Tero Pitkämäki: tähtäimessä taivas

 

Kuuma keihäskesä on ovella. Se huipentuu Japanin Osakassa elo-syyskuun vaihteessa järjestettäviin yleisurheilun maailmanmestaruuskisoihin. Suomen suurin mitalitoivo niissä mittelöissä on keihäänheittäjä Tero Pitkämäki, joka avaa kilpailukautensa ensi sunnuntaina Kuortaneella.

 

Sana-lehti vei miehen valmistautumislenkille ennen kesän ensimmäistä kisaa, tietenkin Kuortaneella.

 

Tapaaminen on sovittu Kuortaneen urheiluopistolle, mihin nykyään Seinäjoella asuva heittäjä tulee managerinsa Tero Heiskan saattelemana. Ilmeisesti Heiska haluaa varmistaa, että ollaan oikeassa hengessä liikkeellä. Managerilla on mihin verrata. Hänestä itsestään on ollut haastattelu Sana-lehdessä jo silloin, kun erään muita heiveröisemmän pikkupojan nähtiin ilta toisensa jälkeen heittelevän itse veistämäänsä leppäkeihästä Ahonkylässä Ilmajoella.

 

Haastattelulenkille on ruipelon pikkupojan sijasta lähdössä lähes kaksimetrinen jousi, jonka tavoitteena on tänä kesänä lingota keihäs lähelle 95 metriä. Se tarkoittaa Pitkämäen oman ennätyksen ohessa myös Suomen ennätystä.

 

– Kyllä se tuo on, Tero Pitkämäki vastaa kysymykseen suosikkikentästään ja nyökkää juostessaan mäntymetsän takaa näkyvän urheilukentän suuntaan. Kaksi vuotta sitten hän heitti siellä voimassa olevan ennätyksensä 91,53. Myös viime kesän paras tulos syntyi Juhannuskisoistaan ja hyvistä tuulistaan tunnetulla Kuortaneen kentällä.

 

Keihäs lentää
hyvällä tuulella

 

Tero Pitkämäki on maailman paras keihäänheittoa harrastava kestävyysjuoksija ja maailman parhaista keihäänheittäjistä ainoa, joka on juossut maratonin. Pari vuotta sitten hän mittasi matkan kotinurkilleen ja juoksi sen yksin huvin vuoksi ja silkasta kokeilun halusta.

 

– Harrastin nuorempana hiihtoa ja juoksua, hän perustelee hyvää juoksukuntoaan.

 

Pitkämäen pitkät juoksulenkit ovat yleinen ihmettelyn aihe yleisurheilupiireissä ympäri maailman. Ihmettelyä ei yhtään vähennä se, että mies pääosin korvaa hieronnankin pitkällä rauhallisella juoksulenkillä.

 

Luulisi siinä nopeuden, lihasten herkkyyden ja vauhdinoton rytmityksen kärsivän.

 

– Se on yleinen harhaluulo, heittäjä vastaa hyväntuulisesti.

 

Teron tuntevat tietävät miehen olevan mielellään hyvällä tuulella. Huonolla tuulella keihäskään kun ei oikein tahdo lentää kunnolla.

 

Hyväntuulisuuden lisäksi Tero Pitkämäestä huokuu rauhallisuus. Miten sellaisella luonteella voi menestyä räjähtävää suoritusta vaativassa urheilulajissa?

 

– Maltti ja harkinta ovat hyväksi myös keihäänheitossa. Ei heittäjän tarvitse koko ajan räjähdellä ja säntäillä joka suuntaan. Riittää, kun saa itsestään kaiken irti juuri heittohetkellä.

 

Asiantuntijoiden keskuudessa Tero Pitkämäkeä pidetään jo nyt lähes täydellisenä heittäjänä. Hänen vahvuuksiaan ovat hyvä heittotekniikka, nopeus ja räjähtävä voima.

