Tyttö, sinä olet tähti!

Siinä hän on: kuukauden ikäinen vantaalainen Teresa Brecher – Kristiina, 35, ja Daniel ,28, Brecherin kolmas lapsi.

 

Immanuel, 4, kutittaa siskonsa poskea ja Joonatan, 2, sormeilee pikkuruisia varpaita, mutta Teresa lutkuttaa häiriintymättä äidin rintaa. Välillä neidin kasvot tosin kurtistuvat.

 

– Vatsanväänteitä, Kristiina arvelee.

 

Daniel on selvästi ylpeä sekä vaimostaan että tyttärestään:

 

– Nyt minulla on kaksi supermallia!

 

Supistukset alkoivat 18. lokakuuta, Kristiinan syntymäpäivänä.

 

Kun lievää supistelua oli jatkunut kolmatta vuorokautta, lähdettiin Helsingin Naistenklinikalle.

 

– Kaksi ensimmäistä synnytystäni olivat tosi vaikeat, Joonatanille jouduttiin tekemään kiireellinen sektio. Olimme rukoilleet, että tästä kolmannesta tulisi normaali, hyvä synnytys, Kristiina kertoo.

 

Synnytystä yritettiin vauhdittaa lääkkeillä, mutta kun vauva yhä viivytti tuloaan, alettiin puhua sektiosta.

 

Mutta sitten alkoi tapahtua:

 

– Teresa syntyi lopulta viidessä minuutissa, parilla ponnistuksella. Ensimmäisen ponnistuksen jälkeen kätilö huusi: ’Pää ulkona!’ Sitten: ’Vauva ulkona!’ Olin edessä katsomassa, Daniel kuvailee.

 

Pikku Teresa on valittu Lohjalla sijaitsevan Vivamon Raamattukylän tämänvuotiseksi Jeesus-vauvaksi, joulunäytelmän päätähdeksi. Näytelmässä vaelletaan Betlehemiin, kohti Jeesus-lapsen syntymää. Vaellus päättyy talliin, jossa saa ihailla ”vastasyntynyttä”.

 

– On se mieletön yhtälö, että Jumala tuli ihmiseksi ja koki suurin piirtein samanlaisen syntymän kuin meidän Teresa, Kristiina miettii.

 

Kristiina ja Daniel Brecher eivät ole joulunäytelmän Maria ja Joosef, mutta ovat rooleissa paimenina seimen äärellä.

 

 

Rakkautta ensi silmäyksellä

 

Daniel Brecher on kotoisin Israelista. Hänen isovanhempansa olivat Itä-Euroopan juutalaisia, jotka toisen maailmansodan aikana pakenivat Palestiinaan.

 

Tulevan vaimonsa Daniel kohtasi Tel Avivissa syksyllä 2000. Kristiina oli tullut Suomesta Israeliin vapaaehtoistyöhön vanhuksia hoitamaan. Hän oli edellisenä keväänä valmistunut huilunsoiton opettajaksi, tehnyt sen jälkeen lyhyen ”pyhiinvaelluksen” Israeliin ja ihastunut maahan niin, että oli palannut takaisin.

 

Vanhustyö järjestyi Sar El – volunteers for Israel -ohjelman kautta, jota Israelin armeija ylläpitää käytännön vapaaehtoishommista kiinnostuneille siviileille.

 

Daniel puolestaan suoritti kolmivuotisen asepalveluksensa toimimalla vapaaehtoistyöntekijöiden koordinaattorina. Kristiina osallistui vapaa-ajan retkelle, joita Daniel järjesti kansainväliselle joukolle.

 

– Daniel oli meitä bussin ovella vastassa seitsemältä aamulla. Kätellessäni häntä tunsin valtavaa Jumalan läsnäoloa. Sen päivän aikana Jumala puhui minulle: ’Olen valinnut tämän miehen.’ Ajattelin sen tarkoittavan ainakin, että Danielista tulee messiaaninen juutalainen, Kristiina kertoo.

 

He molemmat tunsivat heti vetoa toisiinsa.

 

– Tapailimme, mutta vasta kuukauden kuluttua aloimme seurustella. Se mitä välillämme oli, oli jotain niin todellista ja voimakasta, etten ollut heti valmis siihen, Daniel kertoo.

 

Danielin mukaan hänen lapsuudenkotinsa ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta juutalaisia tapoja kuitenkin noudatettiin. Kristiinan syvä kristillinen usko sekä kiehtoi että pelotti häntä.

 

– Tutustuessamme Kristiina kertoi itsestään – ja Jeesuksesta. Hän kertoi, että Jeesus on hänen Herransa, että Jumala on totta ja Raamattu on totta. Minun oli vaikea uskoa, että mikään näistä olisi totta.

 

Kristiina oli kuitenkin sinnikäs:

 

– Tavatessamme ehdotin aina yhteistä rukousta. Rukoilimme arkisten käytännön asioiden puolesta.

