Vierellä kulkeva muusikko

  

Tuula ”Haxu” Hakkarainen istuu asuntoautonsa ”olohuoneessa” ja näyttää tyytyväiseltä. Syytä on näyttääkin.

 

Auto on varustettu kaikilla herkuilla, nahkaverhoiltuja penkkejä, tilavaa nukkumasoppea, keittiötä ja jopa suihkua myöten. Uudessa asuntoautossa on Hakkaraisen mielestä vain yksi huono puoli. Sen maksamiseen hän joutui ottamaan pankista mittavan määrän lainaa.

 

Lainarahalla moni muukin on asuntonsa hankkinut, eikä auto ole keikkamuusikko Hakkaraiselle pelkkä kulkuväline. Se on toimisto, nuottivarasto ja levähdyspaikka. Autossa tulee yövyttyä yli puolet viikosta.

 

Tyytyväiseen ilmeeseen on muitakin syitä.

 

Kouluttaja-muusikko Tuula Hakkarainen ei voisi kuvitella itselleen parempaa elämäntilannetta kuin tämä. Nuoriso-ohjaajan koulutuksen aikoinaan saanut ja sen alan töiden lisäksi opettajan ja kanttorin töitä tehnyt pirtsakka ikiliikkuja saa nyt yhdistää kaiken aikaisemmin oppimansa.

 

– Kävin puolitoista vuotta sitten Kansan Raamattuseuran evankelistakurssin Vivamossa. Siihen aikaan sisimmässäni oli vahva tunne, että tarvitsen elämässäni muutoksen voidakseni olla enemmän Jumalan käytössä.

 

Ennen evankelistakurssia Tuula Hakkarainen oli toiminut kuutisen vuotta musiikin ja uskonnon opettajana Harjavallassa. Kurssin jälkeen hänen työkuvioissaan avautui yllättävä ja mieluinen ovi.

 

– Vuosi sitten syksyllä siirryin Kansan Raamattuseuran palvelukseen. Järjestö oli minulle tuttu jo lapsuudesta. Sen lisäksi olin nuorisotyötä tehdessäni vetänyt Harjavallan seurakunnan rippileirejä Kairosmajalla kymmenen vuoden ajan. Ihan viime vuosina olen puolestaan ollut siellä joulunajan muusikkovieraana.

 

Pian on
Laulun aika

 

Kouluttajana Tuula Hakkarainen on mukana muun muassa Vivamo-opiston kursseilla ja Alfa-kurssin ohjaajien koulutuksessa.

 

Erityisen innostunut hän on tällä hetkellä hankkeesta, joka tulee aikanaan aiheuttamaan paljon ääntä Suomen seurakunnissa.

 

– Työstän seurakunnille uutta koulutusmateriaalia, jonka toivotaan virkistävän niiden laulu- ja musiikkielämää. Materiaali tähtää siihen, että ihmiset saataisiin aikaisempaa rohkeammin harrastamaan yhteislaulua seurakunnissa. Että olisi foorumi niillekin laulajille, jotka eivät halua tai pääse erilaisiin kuoroihin.

 

– Laulun aika -koulutusmateriaali käsittää viisi kokoontumiskertaa. Minä tai joku muu meidän työryhmästämme menee seurakuntaan ja pidämme kurssin, jonka sisältö on varsin laaja virsistä, tuttujen hengellisten laulujen kautta uudempaan ylistysmusiikkiin.

 

Ennen koulutusmateriaalin valmistumista seurakunnille tarjotaan ikään kuin maistiaisina Nyt on laulun aika -iltoja.

 

– Minusta on innostavaa, että pääsen eri puolille Suomea pitämään tällaisia lauluiltoja, Haxu Hakkarainen hehkuu.

 

Pönäkkä punapää
haettiin omaan kotiin

 

Vaikka Tuula Hakkarainen nyt hehkuukin, hänen elämänsä varhaisimpia vaiheita eivät sävyttäneet kirkkaat värit.

 

– Kasvoin lastenkodissa kunnes Lempi ja Reino Kunnas ottivat minut kasvattilapsekseen.

 

Tuula oli vuoden ikäinen, kun Lempi Kunnas lähti Hämeenkoskelta Helsinkiin katsomaan, minkälaisia lapsia oli Sofianlehdon lastenkodissa. Siellä hänen luokseen kävellä taapersi pieni pönäkkä punapää.

 

– Siinä kohtaamisessa on täytynyt olla Jumalan johdatusta. Arvostan sitä, että sain kasvaa kristityssä kodissa, jossa musiikki vielä oli hyvin tärkeässä asemassa.

 

Lempi ja Reino Kunnaksen kodissa olivat hengelliset asiat lämpimästi läsnä ja ovet avoinna matkasaarnaajille ja muille hengellisen työn tekijöille. Tuulan mieleen on jäänyt tilanne, jolloin eräs näistä vierailijoista pörrötti pois lähtiessään hänen hiuksiaan ja kysyi: ”Joko sinä olet Jeesuksen oma?”

 

– Se oli hyvin lämminhenkinen hetki, mutta se vaivasi mieltäni monta vuotta. Ihan tarkasti en muista, minkä ikäinen silloin olin, mutta alle kymmenen joka tapauksessa.