 

– Voimapuolella minulla on vielä paljon parantamisen varaa. Voiman hankinnassa olemme kiiruhtaneet hitaasti, heittäjä viittaa yhteistyöhönsä valmentaja Hannu Kankaan kanssa.

 

Pohjalainen
pystyy itkemään

 

Loivasti laskevan, mutta pitkän mäen jälkeen juostaan Kuortaneen kirkon ohi. Samalla haastattelussa ollaan pääsemässä vielä heittotekniikkaakin henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta se ei heittäjää haittaa. Hän sanoo managerinsa varoittaneen, että niin saattaa käydä.

 

Tero Pitkämäki kuvaa tähänastista elämäänsä erittäin hyväksi ja onnelliseksi. Vastoinkäymisiä on ollut vähän, hyviä ihmisiä sitä vastoin on ollut hänen lähellään runsaasti. Arvot ovat asettuneen akselille koti, uskonto ja isänmaa.

 

– Koti on minulle tosi tärkeä Olen äärettömän kiitollinen vanhemmilleni, meillä on ollut koko elämäni ajan todella läheiset välit. He ovat olleet tiiviisti mukana myös urheiluni ylä- ja alamäissä.

 

Jälkimmäisiä Teron elämässä ei tosin juuri ole ollut, jos sellaiseksi ei lasketa kahden vuoden takaista epäonnistumista MM-kisoissa Helsingissä. Neljäs sija ei ollut sitä, mitä Tero ja koko Suomen kansa odottivat.

 

– Totta kai epäonnistumiset ottavat koville. Olen aika armoton itseäni kohtaan. On vain katsottava rehellisesti peiliin, myönnettävä virheet, nieltävä pettymys ja päätettävä näyttää seuraavalla kerralla.

 

Kysymykseen, pystyykö pohjalainen mies purkamaan pahaa oloaan itkemällä, Pitkämäki vastaa, että pystyy. Urheilun vuoksi hän ei kuitenkaan muista koskaan itkeneensä. Enemmän kyynelkanavia rassaavat elämän herkät hetket. Viimeksi kyyneleet tulivat heittäjän silmiin vain pari viikkoa ennen haastattelua.

 

– Liikuntaa harrastava ja hyväkuntoinen, erittäin läheinen ihminen joutui aivan yllättäen sairaalaan sydämen rytmihäiriön vuoksi.

 

Samalla kun Teron silmiin tulivat kyyneleet, hänen mieleensä tuli rukous.

 

– Kristilliset arvot ovat elämäni kivijalka, ja Jumala turva tiukan paikan tullen. Aika harvoin pyydän itselleni mitään, mutta läheisteni puolesta rukoilen usein. Iltaisin ennen nukkumaan menoa laitan kädet ristiin, kertaan päivän asiat ja kiitän Jumalaa. Samalla pyydän läheisilleni terveyttä ja kaikkea hyvää, Tero sanoo avoimesti.

 

Menestystä urheilussa hän ei myönnä koskaan rukoilleensa.

 

– Sitä olen rukoillut, että pystyisin tekemään parhaani. Että onnistuisin saamaan aikaan heiton, johon sen hetkinen kuntoni riittää. Ylimääräisiä yliluonnollisia voimia en ole pyytänyt.

 

– Olen saanut elää niin onnellista elämää, että enemmän minulla on ollut kiitettävää kuin pyydettävää, hän kiteyttää.

 

Keihäs ilmassa,
mutta jalat maassa

 

Kirkkotien varressa olevat kirkko, Klemetti-museo ja Kuortaneella asuvan managerin kotitalo ovat jääneet taakse. Urheilukentän nurkalta käännytään Aholankankaan kauniiseen mäntymetsikköön.

 

Puhe kääntyy perheen perustamiseen. Tero Pitkämäki on seurustellut parin vuoden verran yleisurheilun monilahjakkuuden Niina Kelon kanssa.