 

– Ehdotin Danielille tasaisin välein, että lue Uusi Testamentti – sitten pystyt arvioimaan, kannattaako sinun ottaa Jeesus vastaan. Danielin asenne kuitenkin oli, että ’tämä on ihan hieno juttu, muttei minulle’.

 

Kun asia ei näyttänyt edistyvän, Kristiina otti rukouksen lisäksi käyttöön toisen raamatullisen keinon, paaston. Danielille hän ei kuitenkaan kertonut mehupaastonsa syytä.

 

Paaston jälkeen he kävivät keskustelun. ”Sinut voisin hyväksyä elämääni, mutta Jeesusta en koskaan tule hyväksymään”, Daniel sanoi. ”Tämäkö on vastaus paastooni”, Kristiina mietti.

 

Mutta yhtäkkiä, aivan yllättäen Daniel myöntyi siihen, että lukisi Uuden testamentin läpi.

 

– Tulin Vuorisaarnan alkuun siihen kohtaan, jossa Jeesus julistaa: ’Autuaita ovat…’ Koin vahvasti, että nämä eivät ole ihmisen sanoja, vaan Jumalan.

 

– Aamulla herätessäni tunsin, että elämä oli alkanut uudestaan. Ensimmäinen rukoukseni oli: ’Jeesus, opeta minua lisää Jumalan valtakunnasta’, Daniel kertoo.

 

Kristiina halusi kuitenkin vielä varmistuksen:

 

– Pyysin Jumalalta kolmea asiaa, joista tietäisin Danielin todella tulleen uskoon: hän tunnustaisi syntinsä, ottaisi kasteen ja saisi näkyvän merkin Pyhälle Hengellä täyttymisestä.

 

Hän ei kuitenkaan kertonut tästä Danielille.

 

– Neljän päivän kuluttua uskoontulostani tunsin tarvetta tunnustaa syntini Jumalalle. Polvistuin ja aloitin: ’Jumala, haluan pyytää sinulta anteeksi kaikkea mitä olen tehnyt väärin…’ Lopetettuani ajattelin, että seuraavaksi pitää käydä kasteella, Daniel kertoo.

 

”Mielenkiintoista”, Kristiina ajatteli uutiset kuultuaan.

 

Kolmas hänen pyytämänsä asia toteutui tasan vuoden kuluttua heidän tapaamisestaan, lokakuun 20. päivänä 2001. Silloin he olivat jo muuttaneet Suomeen ja olivat menossa kihloihin.

 

– Saimme päähänpiston mennä Uspenskin katedraaliin vaihtamaan kihlasormukset. Rukoillessamme kirkkosalin nurkassa Daniel alkoi yhtäkkiä puhua kielillä. Daniel ei tiennyt mitä kielillä puhuminen on ja katsoi kysyvästi minuun. Hän oli tottunut siihen, etten välttämättä heti kertonut hänelle kaikkea, mitä tähän meidän juttuumme liittyy, Kristiina nauraa.

 

– Näin Jumala kauniisti vahvisti kihlauksemme.

 

 

Fanitamme Raamattukylää

 

Brecherit asuvat Vantaan Kartanonkoskella.

 

Daniel opiskelee Helsingin yliopistossa seemiläisten kielten ja kulttuurin laitoksella, pääaineenaan judaistiikka. Sivussa hän on tehnyt käännöstöitä, muun muassa kristillisten tekstien käännöksiä englannista hepreaksi.

 

Kristiina puhuu lapsille suomea, Daniel hepreaa.

 

Perhe on vieraillut Danielin sukulaisten luona Israelissa, ja nämä ovat käyneet Suomessa. Danielin kääntymys messiaaniseksi juutalaiseksi oli suvulle kova pala, mutta asiaan ollaan sopeutumassa.

 

Brecherit ovat toistaiseksi asettuneet tukevasti Suomeen, mutta Israeliin muuttoakaan ei ole suljettu pois – jos Jumala niin johdattaa.

 

Raamattu liittyy kiinteästi Brecherien arkeen.

 

– Käymme usein keskenämme Raamattuun liittyviä keskusteluja, Kristiina kertoo.

 

– Ja yritämme myös soveltaa Raamattua käytännössä, Daniel lisää.

 

Viime kesänä Brecherit osallistuivat Raamattukonferenssiin, joka pidettiin Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa Vivamossa Lohjalla. Vivamon Raamattukylässä he ovat Kristiina mukaan ”vakikasvoja”.

 

– Olemme fanittaneet Raamattukylää jo kauan. Tunnemme itsemme etuoikeutetuiksi, kun meidät nyt Teresan kautta kutsuttiin mukaan jouluvaellukseen.

 

 

Teksti: Kristiina Miettinen

Kuvat: Markku Mattila