Turistipappi viihtyy kesät kotosalla

 

Kanarian turistipappi viettää kesänsä Suomessa ja keskittyy täysillä vaarin miellyttäviin velvollisuuksiin. Työntäyteiset talvet kuluvat hengellisissä tehtävissä lomasaarilla, mutta kesät Timo Järvilahti haluaa viettää sukulaistensa ja ystäviensä keskellä Suomen suvessa. Toki kesälläkin tulee toimitettua vihkimisiä sekä jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia toimituksia, mutta hektisen vapaaehtoistyön vastapainoksi tarvitaan akkujen latausta tutussa kotipiirissä.

 

Järvilahden pariskunnasta, Timosta ja Maijasta, on kehkeytynyt pappispari. Heidät valittiin uudelleen jatkokaudelle Kanarialle. Pariskunta on ollut paljon julkisuudessa ja innostanut muitakin hakeutumaan turistipapin tehtäviin.

 

– Saimme palautetta, että meidät haluttaisiin pitää entisessä asemapaikassamme, mutta kirkkohallituksen kannan mukaan kolme kautta yhdessä paikassa riittää.

 

Lokakuussa Järvilahdet vaihtavat asemapaikkaa Gran Canarialta Teneriffalle. Virkaan heidät siunaa muiden turistityöhön lähtevien kanssa Tampereella piispa Kortekangas.

 

Järvilahti on kiitollinen puolisolleen, joka on tukenut häntä työssä.

 

– Yksin olevat eivät ole viihtyneet ulkomailla pitkiä aikoja. Useimmat papit lähtevätkin matkaan puolisonsa kanssa.

 

Alusta lähdettävä avaimia myöten 

Turistipappi ei lekottele rannalla, vaan tekee töitä. Messuja saattoi olla Kanarialla viikoittain neljäkin. Niiden lisäksi pappispariskunta saa olla mukana monessa muussa.

 

– Nyt kun lähdemme uuteen paikkaan, on kaikki meille vierasta. Tiedämme kuitenkin, että suntiot ohjaavat meidät työhön. Nettiyhteys ja puhelin ovat välttämättömät. Nopeasti on hoidettava myös tiedottaminen turisteihin päin. Kaikki on tehtävä itse, kuten tiedotteet ja hotellien infokirjoihin esitteet, listaa Timo Järvilahti.

 

Monenkirjava toimenkuva on Järvilahden mieleen.

 

– Siellä voi keskittyä saarnaamiseen, julistustyöhön ja ihmisten kohtaamiseen. Hallinnolliset tehtävät ovat vähäisempiä.

 

Uusi paikka on hiljaisempi kun aikaisempi, ja turistien matkat kirkkoon ovat pidempiä.

 

Vaikka lomalle lähdetään usein hakemaan vaihtelua arkeen, halutaan turistipaikkojen messuihin tuttuja piirteitä. Virsiksi ja saarnoiksi valitaan kotimaasta tuttuja elementtejä, eikä niissä viljellä mitään Kanaria-teemoja. Saarnojen aiheet tulevat Raamatusta ja viikon teksteistä.

 

– Ihmiset haluavat lomallakin kuulla kotoisia messuja. Jotkut käyvät kirkossa etelässä, vaikkeivät kotimaassa kävisikään. Matkalla on kirkkoon menon kynnys matalampi. Messut ovat illalla, joten sinne on helppo mennä rannalla käynnin jälkeen. Monet sanovat, että olipa hyvä, kun tuli tultua. Messu on monelle eräänlainen lomaelämys.

 

Pappi on puhuja. Siinä Timo Järvilahden suosion salaisuus saattaa piilläkin. Hän on tehnyt ikänsä puhetyötä.

 

– Nuorille papeille ammatin tämä puoli saattaa tulla yllätyksenä. Vaikka kyseessä on hengellinen virka, on siinä paljon kyse olemuksesta ja puhetaidosta.

 

Yhteistyötä oppaiden kanssa 

Muutakin sielunhoitoa pappi tarjoaa, etelässä moni saattaa juhlia liikaa.

 

– Jos jo kotimaassa menee huonosti, eivät ongelmat matkalla poistu, ja silloin pappia tarvitaan. Puheluita saattaa tulla yölläkin.

 

Pappi on tiiviissä yhteydessä turistioppaisiin sairaustapauksissa ja muissa ongelmissa. Pohjoismaiden yhteydet toimivat hyvin. Meillä on yhteinen kriisiryhmä konsuleiden ja matkatoimistojen kanssa. Se sai alkunsa Kaakkois-Aasian tsunamista.

 

Yhteydet oppaisiin ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan tieto papin läsnäolosta menee turistien korviin. Monet osaavat ottaa yhteyttä kotimaassa ilmestyneiden lehtijuttujen perusteella. Viidakkorumpu on hyvä tiedotuskanava.

 

– Monet yhdistävät vihkimisen ja häämatkan. Annan sähköpostitse ohjeet vihkitodistuksen ja vihkiraamatun hankkimiseksi. Tutustun pariskuntaan ennen vihkimistä toimituskeskustelussa.

 

Vihkimisiä palmun alla 

Häät ovatkin olleet Järvilahdelle miellyttäviä tilaisuuksia. Hän on vihkinyt jo 80 paria Kanarialla. Viime talvikaudella vihkimisiä oli 32.

 

– Olen vihkinyt pääosin kirkossa, mutta myös palmun alla, rannalla, puistossa. Kerran aallonmurtajalla tuuli meinasi viedä paperit mukanaan. Uutta esteettömyystodistusta olisi ollut vaikea hankkia. Onpa sattunut niin, että nousuveden yllättäessä hiekkarannalla on vihkimistä jatkettu kävellen kohti kuivempaa sisämaata.

