Seurakunta baanalle!

– Kirkosta vieraantumisen voi aina panna maallistumisen ja ajan hengen piikkiin, mutta kyllä seurakuntien on katsottava peiliin: olemmeko me vieraantuneet ihmisistä?

Sunnuntai-iltaisin Jouni Lehikoisen lähtee Turun Kupittaan jäähallille ja vetää jääkiekkokamppeet ylleen. Turun seurakunnilla on oma kiekkojoukkue, HC Hurmos, johon kuuluu niin pappeja, nuorisotyöntekijöitä kuin tavallisia seurakuntalaisiakin.

 

- Pelaamme Paimio-liigaa. Se on harrastekiekkoliiga, jossa pelataan herrasmieskiekkoa: ei lämäreitä eikä taklauksia, Lehikoinen kertoo.

 

- Siinä on paljon turkulaisten ja paimiolaisten yritysten joukkueita, joten se on meille hyvä kontaktipinta.

 

Viime ottelussa MC Hurmos voitti vastustajansa Jyristyksen numeroin 5-3.

 

 

Pappeja yökerhossa

 

Jouni Lehikoisen työhuone Eerikinkatu 3:ssa Turun seurakuntayhtymän keskusvirastossa – turkulaisittain Vatikaanissa– on asiallinen, jopa karu. Mies ei juuri ole välittänyt sisustaa.

 

- En ole sen tyyppinen, että kauheasti istuisin virastossa pyörittelemässä papereita. Tietysti kirkkoherran työn luontaisetuihin kuuluu paljon hallintoa.

 

Mikaelinseurakunta sijaitsee Turun keskustan alueella. Jouni Lehikoinen, 45, tuli sen kirkkoherraksi 2003. Viime vuosina seurakuntaa on tehty turkulaisille tutuksi erilaisin tempauksin.

 

- Nyt maaliskuun puolivälissä meillä on Mikael baanalla -teemaviikko. Kierrämme työpaikoilla viemässä kahvia ja hyvää mieltä. Käymme Galaksissa ja muissa turkulaisissa yökerhoissa kohtaamassa ihmisiä. Turun linnassa on linnanjuhlat 7-9-vuotiaille. Kaikki Mikaelin seurakunnan alueella asuvat lapset ovat saaneet sinne henkilökohtaisen kutsun, ja muita kutsutaan lehti-ilmoituksella, kirkkoherra esittelee.

 

- Ihmiset vieraantuvat seurakunnasta, kun eivät tunne sen työntekijöitä ja toimintaa. Vieraantumisen voi aina panna maallistumisen ja ajan hengen piikkiin, mutta kyllä seurakunnan on katsottava peiliin: olemmeko me vieraantuneet ihmisistä?

 

Viime keväänä lähdettiin kokeilemaan uutta työmuotoa, jossa papit menevät yökerhoihin, tanssiravintoloihin ja jokilaivoilla ihmisiä kohtaamaan.

 

- Kyllä ihmiset uskaltavat tulla juttelemaan, ja ne jotka karsastavat pappia, osaavat pysyä kaukana. Olemme paikan päällä, mutta emme tyrkyttäydy kenenkään seuraan.

 

- Monella on se luulo, että seurakunta on tarkoitettu vain tietynlaiselle porukalle, niille jotka ovat jotenkin parempia kuin tavalliset keskeneräiset syntiset. Haluan olla haihduttamassa tätä kuvaa. Kirkko on kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä varten.

- Kun kokeillaan jotain uutta, on aina riski, että se menee täysin pieleen. Pitää laittaa itsensä likoon ja olla valmis nauramaan itselleen. Seurakuntatyön ei aina tarvitse olla niin totista, vaikka sanoma on täyttä totta ja olemme täysillä sen takana.

 

 

Tapaus Naze Aghai

 

Viime kesänä Jouni Lehikoinen ja Mikaelin seurakunta joutuivat yllättävään tilanteeseen, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut Iranin kurdi Naze Aghai kääntyi seurakunnan puoleen saadakseen sieltä turvaa ja apua.

 

Naze Aghai oli kuukausia pakoillut poliisia, jottei häntä käännyttäisi maasta. Nelikymppinen musliminainen oli Iranissa toiminut kuriirina lailla kielletyssä vasemmistolaisessa sissiliikkeessä ja pelkäsi tulevansa tapetuksi, jos joutuisi takaisin Iraniin.

 

- Maahanmuuttovirasto ei selvästikään Nazen kohdalla tiennyt, missä mennään, mutta me uskoimme hänen tarinansa. Kristillinen lähimmäisenrakkaus velvoittaa auttamaan henkensä puolesta pelkääviä.

 

oli toukokuussa julkaissut Kirkko turvapaikkana -oppaan. Sen mukaan antaminen turvapaikanhakijalle on ”äärimmäinen toimenpide tilanteessa, jossa kaikki muut keinot on jo käytetty”. Ohjeiden mukaan on toimittava avoimesti ja yhteistyössä viranomaisten kanssa.

 

Jouni Lehikoinen lukaisi oppaan ja teki nopean ratkaisun. Kohta Naze Aghai ja hänen tukijansa Turun naiskeskuksesta jo marssivat Mikaelinkirkon ovesta sisään TV-kameroiden saattelemana. Sieltä kurdipakolainen siirtyi seurakunnan hankkimaan vuokra-asuntoon. Viikkoa myöhemmin Mikaelin seurakuntaneuvosto virallisesti siunasi päätöksen.

