Unelmasta tuli tango

Seinäjoen tangomarkkinoiden semifinaali vuonna 2005 alkaa olla loppusuoralla. Viiden naiskilpailijan joukossa seisoo tamperelainen Elina Vettenranta, vaatesuunnittelija, konsultti, vaimo ja kahden lapsen äiti. Elina on keskittynyt kolmen vuoden ajan lähes päätoimisesti tangokilpailuun valmentautumiseen. Jutut kisa-alueella ovat kiertäneet, ja Elina tietää finaalipaikan olevan lähes varma. Pisteet tulevat, eivätkä ne riitä. Elina tippuu jatkosta.

 

– Jatkosta putoaminen oli silloin todella iso pettymys, Elina muistelee nyt. Kuitenkin jälkikäteen ajateltuna voitto olisi silloin tullut liian aikaisin. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Olen nyt viime vuoteen nähden huomattavasti vahvempi ja valmiimpi niin laulutaidollisesti kuin henkisestikin. Viime vuonna minulla ei olisi ollut niin paljon tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Nyt tahtotilani oli aivan toinen ja perhekin oli valmistautuneempi tulevaan.

 

Tango
yllätti

 

Elina Vettenrannalle tuli neljä vuotta sitten voimakas halu laulamiseen. Hänellä oli jo taustalla klassisen laulun opintoja, mutta nyt hän halusi jotain ihan muuta. Vaikka tangoa.

 

– Yllättäen tango tuntuikin tosi hyvältä. Tykkään siitä, että saa käyttää ääntä, ja tangoon olennaisesti kuuluva dramatiikka ja intohimo tuntuivat heti omalta.

 

Elina osallistui ensimmäisiin tangokilpailuihinsa vain puolen vuoden harjoittelu takanaan. Pyrkimässä oli 700 muutakin kunnianhimoista laulajaa. Mutta Elina pääsi jatkoon ja neljänkymmenen parhaan joukkoon.

 

– Jatkoon pääseminen ensimmäisissä kisoissa oli valtavan suuri motivoija. Se innosti niin paljon, että minulla kasvoi vahva halu voittaa koko kilpailu.

 

Elina Vettenrannan molemmat vanhemmat ovat palvelleet Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtajina, ja kun elämä pyöri muutenkin paljon kristillinen kulttuurin keskellä, tuntui tangomaailma ensin vieraalta. Kuitenkin mitä enemmän maailmaan tutustui, sitä tutummalta se tuntui.

 

– Aikaisemmin koko viihdelaulu-ura ei ollut tullut minulle mieleenkään. Koko kulttuuri oli jo oman kotitaustani vuoksi vieras. Toisaalta en ollut koskaan kokenut omakseni myöskään gospellaulajan ammattia. Mielestäni gospellaulajalla täytyy olla vahva palo ja kutsumus tehdä juuri sitä työtä. Tässä suhteessa en täyttänyt omia kriteerejäni.

 

– Tällä hetkellä minä vain ihmettelen, miksi en heti tajunnut, että tämä on osa minua.

 

Laulukeikalla
ihmisten luona

 

Elina Vettenranta on jo nyt ehtinyt herättää positiivista ihmetystä tanssilavoilla. Laulaja ei hipsikään back stagelle ja mene suorinta tietä hotellihuoneeseen vaan jää ihmisten luokse juttelemaan ja katsomaan silmiin.

 

– Ihmisten kohtaaminen keikan jälkeen on minulle itsestään selvää. Periaatteessa tilanne on sosiaalisesti hyvin samankaltainen kuin vaikkapa Sanan Suvipäivillä. Sielläkin ihmiset viettävät aikaa ja vaihtavat mielellään kuulumisia puhujien ja muiden esiintyjien kanssa.

 

Elinalle median valtava kiinnostus on ollut koko prosessin suurin yllätys. Se on yllättänyt jopa mainostoimistonkin. Samalla median vastaanotto on ollut yksinomaan positiivista.

 

– Lehdistön kiinnostus johtuu ehkä siitä, että minulla on jo ikää, ja elämänsisältöäkin on ehtinyt tulla enemmän kuin 20-vuotiaalla. Lehdistölläkin on siis enemmän kirjoitettavaa.

 

Unelma
saa siivet

 

Elina harrasti jo pienestä pitäen musiikkia, laulua sekä huilunsoittoa. Elämään tuli kuitenkin muita asioita, jota työnsivät musiikin syrjään. Elina kouluttautui vaatesuunnittelijaksi ja perusti perheen. Elinan miehen, Timo Vettenrannan työ The Road -gospelyhtyeessä vaikutti paljon koko perheen elämään. Parhaimpina vuosina Roadilla oli yli kaksisataa keikkaa vuodessa, mikä tarkoitti vaimolta entistä suurempaa sitoutumista kotiäitiyteen. Matkat veivät Elinan Roadin mukana aina Keniaan asti, jossa yhtye teki vuoden verran lähetystyötä.

 

– Vaikka musiikki jäi paljon syrjään, kulki se toisaalta samalla myös koko ajan mukana. Muistan Keniassakin spekuloineeni toisen roudilaisen vaimon, Pyysalon Minnan kanssa omaa musiikkiuraani. Jossain vaiheessa ajattelin haikeana, ettei minusta sitten laulajaa tullutkaan.

