Usko, toivo ja rakkaus matkalaukussa

– Olen kuin Liisa Ihmemaassa, elämä on ollut yhtä ihmettä. Olen vieläkin ymmälläni kaikesta hienosta, jota olen saanut viime vuosina kokea, laulaja Johanna Kurkela kokoaa viimeiset neljä vuotta elämästään.

Hänen uransa alkoi yllättävästi. Lukion luokkakaverin rohkaisemana Kurkela kävi laulamassa nauhalle yhden kappaleen oululaisessa studiossa. Demonauha kulkeutui monien välikäsien kautta Warner Music Finlandiin Pekka Ruuskalle, jonka jälkeen Kurkelan elämä ei ole ollut entisensä. Hänen kolmas levynsä Kauriinsilmät ilmestyi viime lokakuussa.


IHMISARVON PUOLESTA

Tämän vuoden alussa Johanna Kurkela sai puhelinsoiton. Kirkon Ulkomaanavun sidosryhmäjohtaja Marianne Heikkilä kysyi Johannan halukkuutta ryhtyä järjestön Toivon lähettilääksi. Vastausaika oli melko lyhyt, kahden viikon kuluttua piti lähteä tutustumiskäynnille Afrikkaan.

– Voiko olla hienompaa nimeä kuin Toivon lähettiläs? Se on unelma-ammattini, saan olla jakamassa toivoa joka päivä.

Kurkela oli puhelinsoiton jälkeen innoissaan paitsi lähettilääksi kutsumisesta myös tulevasta matkasta. Haaveissaan hän oli käynyt Afrikassa jo monta kertaa. Eikä matka tuottanut Kurkelalle pettymystä.

– Afrikka kohtasi minut. Elämä oli todellisempaa kuin täällä, ihmisillä oli aikaa toisilleen.

Johanna oli myös vaikuttunut Kirkon Ulkomaanavun tavasta toimia ja käyttää rahaa ihmisarvon puolesta.

– Pyyteetön rakkaus, jolla järjestön työntekijät auttoivat ihmisiä vauvasta vaariin, on linjassa omien arvojeni kanssa.

Kirkon Ulkomaanapu on yli 60-vuotisen historiansa aikana kasvanut Suomen suurimmaksi kehitysyhteistyöjärjestöksi, joka on punonut itselleen laajan kansainvälisen yhteistyöverkoston. Merkittävin kehitys- ja katastrofiohjelmien toteuttajakumppani on Luterilainen maailmanliitto, jonka lisäksi Ulkomaanapu tekee yhteistyötä muun muassa Kirkkojen maailmanneuvoston, ulkoasiainministeriön ja Euroopan unionin kanssa. Järjestön työ ulottuu laajemmalle kuin muilla suomalaisille avustusjärjestöillä.


KÄSIN KOSKETELTAVA IKUISUUS

Kirkon Ulkomaanavun ydinarvot ovat valikoimaton lähimmäisenrakkaus ja periksi antamaton toivo. Paikallinen yhteisö on avainasemassa Ulkomaanavun toiminnassa, hankkeiden vetovastuuta myöten. Kyläläisten kanssa pohditaan, mitkä ovat tavoitteet ja miten niihin voi päästä. Keskustelut vaativat usein paljon aikaa ja motivoimista, erityisesti maissa, joissa toivutaan pitkästä sodasta.

Johanna Kurkela vieraili pariviikkoisella Afrikan matkallaan Ugandassa ja Sudanissa, joissa Kirkon Ulkomaanapu tukee sotien jälkeistä jälleenrakennusta. Kurkela sai olla mukana viemässä toivoa köyhiin kyliin. Hän tapasi muun muassa perheen, johon kuului aidsia sairastava äiti, 16-vuotias poika ja 4-vuotias tytär. Isä oli kuollut aidsiin muutama vuosi sitten, ja perheestä huolehtiminen oli jäänyt nuorelle pojalle. Kirkon Ulkomaanapu lahjoitti perheelle talon ja peltotilkun.

– Olisitte nähneet pojan hymyn. Sitä ei voi sanoin kuvailla.

Johanna Kurkela haluaa tuoda ihmisille toivoa, koska ilman sitä ihminen kuihtuu. Afrikkaan hän vei apua, joka mullisti monen elämän. Kuitenkin Kurkelalle tuli olo, että Suomessa tarvitaan jopa enemmän toivoa kuin Afrikassa.

– Suomessa murehditaan televisiomaksuja, kun Sudanin kylissä mietitään, onko huomenna ruokaa tai selvitäänkö sairaudesta. Afrikassa köyhyyden keskellä kuitenkin on toivoa, koska ihmisillä on toisensa. Samanlaista rakkauden henkeä kohtaa harvemmin Suomessa.

Johanna Kurkelaan teki vaikutuksen myös käsin kosketeltava ikuisuus, joka afrikkalaisissa kylissä oli.

– Suhtautuminen kuolemaan ja sairauksiin oli luonnollinen. Kuolema oli osa elämää. Suomessa sitä koetetaan paeta tai peitellä.


HYVÄ HUOLETTOMUUS

Suomeen palattuaan Johanna Kurkelalle tuli avuton olo. Ihmisten rakkauden kaipuu satutti häntä.

– Aito rakkaus antaa ihmiselle luvan olla olemassa. Kunpa voisin antaa kaikille rakastetuksi tulemisen tunteen.

Kurkela haluaa keikoillaankin rohkaista kuulijoita kohtaamaan rehellisesti ja avoimesti itsensä ja toisensa. Saman haasteen hän esittää itselleen päivittäin.

– Haluan oppia yhä enemmän näkemään kaikki ihmiset veljinäni ja sisarinani.

Johanna Kurkelan arvot kumpuavat kristillisestä kasvatuksesta, jonka hän sai lapsuudenkodissaan. Nuoruusvuosina yhteys Jumalaan katkesi, mutta myöhemmin se on palautunut. Usko on tuonut mukanaan rauhan ja turvan Johannan elämään.

– Aiemmin kontrolloin elämääni tarkasti ja kannoin murhetta pienistäkin asioista. Yhteyden palautuminen Jumalaan vapautti minua hyvään huolettomuuteen.

Afrikan matka antoi myös Kurkelalle itselleen uuden oivalluksen toivosta. Matkan jälkeen hänelle tuli yhä voimakkaampi halu unelmoida ja pitää haaveista kiinni epätoivon hetkellä.

– Jos uskaltaa haaveilla, unelmat ovat jo puoliksi toteutuneet. Ihminen alkaa suuntautua niitä kohti ja saada elämään merkitystä.


TEKSTI KALLE VAISMAA
KUVAT: JANI LAUKKANEN