 

Kurdipakolaisen kamppailusta suomalaisviranomaisten kanssa tuli jännitysnäytelmä, joka sai paljon huomiota tiedotusvälineissä. Naze Aghai jätti toisen turvapaikka-anomuksen. Draama huipentui, kun poliisi elokuun lopulla pysäytti auton, jolla tämä oli palaamassa maahanmuuttoviraston kuulusteluista, pidätti hänet ja siirsi säilöönottokeskukseen odottamaan käännytystä.

 

Syyskuun lopulla Naze Aghailla ja hänen tukijoukoillaan oli aihetta riemuun, kun Helsingin hallinto-oikeus päätti keskeyttää käännytyspäätöksen toimeenpanon ja ottaa tapauksen uudelleen käsittelyyn.

 

- Naze asuu nyt seurakunnanvuokra-asunnossa ja opiskelee Kaarinan sosiaalialan oppilaitoksessa.

Tämän talven aikana jo useita kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä Suomessa on hakenut suojaa ja apua kirkoilta.

 

- Luulen että tämä on vasta alkua, Lehikoinen miettii.

 

Esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa kirkon suojiin hakeutuvat turvapaikanhakijat ovat jo arkipäivää.

 

Maaliskuun 6. päivä Mikaelin seurakunta järjestää turvapaikkaseminaarin, jossa on vieraana muun muassa Ruotsin turvapaikkakomitean puheenjohtaja Anita Doratio.

 

Kaikki lähtee rukouksesta

 

Jouni Lehikoinen vietti nuoruutensa turkulaisessa Ilpoisten lähiössä.

 

- Lukion ekaluokalla mietin elämän tarkoitusta. Tuli niin sanottu etsikkoaika.

Kaksi Kansan Raamattuseuran työntekijää vieraili koulun uskontotunnilla, ja heidän kauttaan lukiolaispoika pääsi sisällä kristilliseen nuorisotoimintaan. Tutuiksi tulivat niin Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys, seurakunnan nuorisotyö kuin Turun katulähetyskin.

 

- Muistan vieläkin Brunon, joka kävi Katulähetyksen Jeesus-talolla Ursininkadulla. Hän oli pitkätukkainen kaveri, joka käytti kovia huumeita, suussa oli vain muutama hammas. On varmaan kuollut ajat sitten.

 

Lehikoinen, jolla on yhteyksiä moneen suuntaan, kannattaa kristittyjen yhteistyötä laajalla rintamalla. Lokakuun 17.-18. Turkuhallissa järjestetään -niminen rukoustapahtuma, johon odotetaan 10 000 osallistujaa. Tapahtuman järjestelyissä on mukana eri seurakuntia ja kirkkokuntia.

 

- Turun ja Kaarinan seurakunnat ovat täysillä mukana.

 

- Uskon että Kristuspäivä vahvistaa rukoustyötä Turussa. Jos kristityt heräävät rukoilemaan, voi alkaa odottaa herätystä ja hengellistä uudistusta.

 

- Toivon että Kristuspäivän myötä Turussa keksitään uusia evankelioimismuotoja ihmisten tavoittamiseksi.

 

------

 

Mitä mies ajattelee

 

Testasimme, mitä Jouni Lehikoisen mieleen nousee seuraavista sanoista:

 

1. Turun sinappi

– Ehdoton kantani on, että Auran sinappi.

 

2. TPS

– Tepsi on Mikaelin seurakunnan kotijoukkue, sillä Turkuhalli sijaitsee meidän alueella.

 

3. Oulun kärpät

– Jääkiekon SM-liigan vahva mestarisuosikki tänä vuonna. Hyvä Kärpät! Musta on pelkästään myönteistä ja kivaa, kun pohjoisen joukkue pärjää. Puolet Suomesta kannattaa Kärppiä, jos lasketaan maantieteellisesti.

 

4. Yökerho

– Tulee mielikuva ihmisistä, jotka etsivät ja joilla on tarve keskustella. Heidän sydämessään on tyhjä kohta, johon evankeliumilla on tarttumapintaa.

 

5. Jaana

– Oma rakas vaimo. Melkein neljännesvuosisata on yhdessä eletty, koettu myötä- ja vastoinkäymisiä.

 

6. Kristus-päivä

– Valtava mahdollisuus.

 

7. Naispappeus

– Kun puhutaan naispappeudesta, puhutaan pappeudesta yleensä. En näe nais- tai miespappeja, vaan pappeja, jotka työskentelevät saman kutsumuksen hyväksi.

 

8. Keski-ikä

– Sen kanssa voi tulla toimeen ja selvitä siitä hengissä.

 

9.Wagner

– Viivi ja Wagner on suosikkisarjakuviani. Wagnerista löytyy piirteitä, jotka mies tunnistaa itsessään. Huvittava pieni sika!

 

10. Hampurilainen

– Hese on numero ykkönen! Meillä on hyvää yhteistyötä Hesburgerin Kirsti ja Heikki Salmelan kanssa. Sitä paitsi he kuuluvat Turun Mikaelin seurakuntaan.

 

Teksti: Kristiina Miettinen

Kuvat: Jani Laukkanen