 

– On kuitenkin hienoa huomata, että halu laulaa on aina ollut ominta itseäni. Luin hetki sitten vanhoja päiväkirjojani. Oli aika liikuttavaa, kun lukioikäisenä olin kirjoittanut kirjaani, että haluaisin musiikista tulevan päätavoitteeni.

 

Kuitenkin halu voittaa tangokilpailu ja päästä viihdealalle yllätti Elinan itsensäkin.

 

– Kun aloin laulaa tangoa, into siihen tuli mielettömän vahvasti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni, vaikka samalla myös hieman nolotti, että ai, tämäkö se on.

 

Vaativa hyppy lähes tuntemattomaan ja aikaisempaa elämää mullistavaan maailmaan ei ollut helppo.

 

– Se että lähdin intuitioni perään, oli hirvittävä riski. Jo senkin vuoksi voitto oli minulle todella tärkeä. Eihän realistisesti ajateltuna ole mitään järkeä, että ihminen ei hakeudu mihinkään päätoimiseen virkaan vaan tekee erilaisia sijaisuuksia ja keskittyy samalla laulamiseen. Se on perheenkin kannalta aika vakava päätös.

 

– Olikin uskomatonta, että Timo näki saman kuin minä ja tuki minua päätöksessäni. Tämä on meidän perheen tiimijuttu. Timo on kiertänyt pitkään keikoilla ympäri Suomea ja nyt hänelläkin koittaa ihan toisenlainen aika kodin piirissä, joka sekin antaa ihan yhtälailla paljon.

 

– Unelmien toteuttaminen vaatii kovaa työtä ja täydellistä heittäytymistä siihen. Siitä huolimatta on selvää, että jos en olisi ollut uskollinen sisäiselle kutsumukselleni, olisin voinut katkeroitua ja miettiä aina mitä jätin tekemättä.

 

Taustajoukot
rukoilevat

 

Elina Vettenrannan mielestä johdatus ja päämäärätietoisuus oman tulevaisuuden suhteen eivät sulje toisiaan pois.

 

– Mielestäni johdatus on aina kulkenut yhdessä päämäärätietoisuuteni kanssa. Aluksi rukoilin Jumalalta, että tapahtukoon sinun tahtosi. Myöhemmin turha nöyryys kuitenkin katosi ja aloin rukoilla, että anna minun voittaa tämä kilpailu ja pidä minusta matkalla huolta. Näen, että tämä on myös raamatullinen tapa rukoilla, Jumala tahtoo, että me pyydämme häneltä asioita.

 

– Uskon, ettei voittoa olisi tullut, jos se ei olisi ollut Jumalan tahdon mukaista.

 

Taustajoukot
rukoilevat 

 

Elinan onkin ollut taustalla koko prosessin aika laaja joukko uskovia ystäviä, jotka ovat rukoilleet hänen puolestaan.

 

Pikkuhiljaa johdatuksen jäljet näyttäytyvät selkeimpinä ja selittävät omalta osaltaan myös menneitä aikoja.

 

– Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan, että moni asia on johdattanut minut tähän vaiheeseen. Minun suuri unelmani oli saada perhe, ja olen iloinen, että se tuli ensin. Kun on ollut viisitoista vuotta naimisissa, on liitto vahvemmalla pohjalla kuin juuri naimisiin mentyä. Myös lapset ovat nyt jo aika isoja eivätkä tarvitse minua niin paljon kuin pienempinä. Jopa vaatesuunnittelijan ammatinvalintanikin on ollut yksi laulajanuraani tukeva seikka.

 

– Kristillisessä kulttuurissa olen taas oppinut ihmisten kanssa olemisen ja kohtaamisen. Odotus on ollut tarpeellinen, vaikka se ei siltä ole aina tuntunut.

 

 Elina on lavalla viihdyttäjä, mutta hän ei halua laulaa vain tyhjiä sanoja.

 

– Otan laulajanuran hyvin vakavasti. Haluan ja rukoilen, että ihmisillä on keikoillani hyvä olla. En valitse ohjelmistooni summanmutikassa mitä tahansa rakkauslauluja vaan haluan, että sanoitukset koskevat monia elämän eri osa-alueita. Jotkut lauluni voivat koskea aihesisällöltään hyvinkin vaikeita asioita.

 

Laulajana oleminen
tuntuu hyvältä

 

Vaikka Elina on saavuttanut unelmansa, on hänellä edelleen unelma sen täydentymisestä.

 

– Unelmoin, että tekisin monipuolisen, pitkän uran, ja että voisin uudistua laulajana. Ja tietenkin haluan viettää tulevaisuudessakin hienoja hetkiä perheeni kanssa.

 

– Ennen olin vähän sitä ja vähän tätä. Nyt olen laulaja. Se tuntuu hyvältä.

 

On vielä päivä. Sauna ehtii lämmetä. Tunnin matkan päässä on seuraava laulu.

 

 

Teksti Marketta Vaismaa

Kuvat: Juha Kärkkäinen