Usko estää katkeroitumasta

Vuosi sitten syksyllä tapahtunut raju liikenneonnettomuus on pitänyt hänet pitkällä sairauslomalla. Niskan seudun vammat aiheuttavat muun muassa muistikatkoksia ja huimausta pienenkin rasituksen seurauksena.

Armoton väsymys saattaa kaataa sänkyyn muutamassa minuutissa.

– Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Neliraajahalvauksen mahdollisuus oli todella lähellä. Niskassani on pehmytkudoksen repeämä, jota neurokirurgin mukaan ei todennäköisesti pystytä hoitamaan leikkauksella. On mahdollista, että huimaus jää vaivamaan loppuiäksi. Joidenkin lääkäreiden mukaan toipumiseni työkuntoiseksi on mahdollista, mutta se tapahtuu hitaasti ja pitkän ajan kuluessa.

– Olisin toivonut, että tämä olisi ollut lenkkivierashaastattelu, mutta ei minusta nyt ole siihen, liikunnallinen Maarit Aronen huokaa.

Hän sanoo, ettei ole alkanut murehtia elämäntilannettaan, vaikka tulevaisuus onkin ikään kuin ylimääräisen verhon peitossa. Hän sanoo luottavansa kaikessa Jumalaan. Se on vaihtoehdoista paitsi paras, myös ainoa.

– Jumala on antanut minulle syvän luottamuksen siihen, että tähän kaikkeen sisältyy jokin tarkoitus, jopa siunaus. Vaikka en nyt näe perille asti, näen ja tunnen, että hän kulkee koko ajan vierelläni.

Maarit Arosen elämässä on ennen autokolariakin ollut vastoinkäymisiä, jotka ovat kasvattaneet kärsivällisyyttä. On ollut ihmissuhdevaikeuksia ja ongelmia terveyden kanssa.

– Vaikka elämä onkin toisinaan kääntänyt selkänsä, Jumalan kasvot ovat loistaneet kirkkaina. Hänen rakkautensa ei ole loppunut.

Ote köydestä
ei pitänyt

Maarit Aronen tuli aikoinaan uskoon pian rippikoulun jälkeen. Pyhän Hengen herättelyn lisäksi siihen vaikutti yläasteen viimeisellä luokalla olleen kaverin raju elämänmuutos. Nuoresta iästään huolimatta tämä oli jo rutinoitu rellestäjä, jonka elämässä lauantain karkkipäivän korvasi raju ryyppääminen.

– Yhtäkkiä hän alkoi hyräillä hengellisiä lauluja ja kertoa Jeesuksesta. Hänessä tapahtunut muutos puhutteli minua valtavasti. Halusin itselleni samaa, jonka näin hänen saaneen. En juurikaan edes jutellut hänen kanssaan, hänen laulunsa ja muutos hänen olemuksessaan vaikuttivat sen, että minun lisäkseni moni muukin meidän koulussamme kiinnostui uskon asioista.

Uskoontulonsa jälkeen Maarit Aronen tarttui taivaasta roikkuvaan köyteen ja yritti pitää siitä lujasti kiinni.

– Kun voimani loppuivat, minun oli päästettävä irti. Huomasin putoavani köyden alla olevaan turvaverkkoon. Nyt lepään turvassa Jumalan armossa. Kaikki oma yrittäminen ja Jumalalle asettamani ehdot ja vaihtokaupat on otettu pois. Jäljellä on Jumalan valtava rakkaus ja armo.

Maarit Aronen sanoo, että ellei hän olisi uskossa, hänellä olisi epäilemättä ollut hyvät edellytykset katkeroitua kolarin seurauksena. Nytkin maisema värjäytyy välillä mustaksi, mutta ei kovin pitkäksi aikaa.

– Onneksi Jumala nostaa minut aina aika nopeasti ylös alakulosta. Kun koko tuleva elämä on täynnä kysymysmerkkejä ja epävarmuutta, vain Jumala voi antaa luottamuksen ja sisäisen rauhan. Ei niitä pysty itse itsestään puristamaan.

Kolari herätti
haaveen eloon

Viime syksyisen kolarin jälkeen Maarit Aronen yritti urheasti hoitaa opettajan työtään. Muistihäiriöt ja useat poissaolot pakottivat hänet kuitenkin hyväksymään joulun alla sairausloman, jota esimies ehdotti.

– Ilman pitkää sairauslomaa en olisi päässyt evankelistakurssille Vivamoon viime toukokuussa. Nyt siihen oli aikaa, jota muuten ei ehkä olisi ollut. Näen tässäkin Jumalan johdatuksen.

Maarit Aronen sanoo kurssille pääsemistä monen vuoden haaveen toteutumiseksi.

– Olen halunnut hahmottaa omaa kutsumustani. Kymmenen päivää kestänyt kurssi oli minulle enemmän itsetuntemusmatka kuin evankelistaksi valmistava koulutus. Olin kuullut kurssin vahvasta raamattuopetuksesta, enkä pettynyt odotuksissani. Enemmän menin juuri saadakseni syvällistä raamattuopetusta kuin oppiakseni evankelistaksi estradeille.

– Omasta mielestäni minun lahjani ja kutsumukseni ovat lähetystyöhön ja opettamiseen liittyviä. Mitä Jumala asiasta ajattelee, jää nähtäväksi tulevaisuudessa.

Teksti ja kuva Olli Karhi