kautta.

– Sikiöseulonnoilla tehdään paljon hyvää varsinkin silloin, kun niillä yritetään auttaa sikiötä tai etsitään niin raskasta vammaa tai sairautta, joka tuottaa lapselle kohtuuttoman kärsimyksen täyteisen elämän, Heli Pruuki tasapainottaa kritiikkiään.

Hän kannattaa laillisen abortin mahdollisuutta.

– En halua yhtään lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka ovat joutuneet tekemään näin suuria ratkaisuja. Kun ihminen joutuu elämänsä vaikeimpien ja herkimpien kysymysten äärelle, pahinta on moralismi. Haluan käydä tätä arvokeskustelua yhteiskunnallisella tasolla, sielunhoidollinen taso on toinen.

Pastori ei tutkimusta tehdessään miettinyt Raamatun Pyhän perheen suhdetta väitöskirjansa kysymyksenasetteluun. Hän ajattelee kuitenkin, että kristinuskolla on sanottavaa myös sikiöseulontojen eettisiin ongelmiin.

– En halua niinkään viitata mihinkään yksittäiseen Raamatun jakeeseen, vaan Raamatun ”perushenkeen”: jokaiselle Jumalan luomalle ihmiselle kuuluvaan ihmisarvoon, Heli Pruuki linjaa.

Jeesuksella olisi ollut kaikki edellytykset täyttää ei-toivotun lapsen kriteerit, ellei vanhemmilla olisi riittänyt uskoa siihen, että au-lapsen syntymä on sittenkin merkityksellinen. Teiniäidin raskaus ilman poikaystävän sekaantumista asiaan on maailman sivu osoittautunut abortin perusteeksi.

Mutta aikansa kuninkaiden kannalta ei-toivottu lapsi vakuutti vartuttuaan kristikunnalle, että jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus tulla tähän maailmaan toivottuna ja rakastettuna.

Janne Villa
Kuva: Jani Laukkanen