 

Järvilahti on kova avioliiton kannattaja.

 

– Eräs avopari ei ollut edes kihloissa. Täällä lomailtuaan he menivät kihloihin ja palasivat ilokseni kahden kuukauden kuluttua vihittäviksi.

 

Lomalla vihkiminen on toisinaan vapaamuotoisempaa hääparin pukeutumisen suhteen.

 

– Eräs tuleva rouva halusi ottaa hieman rusketusta ennen vihkiseremoniaa. Hän tuli paikalle sandaaleissa ja mekossa. Sulhasella oli shortsit. Tunnelma oli kuitenkin juhlava kirkossa.

 

Jotkut menevät naimisiin suvulta salaa.

 

– Kun aamen on sanottu, saattaa pari lähettää kotiin viestin yhteisellä sukunimellä. Siinä on mukana jo yllätysmomenttia.

 

Vihkimisessä on aina tunne vahvasti mukana. Yleensä morsian vuodattaa kyyneleen, mutta saattaapa papinkin silmä kostua.

 

Tilaisuuksia lapsille ja iäkkäille 

Elämään kuuluu kuolema, myös ulkomailla. Hautauksia on muutama vuodessa.

 

– Monesti sellaiset, jotka asuvat etelässä pysyvämmin, myös haudataan sinne.

 

Hiljaisuuden retriitissä toimitettavassa jumalanpalveluksessa oli mukana myös Maria.

 

– Kukaan ei papin lisäksi puhunut mitään yli tuntiin, kunnes silloin kaksivuotias lapsenlapseni totesi, ettei hän enää jaksa olla hiljaa. Mutta ihmeen hyvin hän kuitenkin jaksoi hiljentyä.

 

Lomalaiset ja vakituiset asukkaat ovat lapsia, aikuisia ja iäkkäämpiä, joten kirkollisia toimituksia on kaikenikäisille. Kastetilaisuuksia järjestetään myös maaseudulla.

 

– Suomalais-kanarialaisen pariskunnan lapsi kastettiin kaukana maaseudulla isoisän maatilalla, ja kaksikielisessä tilaisuudessa yhdistettiin suomalaista ja espanjalaista kulttuuria. Vieraita oli 80, ja tapaksia tarjoiltiin runsaasti. Harvoin sellaisiin kotijuhliin kuitenkaan pääsee.

 

Kauneimpia joululauluja laulamaan voi tulla puolentuhatta henkeä. Silloin paikalle saapuvat kaikki kynnelle kykenevät, ja lisätuoleja joudutaan varaamaan runsaasti.

 

Talvipapin ja vakioasukkaiden välillä on myös vilkasta seurapiirielämää.

 

– Tilaisuuksissa voi olla jopa kolmekymmentä henkeä, ja tarjolla on perinneruokia kuten hernekeittoa, klimppisoppaa, hirvenlihaa tai lammasta. Pappi pitää luonnollisesti ruokarukouksen.

 

Unohtaa ei sovi myöskään pyhäkoulua, jota Järvilahti on pitänyt lapsille kolmen vuoden ajan suomen kielellä Suomi-koulun yhteydessä.

 

– Mieleen muistuu heti tapaus, jossa opetin lapsille Isä meidän -rukousta. Lapset lausuivat rukouksen saneluni mukaan. Kun vielä lopuksi sanoin "sehän meni hyvin", lapset toistivat senkin perässä.

 

– Todella hieno kokemus oli saada palvella Sana-lehden lukijamatkalaisia kahtena talvena Gran Canarialla. Kotimaassakin on ollut yhteistyötä Kansan Raamattuseuran rovasti Jorma Kalajoen kanssa.

 

Lähetysherännäisyys kodin perintöä 

Järvilahti lähti turistipapiksi kolme vuotta sitten. Sitä edelsivät pitkä ura Kemirassa, maa- ja metsätalousministeriössä sekä kansanedustajan ja eurokansanedustajan tehtävät. Teologiaan omistautuminen alkoi poliittisen uran päätyttyä. Opinnot päättyivät vuonna 2001, pappisvihkimys tuli maaliskuussa 2004 ja jo saman vuoden lokakuussa pariskunta lähti Kanarialle.

 

Järvilahti ajattelee omaa elämäänsä johdatuksen kautta.

 

– Elämässä on ollut monta mutkaa, jotka olisin halunnut eri tavalla, mutta nyt olen päätynyt Kanarialle. Havittelin monta asiaa, mutta tämä linja veti. Kynnys lähtöön ei ollut helppo. Edessä olivat vieras maa ja kulttuuri, ja sukulaiset jäivät Suomeen.

 

Järvilahden lapsuudenkoti oli hengellinen. Hänen isänsä oli kotoisin Lemusta, jossa oli Hannulan lähetysherännäisyyttä. Hannula oli lähetyssaarnaajana Ambomaalla ja sieltä palattuaan sananjulistajana Varsinais-Suomen rannikkoalueella.

 

– Olin aina kiinnostunut uskonnosta. Nyt toiveeni pappisurasta vihdoin on toteutunut, iloitsee Timo Järvilahti.

  

Teksti: Atte Kääminen
Kuvat: Jani Laukkanen

 

 

 

Vihkiparit lähettävät mielellään muistoksi kuvan Maija ja Timo Järvilahdelle. Kortit ovat heille ilon aiheita, ja niistä huokuu hieno tunnelma.