 

– Neljäntoista ikäisenä tein henkilökohtaisen uskonratkaisun. Samalla syntyi haave ryhtyä isona nuorisotyöntekijäksi. Minulla itselläni oli aina ollut lähelläni turvallisia aikuisia. Halusin työhön, jossa vuorostani saisin kulkea tukea tarvitsevien nuorten rinnalla.

 

Nuorisotyövuosinaan Haxu-lempinimen saanut Tuula Hakkarainen sanoo nauttineensa nuorten parissa tekemästään työstä, johon oleellisena osana kuului myös musiikki.

 

Joulu säväyttää
levyllä ja lehdessä

 

Tuula Hakkarainen on julkaissut useita äänitteitä. Osa niiden lauluista on hänen omaa käsialaansa, osa toisten säveltämiä ja sanoittamia. Jotkut hänen lauluistaan ovat päätyneet jopa Siionin kannel -laulukirjaan. Näinä päivinä häneltä ilmestyy uusi joululaululevy Joulun juhla.

 

Uuden levyn vuoksi Hakkaraisella tulee ennen joulua pitämään kiirettä, mutta muusikko ei tule pitämään sitä pahana.

 

– Kiire ja liikkuva työ eivät minua häiritse. Pinnan päälle käy päinvastoin se, jos pitää olla paljon paikallaan. Minä tykkään olla ihmisten parissa.

 

Uuden joululevyn lisäksi Hakkarainen on suunnitellut vievänsä lauluiltoihinsa myyntiin painotuoretta Joulun Sanaa.

 

– Joulun Sanalla on erityisen tärkeä sija sydämessäni. Kasvatuskodissani oli traditio, että lehti annettiin joka joulu sukulaisille, naapureille ja muille tuttaville joulutähden tai hyasintin kanssa, tai joulukukan asemesta.

 

Joululevyyn liittyvien laulujen lisäksi Tuula Hakkarainen esittää erityisen mielellään Erkki Lemisen runoihin sävellettyjä lauluja. Hän on työstänyt niistä Elämää edestakaisin -konserttikokonaisuudenkin.

 

– Leminen on minulle läheinen runoilija. Tunnen hengenheimolaisuutta hänen kanssaan.

 

Hakkaraiselta
menevät hermot

 

Tuula Hakkarainen sanoo, että hänet paremmin tuntevat todennäköisesti kuvaisivat häntä kulmikkaaksi, tussahtelevaksi ja helposti tuskastuvaksi, joka itkee herkästi, nauraa vähintään yhtä herkästi ja kujeilee paljon.

 

– Tunnistan kyllä itseni tuosta. Lisäksi olen mustavalkoinen joko–tai -ihminen.

 

Tuula Hakkarainen on mielellään suurten suunnitelmien ja isojen ideoitten kehittelijä ja toteuttaja. Pienten asioitten kärsivällinen näpertäminen on hänelle paljon työläämpää. Sellaisessa Hakkaraiselta menevät hermot.

 

Hänestä on sanottu, että hänellä ovat ”silmät vetises paikas”, mikä tarkoittaa luonteen empaattisuutta ja kykyä kulkea kärsivän vierellä. Näiden ominaisuuksien Hakkarainen toivoo välittyvän myös hänen lauluissaan.

 

– Jumala on hoitanut ja rakastanut minua ehjäksi juuri musiikin avulla. Olen ehkä vähän ehjempi kuin eilen, mutta en silti vielä ensinkään valmis. Jumala on minulle paitsi Isä, myös lohdutuksen antaja. Hänen lohdutustaan toivon voivani välittää lauluillani.

 

– Lähinnä sydäntäni on maahan poljettu, jollakin tavalla elämästä syrjään joutunut ihminen. Tiedän kokemuksesta, että musiikki ja laulu tavoittavat sydämen, jonka sisään sanat ja saarnat eivät vielä pääse. Esimerkiksi Taivas ehjäksi rakastaa on laulu, jonka tiedän hoitaneen monia kuulijoita.

 

Tuula Hakkarainen sanoo olevansa kiitollinen Jumalalle siitä, että tämän huolenpito on ollut silloinkin vahva, kun hänen oma uskonsa on ollut heikko.

 

– Jumalan armo ei ole riippuvainen ihmisen teoista, eikä hengellisistä suorituksista. Armo on ehtoja asettamatonta hyvyyttä. Jumalan käsi on ollut ohjaamassa elämääni hyvin lempeästi silloinkin, kun olen rimpuillut ja yrittänyt kulkea omia polkujani.

 

– On ihmeellistä armoa ja rakkautta, että saan tällaisena vajavaisena armon kerjäläisenä olla hänen työrukkasenaan.

 

Haastattelun päätyttyä Tuula Hakkarainen siirtyy asuntoautonsa olohuoneesta kuljettajan penkille, käynnistää moottorin ja lähtee kohti Lahtea. Sen jälkeen ovat vuorossa Klaukkala, Kiljava, Kauvatsa, Ulvila, Lappeenranta, Venäjä, Pyhätunturi…

 

Teksti: Olli Karhi
Kuvat: Markku Mattila