Veikko Hurstin työ jatkuu

Parhaillaan valmistellaan perinteistä köyhien itsenäisyyspäivän juhlaa, jota Veikko Hursti järjesti noin 30 vuoden ajan. Köyhien linnanjuhliin kuuluu edelleen juhlaliputus, hieman ohjelmaa, ruoka- ja vaatejakelua ja itsenäisyyspäivän puhe.

Köyhien linnanjuhlista ja kodittomien joulujuhlista tuli maankuuluja tapahtumia. Veikko ja Lahja Hursti organisoivat myös laajoja ruoka- ja vaatekeräyksiä köyhille.

– Isän ja äidin työn perusta oli Jumalan rakkaus ja lähimmäisen auttaminen, Heikki Hursti sanoo.

Veikko Hursti varttui uskovaisessa kodissa. Isä oli metodistipappi ja äiti matematiikanopettaja. Papin poika opiskeli kuvataiteita ja musiikkia, päätyi jatkosotaan vapaaehtoisena ja työskenteli sodan jälkeen mainospiirtäjänä ja sirkusakrobaattina.

Boheemitaiteilijan elämään kuului runsas alkoholinkäyttö, josta kärsivät vaimo ja kuusi lasta. Taistelu perheen elannosta oli rankkaa.

Veikko toimi ja auttoi

Hengellinen herääminen muutti Veikko Hurstin elämän. Hän jätti entiset työt ja keskittyi avustustyöhön, jonka kohteeksi valitsi erityisesti päihderiippuvaiset ja köyhät. Lahja teki miehensä rinnalla työtä kuolemaansa saakka.

– Isä oli avoin, kaikki huomioonottava ja kaikille samanlainen, oli juttukaverina presidentti tai kadun jätkä. Mutta hänessä oli myös yksityinen puoli. Isä oli taiteilijaboheemi, yksinäinen ratsastaja, jopa voimakas narsisti, joka ei kyennyt läheisyyteen, Heikki Hursti kertoo.

Heikki Hursti uskoo Jumalan johdatukseen siinä, että hän jatkaa isänsä työtä.

– Jäämistöstä löytyi äidin ja isän käsialalla kirjoitettu paperi, jossa luki ”muistuta Heikkiä siitä näystä, että Hessu tulee jatkamaan tätä työtä.” Löytö on rohkaissut minua.

Joskus joku nykäisee Heikkiä ruoka- tai vaatejonossa ja sanoo, että ”faijas oli hyvä tyyppi”.

– Toiminta on laajentunut, kun autamme kaikkia köyhiä opiskelijoista kodittomiin. Toimintaa on myös Turussa, Oulussa, Porissa ja Kouvolassa.

Heikki Hurstilla on kahtalaiset tunnelmat lukijoiden antamasta tunnustuksesta.

– Ihmiset ovat kiitollisia isän tekemästä työstä vähäosaisten parissa. Mutta mietin, miten tällaiset kilpailut arvottavat ihmisiä. Pitäisi muistaa, että me kaikki olemme yhtä tärkeitä: auttajat ja autettavat, ihan kaikki.

Teksti: Sari Tikkanen

Kuvat: Lehtikuva / MattiBjörkman