Tavalla ei ole väliä

Heikki on tuntenut nuoresta saakka vahvan kutsun etsiä yhteyttä Vapahtajaan.

– Odotin kovasti rippikoulua, koska uskoin että siellä pelastuksen asia selviäisi, mutta en löytänyt mitä hain. Alle kaksikymppisenä menin vuodeksi Karhunmäen kristilliseen opistoon, jälleen suurin odotuksin, mutta jäin vastauksia vaille.

Kun Heikki ja Marjatta menivät naimisiin, he alkoivat käydä lapsineen kotiensa perinnön mukaisesti seuroissa ja kirkossa. Heikin hengellinen kaipuu oli kova, mutta kun ratkaisevaa löytöä ei tullut, hän lakkasi pettyneenä etsimästä. Elämä olikin ulkonaisesti kunnossa lukuun ottamatta Heikin kroonista ristiselkäkipua, joka pakotti hänet vaihtamaan nukkuessakin asentoa monta kertaa.


Vaimon usko
järkytti

Herännäisyys leimasi koko Lapuan kirkollista elämää, ja siitä oli kehittynyt pitäjän valtaliikkeenä ikään kuin ainut oikea uskonnollisuuden muoto. Seuraliike eli vahvana. Herännäisyyden alkuajat olivat olleet täynnä karismaattisia ilmiöitä ja polvirukouksia, mutta ilmiöt olivat laantuneet, ja niitä oli alettu vierastaa. Spontaanista rukouksesta seuroissa oli luovuttu, koska Siionin virret koettiin yhteisenä rukouksena.

Heikki järkyttyi 1987, kun Marjatta kertoi tulleensa uskoon. Eihän körttiläisille kuulunut uskoon tuleminen!

Kirja nimeltä Ristin luo oli puhutellut Marjattaa voimakkaasti.

– Kirjassa kysyttiin, pidänkö Jeesuksen sovitustyötä tarpeellisena omalla kohdallani vai heitänkö menemään. Vastasin Jumalalle, että otan sovitustyön vastaan. Siitä seurasi suuri halu lukea Raamattua.

Kun Marjatta alkoi toisinaan käydä ystävättärensä kanssa helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, Heikki ei kieltänyt, mutta yritti pitää mykkäkoulua.


Ärsyttävä Klimenko
kehtasi kysyä

Loppiaisaattona 1991 evankelista Viktor Klimenko tuli Seinäjoelle esiintymään helluntaiseurakunnan kutsumana. Laulua harrastava Heikki oli usein ihmetellyt, miten mies oli pystynyt luopumaan tarjolla olleesta oopperakiinnityksestä ja lähtemään sen sijaan helluntaievankelistaksi.

– Minua vaivasi, mitä mies oli löytänyt. En olisi halunnut helluntailaisten tilaisuuteen, mutta lopulta tyrkytin itseni mukaan Marjatan ja tyttäreni autokuskiksi.

Puhetta piisasi ja äänen käyttö oli helluntailaisten tyyliin melkoinen. Heikki tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Kun Klimenko kysyi, haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle, Heikki suorastaan kiehui.

– Olin kymmenet vuodet hakenut Jeesuksen antamaa rauhaa, ja nyt tämä mies kehtasi noin vain kysyä, että haluatko olla Jeesuksen oma.


Eihän Raamattu
niin opeta

Heikille oli jäänyt mieleen Raamatusta erityisesti kaksi kohtaa. Ensimmäinen oli Jeesuksen sana: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” Hän tiesi, että häneltä se rauha puuttui.

Toinen oli: ”Totisesti joka ei synny uudesti ylhäältä, hän ei voi nähdä taivasten valtakuntaa.”

– Olin kysynyt monelta papilta, mitä uudestisyntyminen tarkoittaa, ja he vastasivat aina, että olen jo kasteessa uudestisyntynyt. Mutta eihän Raamattu niin opettanut. Muutenhan Jeesus olisi sanonut: Joka ei ole kastettu, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa.

– Lopulta päätin, että nostan käden, vaikka se tällaista oikeaoppista körttiläistä hävettikin. Mutta eteen en mennyt rukoiltavaksi, sillä halusin äkkiä pois.


Aamulla kaikki
oli muuttunut

Kotimatkalla Heikin silmistä valui katkeamaton kyynelvirta. Seuraavan yön hän nukkui sikeästi ja kertaakaan kylkeä kääntämättä. Öinen selkäkipu katosi pysyvästi.

– Aamulla oli sanomattoman hyvä olo. Lähdin koiran ja eväiden kanssa metsälle, ja istuskelin nuotiolla miettimässä sitä taivaallista oloa. Kun hyvä oli jatkunut viikkoja, uskalsin luottaa, että sydämen rauha oli jäänyt pysyväksi. Mietin, oliko muutos uudestisyntymistä. Alkoi rukoilla, että Jumala lähettäisi minulle luotettavan papin, jolta voisin kysyä.

Kuukausia myöhemmin hän löysi kirjahyllystään kirjan Niilo Kustaa Malmbergin kirjeitä. Malmberg oli Pohjanmaan herännäisyyden suurin julistaja, joka sytytti 1840–50-luvulla suuret herätykset. Niiden perintöä oli Lapuan nykyinen herännäisyys.

– Tätä miestä Jumala oli käyttänyt herätysten välikappaleena, häneen voisi luottaa.

Malmbergin vastaus olikin melkoinen.

– Niilo Kustaa ja hänen poikansa Wilhelmi Malmivaara kokivat molemmat uudestisyntymisen toimiessaan pappina. Malmivaaralle autuuden asia oli ollut niin vaikea, että kun rippikoulutytöt kerran tulivat häneltä kysymään tietä pelastukseen, hän pakeni heidän edellään lukkojen taakse, koska ei osannut vastata. Piilossaan hän murtui Jumalan armon alla ja sai kokea uudestisyntymisen.

Malmberg kirjoitti: ”Toimintani perusta on Ristiinnaulittu, jonka luokse syntisen tulee paeta ja jonka luona hänen tulee pysyä vanhan ihmisen kuolettamiseksi ja uuden ihmisen syntymiseksi. Ihmistä ei auta kirkossa käyminen, sanan lukeminen ja kuuleminen, rukous ja siivo elämä, ellei Jumalan Hengen herätystä ole tapahtunut ja ellei Herran Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen, pääse vaikuttamaan ihmisessä.”


Muutokselle ei
ole kaavaa

Malmbergin opetus kirkasti Heikille, mistä hänen muutoksessaan oli kysymys.

– Malmbergin mukaan jokaisen tulee syntyä uudesti ylhäältä. Tavalla ei ole väliä. Toinen kasvaa armoon lapsesta saakka, toinen käy läpi selvän päätöksen. Ainut mitä ihminen voi tehdä, on viipyä Jumalan sanan puhuteltavana.

Heikki on jälkeenpäin ymmärtänyt, miksi hänen piti tulla uskoon juuri helluntailaisten kokouksessa, joita hän eniten vieroksui. Se oli hänelle voimakas opetus siitä, ettei hän saisi koskaan arvostella toisia kirkkokuntia tai herätysliikkeitä, jotka julistavat Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä Raamatun mukaisesti.

– Tämän koulun käyminen on vapauttanut minut myös käymään aivan rauhassa kaikissa kristittyjen tilaisuuksissa. Silti tiedämme Marjatan kanssa oman paikkamme. Se on luterilaisessa kirkossa ja herännäisyydessä. Meille riittää lapsena saatu kaste. Rakkaimmat virtemme ovat Siionin virsiä.


Teksti Heli Karhumäki
Kuva Benjam Pöntinen