Vankilasta voi päästä jaloilleen

Rovasti ja psykoterapeutti Markku Yli-Mäyry kävelee toukokuisena pyhäaamuna tottuneesti vankilan porteista sisään. Hän ei hätkähdä metallinpaljastimia, eivätkä vartijat kysele henkilöpapereita yli kaksikymmentä vuotta Hämeenlinnan vankilapastorina toimineelta mieheltä.

Yli-Mäyryn olo tuntuu hieman haikealta. Virallisesti hän on jäänyt vuosilomalle, jonka jälkeen alkavat eläkepäivät. Pastori ei silti aio unohtaa työpaikkaansa vaan suunnittelee tekevänsä eläkkeelle jäätyäänkin tervehdyskäyntejä vankilaan. Sen eri osastot asukkaineen ovat tulleet vuosien varrella hyvin tutuiksi.

Hämeenlinnan suljetussa vankilassa toimivat omat yksiköt sekä naisille että miehille, valtakunnallinen vankisairaala sekä äiti-lapsi-osasto, jossa vankilassa synnyttäneet äidit saavat hoitaa lapsiaan kaksivuotiaiksi.

Yli-Mäyry vierailee naisvankilassa ja äiti-lapsi-osastolla asuvien luona. Osa naisista ulkoilee valvotusti, jotkut taas hoitavat taloustöitä yhteisissä tiloissa. Arkisin vangit olisivat tähän aikaan työpisteissään tai opiskelemassa, mutta pyhäisin on vapaampaa. Yö kuluu lukitussa sellissä.

Lohdutusta, naurua ja itkua

Yli-Mäyry juttelee usean eri vangin kanssa. Puheenaiheet liikkuvat muun muassa tuomion pituudessa tai henkisessä jaksamisessa. Osa pyytää siunaamaan itsensä tai läheisensä, ja erityisesti siviilissä elävistä lapsista ollaan huolissaan.

Päivän aikana vankilassa näkyy koko tunne-elämän kirjo: joku kaipaa lohdutusta, ja toinen taas iloitsee pienestä lapsestaan. Leikinlaskuakin kuulee, sillä Yli-Mäyry vitsailee mielellään tilanteen salliessa. Huumori avaa hänen mielestään lukkoja keskustelijoiden välillä.

Miehen mutkaton lähestymistapa tuntuu herättävän luottamusta, koska useat tarttuvat käytävällä Yli-Mäyryn hihaan kysyen: ”Olisiko pastorilla hetki aikaa?”

– En kuvittele olevani vankeja parempi. Olemme kaikki samanlaisia niin vankilan sisällä kuin ulkopuolellakin. Olen monta kertaa itkenyt vankilan käytävällä mutta en niinkään surusta vaan siksi, mitä hyvää olen nähnyt näissä ihmisissä tapahtuvan, Yli-Mäyry kertoo.

Vankilaan joutuneet hän näkee ikään kuin taakankantajina. Yhteiskunnassa pitää hänen mielestään toki toimia tietyt pelisäännöt, jotta kaikki ei muuttuisi kaaokseksi, ja katumus vankeusaikana vie myös ihmistä eteenpäin. Mutta koko ympäröivän yhteisön pitäisi mennä itseensä.

– Me kaikki olemme tavalla tai toisella syynä toinen toistemme rikoksiin. Kun käsittelemättömistä tunteista vaietaan, joku aina kärsii. Vangit tyypillisesti ovat ihmisiä, jotka herkästi imuroivat toisten tunteita. Yhteisö valitsee omat syntipukkinsa, psykoterapeutin koulutuksenkin hankkinut Yli-Mäyry painottaa.

Ei toivottomia tapauksia

Kesäkuun puolivälissä vankilan juhlasali täyttyy pastorin läksiäiskahveille saapuvista vangeista. Nais- ja miesvangeille on organisoitu erilliset tilaisuudet, koska muuten kaikki kahvituksiin ilmoittautuneet eivät mahtuisi samaan tilaan. Miehistä muutama kymmenen on ilmaissut toiveensa päästä kahvitukseen, ja naisista lähes sata haluaa hyvästellä ”Markku-pastorinsa”.

Paikalle saapuu myös eri seurakunnista kolmisenkymmentä vankilan tukihenkilötoiminnan vapaaehtoista. Juhlapuheista käy ilmi, että osa heistä on tutustunut Yli-Mäyryyn omaa tuomiota kärsiessään ja saanut tältä apua jaloilleen pääsemisessä.

Vankilan entinen johtaja puolestaan kiittelee Yli-Mäyryä uraauurtavasta työstä vankilapastorin toimenkuvan uudistamisessa. Esimerkiksi tukihenkilötoiminta starttasi hänen aloitteestaan Hämeenlinnassa. Pappi on panostanut voimakkaasti myös muun muassa perheleiritoimintaan.

Herkintä on seurata nykyisten vankien tervehdyksiä pastorilleen, joka itsekin liikuttuu välillä melkein sanattomaksi. Jotkut ovat kirjoittaneet kortin ja lukevat sen ääneen. Yksi vanki puolestaan laulaa upeasti tulkiten Pekka Simojoen laulun Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet ja kertoo, kuinka Yli-Mäyry tuli kerran vapaaehtoisen kanssa hänen selliinsä rukoilemaan. Kyynelten kihottua vangin silmiin pastori oli konkreettisesti pyyhkinyt ne, mikä oli merkinnyt turvallisuuden tunnetta.

Omissa puheissaan Yli-Mäyry korostaa, että juuri talon asukkaat ovat kahvitusten päävieraita.

– Olen saanut teidän kauttanne kulkea ihmisenmittaisen elämän. Teissä kaikissa asuu kauneus, eikä toivotonta tapausta ole olemassakaan. Jumalan voima tulee täydeksi haavoissa, Yli-Mäyry viestittää ja julistaa synninpäästön.

Teksti ja kuva: Noora Melaanvuo