Tapio Aaltonen: Kutsumus löytyy luovuudesta

– Tämä on taas näitä päiviä, naurahtaa Tapio Aaltonen ja löysää kravattiaan. Aamulla auto jätti tielle, kännykkä hukkui ja lappuliisa jätti muiston itsestään tuulilasiin. Mutta tästä päivä paranee, sillä päästään puhumaan Aaltoselle tärkeästä aiheesta, kutsumuksesta.

Aaltosen mielenkiinto kutsumusteemaa kohtaan syntyi jo 80-luvun alussa. Sysäyksen antoi lounaskeskustelu muutaman katolisen papin ja protestanttisen ystävän kanssa Ranskassa.

– Keskustelukumppanit olivat kosketuksissa katoliseen maallikkoliikkeeseen, jonka tehtävänä oli auttaa ihmisiä tunnistamaan kutsumuksensa.

Suomeen palattuaan Aaltonen alkoi kehittää teemaa. Hän luennoi kutsumuksesta ja veti useita kurssiviikonloppuja, joissa hengelliset vaikuttajat tutkivat kutsumustaan. Vuonna 1996 hän aloitti työn yritysvalmentajana ja yritti synnyttää keskustelua kutsumuksesta liikemaailmassa.

– Yritysjohtajien päässä ei silloin syttynyt minkäänlainen lamppu. Aihe ei kiinnostanut.

Vuosi sitten aika oli kypsä, ja Aaltonen ryhtyi toteuttamaan vuosia muhinutta ajatusta: häneltä ilmestyi hiljattain kirja Luova kutsumus. Tarkoituksen kokemisen taito (Kirjapaja 2007).

Ihmisen elämänsanoma

Kutsumusteeman kautta Aaltonen kannustaa ihmisiä erityisesti pohtimaan olemisen mieltä ja tarkoitusta. Elämme omissa ja toisten asettamissa rooleissa, joista osa on kahlitsevia.

– Kun ihminen on löytänyt kutsumuksensa, hän on löytänyt oman tapansa olla ja toimia. Silloin hän ei toteuta muiden unelmia eikä toimi ulkoisen paineen alla.

Aaltonen on koulutukseltaan pappi. Hän toimi vuosikymmeniä Kansan Raamattuseurassa muun muassa toiminnanjohtajana ja Sana-lehden päätoimittajana. Nykyisen työn ohessa hän edelleen tekee silloin tällöin papin tehtäviä. Hautaan siunaamiset ovat hänelle suuria hetkiä.

– Elämänsanoma on kutsumuksen suurin muoto. Se on jälki, jonka ihminen on jättänyt lähimmäistensä muistiin. Hautajaisissa on liikuttava hetki puhua seurakunnalle siunattavan ihmisen elämänsanomasta.

– Jokaiselta ihmiseltä kutsumus on löydettävissä. Se on kuin nimi, osa persoonaamme ja ainutlaatuisuuttamme.

Kutsumus on Aaltoselle lähes pyhä sana, jota hän haluaa säästellä hyvää käyttöä varten, yhdistettynä yhteisöllisyyteen ja moraaliin.

– Kutsumus on aina sidoksissa lähimmäisen auttamiseen.

Kutsumukseen liittyy aina myös kutsuja. Ketään ei ole kutsuttu, jos kukaan ei kutsu. Avustustyöntekijän kutsuu ihmisen hätä, viihdetaiteilija vastaa ihmisen tarpeeseen kokea iloa ja pappi tahtoo Jumalan kutsumana kertoa, miten uppoavassa laivassa löytää tien pelastusveneeseen.

Henkinen kypsyys rakentaa yhteisöä

Pitääkö ihmisellä välttämättä olla kutsumus?

– Kutsumusta ei missään nimessä pidä olla. Silloin se on yksi uusi kahle elämään lisää. Eikä kutsumuksen aina tarvitse olla tietoista. Jos ihminen säilyttää halunsa elämään ja lähimmäisen palvelemiseen, hän toteuttaa tietämättään kutsumusta.

– Ihmiselle tekee kuitenkin hyvää löytää kutsumuksensa, koska sitä kautta hän tulee tietoiseksi omasta paikastaan maailmassa, tavastaan olla olemassa, tunteistaan ja uskomuksistaan. Hän tiedostaa enemmän valinnanmahdollisuuksia.

Platon kuvaa tunnetussa luolavertauksessaan ihmisiä, jotka elävät luolassa valheellisten uskomusten varassa. Kun ihmiset vapautuvat luolasta ja näkevät todellisuuden, he eivät halua palata vanhaan.

– Oman kutsumuksen löytäminen on välttämätöntä, jotta ihminen voi kasvaa henkiseen kypsyyteen. Samoin kasvuun kuuluu tietoisuus todellisuudesta ja omien tekojen seurauksista.

– Henkisesti kypsiä ihmisiä tarvitaan, jotta yhteisö kulkee kohti henkistä sivistystä. He rakentavat yhteisöä tiedollaan, viisaudellaan ja moraalillaan.

Aaltonen liittää mielellään toisiinsa sanat ”luovuus” ja ”kutsumus”, erityisesti puhuessaan kutsumuksen löytämisestä.

– En tarkoita, että jokaisen kutsumuksen pitää olla luova. Vaan luovuutta tarvitaan prosessissa, kun omaa kutsumusta haetaan.

Luovuus on kutsumus ohella elämän perusvoima, jota tarvitaan ihmisenä kasvamisessa. Luovuus auttaa ihmistä kyseenalaistamaan vanhoja itsestäänselvyyksiä ja avaamaan silmänsä kohti uutta.

Miten kutsumus löytyy?

Matkaevääksi oman kutsumuksen löytöretkelle Aaltonen antaa muutaman tehtävän.

– Kannattaa opetella pysähtymään ja hiljentymään, kuuntelemaan sisäistä ääntään, tunteitaan sekä palautetta muilta ihmisiltä. Ja viettää aikaa rukouksessa Jumalan kanssa.

Aaltonen haastaa kutsumuksen metsästäjää lentämään helikopterin tavoin, jotta voi nähdä asiat luovasti laajemmasta näkökulmasta.

– Voi vaikkapa miettiä, kuka historian henkilö hän haluaisi olla tai millaisen maailman hän tahtoisi rakentaa.

Goethe on sanonut, että ”lahjakkuus syntyy hiljaisuudessa, mutta luonne elämän myrskyissä”. Henkinen ja hengellinen kypsyys kasvaa riisumisen kautta. Myös kutsumus kasvaa haavoista.

– Epäonnistumiset ja kielteiset kokemukset ovat tärkeitä, koska niiden kautta näemme itsemme laajemmin. Menestyksen kautta tutustumme vain yhteen puoleen itsessämme.

Aaltonen näkee myös ahdistukset ja traumat helikopteriperspektiivistä.

– Ne ovat ystäviämme, eivät vihollisia. Niiden kuuluu olla mukana, kun mietimme omaa tietämme. Elleivät ne ole, käännämme selkämme totuudelle, johon kuuluvat sekä sankaruus että heikkous.

Aaltonen kiristää löysänä roikkuvan kravatin ja lähtee Helsingin messukeskukseen luennoimaan 600 yritysjohtajalle arvoista ja etiikasta. Hän toteuttaa edelleen pappiskutsumustaan auttaa ihmisiä auttamaan muita ihmisiä.

Teksti Kalle Vaismaa kuva Jani laukkanen