 

– Jos joskus saamme lapsia, toivon totta kai, että kristillisistä arvoista muodostuisi tukeva perusta myös heidän elämälleen. Minun tehtäväni isänä on kertoa heille rakastavasta taivaan Isästä ja opettaa heille iltarukoukset ja kirkossa käymiset, Tero Pitkämäki sanoo pohjalaisen ryhdikkäästi.

 

Itse hän tottui käymään kirkossa jo lapsena.

 

– Ei siellä joka sunnuntai istuttu, mutta aika usein kuitenkin. Nyt aikuisena se on ollut epäsäännöllisempää. Tärkeintä kirkossa käymisessä on hiljentyminen, rukous ja mietiskely. Toki saarnakin on tärkeä. Sitä kuunnellessani mietin, mitä evästä saisin siitä omaan elämääni.

 

Tero Pitkämäki muodostaa yhdessä Norjan Andreas Thorkildsenin kanssa kaksikon, joka hallitsee maailman keihäsmarkkinoita. Jo parin vuoden ajan on ollut ihme, jos kansainvälisen kilpailun voittaja ei ole ollut jompikumpi heistä. Kaksikolle on tosin nousemassa haastajia, muun muassa hiljattain yli 90 metriä heittänyt Yhdysvaltain Breaux Greer.

 

Menestyksestään huolimatta Pitkämäki on mies, jolla on jalat maassa, vaikka keihäs onkin ilmassa. Ei keihäs toisaalta pitkään ilmassa pysyisikään, elleivät jalat olisi myös heittohetkellä tukevasti maassa. Kun heittäjä lyö vetovaiheessa tukijalkansa maahan, siihen kohdistuu Pitkämäen kokoisella miehellä 800 kilon paino maata vasten.

 

– Totta kai nautin nyt urheilusta, mutta ei keihäänheitosta ole elämänsisällöksi. Paljon tärkeämpää minulle ovat perhe ja muut läheiset ihmissuhteet, omat vanhemmat ja tulevaisuudessa vaimo ja omat lapset, jos sellaisia siunaantuu.

 

Omaa kieltään Pitkämäen suhtautumisesta urheiluun ja elämään kertoo sekin, että kovan harjoittelun ohessa hän on opiskellut itselleen sähköinsinöörin ammatin.

 

Pitkämäestä ei
ole juorupalstoille

 

Haastattelu on jo päättynyt, mutta Tero Pitkämäki haluaa jatkaa juoksemista. Samalla tulee puheeksi julkisuus ja se, miten media on miestä kohdellut.

 

– Tosi hyvin ja asiallisesti. Ei minusta ole yritetty tehdä sensaatiojuttuja, eikä sellaiseen löytyisi aiheitakaan. Ehkä median suhtautumiseen on vaikuttanut myös oma asenteeni. Ei minulla ole mitään tarvetta vaikeuttaa toimittajien työtä vaan pyrkiä olemaan yhteistyöhaluinen. Selvää tietysti on, etten voi koko ajan olla median käytettävissä ja antaa jatkuvasti haastatteluja. Onneksi minulla on manageri puskurina ja jarruna median suuntaan.

 

Tero Pitkämäki sanoo, että julkisuudessa oleminen on ollut hänelle jopa yllättävän helppoa.

 

– Päätin jo kauan sitten, että olen julkisuudessa vain oma itseni. En ala esittää mitään roolia, enkä pelata mitään peliä.

 

Mitä pitää kesän aikana tapahtua, että heittäjä on syksyllä tyytyväinen?

 

– Tärkeintä on pysyä terveenä ja saada taakse ehjä heittokesä. Tavoitteena on oma ennätys ja mitali MM-kisoista, mieluiten tietysti kirkkain mahdollinen. Muunkin värinen mitali tietysti kelpaa, varsinkin jos voin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni. Jos se ei riitä kultamitaliin, on pakko tyytyä himmeämpään.

 

Teksti: Olli Karhi
Kuvat: Veli-Matti A. Pitkänen