Virsien vahvuus yllätti Samuli Edelmannin

Näyttelijä ja laulaja Samuli Edelmann on levännyt hetken levy-yhtiö SonyBMG:n neuvotteluhuoneen pehmeällä sohvalla. Kohteliaasti hän pyytää anteeksi esiin pyrkiviä haukotuksia.

 

Pöydällä on upouusi aluevaltaus, albumillinen virsiä. Levyn kansikuvassa taiteilija istuu yksin kirkkosalissa kädet ristittyinä. Samuli on selvästi innoissaan uudesta albumistaan, vaikka hän puhuukin hiljaa ja rauhallisesti. Aloite sen tuottamisesta tuli laulajalle yllätyksenä. Samuli oli tullut käymään levy-yhtiössään jutellakseen mahdollisesta levytystauosta.

 

– Olin jonkinlaisessa musiikillisessa tyhjiössä, kipinää ei oikein löytynyt. Silloin tuottaja Petri Eklund heitti esiin 40 virren nipun.

 

Tuolloin oli vielä sydäntalvi. Samuli alkoi tutustua virsien maailmaan kuunneltuaan tuottajan ideaa.

 

– Virsiä-levyn lähtöajatuksena oli tuoda vahvan tulkitsijan ja sopivasti mullantuoksuisen, mutta vivahteikkaan tuotannon avuin esiin juuri laulujen hienous ja suuruus, mikä on pitänyt ne elossa ja ajankohtaisina halki eri aikakausien, levyn vastaava tuottaja Petri Eklund muotoilee.

 

 

Teksti edellä melodia perässä

 

Samuli Edelmannin kosketus virsiin oli jäänyt melko ohueksi, vaikka hän oli jo vuosia osallistunut jumalanpalveluksiin. Virsien sanoma oli hukkunut jäykän veisuun alle, eivätkä tekstit olleet nousseet tarpeeksi vahvoina esiin. Uusi maailma avautui hiljalleen, kun hän yhdessä taiteellisen tuottajan Markus Koskisen kanssa alkoi seuloa 40 virrestä kahtatoista sopivaa. Tuttujen virsien voimakas tekstimaailma yllätti Samulin. Jo kesäkuussa hän oli yhtyeensä kanssa äänittämässä hengellistä levyä.

 

– Virsien sanoitukset ovat aivan huikeita! Lähden yleensäkin liikkeelle teksti edellä, melodia tulee perässä, hän kuvailee.

 

Sen huomaa levyä kuunnellessa. Samuli laulaa hienovaraisesti mietiskellen, ei pauhaten. Hän välittää sanomaa, ei saarnaa. Vanhat tutut virret soivat sydämeen uudella tavalla, kun Samuli tulkitsee armon ja varjeluksen maailmaa.

 

– Pyrin vähäeleisyyteen. En halunnut hengellistä hihhulointia, tunnehönkäilyä. Riittää, että saan sanotuksi asian ulos puhtaasti.

 

Hän nojasi kappalevalinnoissaan selkeään periaatteeseen.

 

– En ole teologian asiantuntija. Minulle on tärkeää, että ymmärrän mitä laulan. En voi tulkita tekstimaailmaa, joka on minulle vieras, tai jos en täysin ymmärrä mihin raamatulliseen asiaan siinä viitataan.

 

 

Leppoisaa kaaosta

 

Levyntekoon ryhdyttiin ripeästi, sillä Samuli innostui mahdollisuudesta tulkita ja tehdä näköisensä versio lauluista. Hän kuitenkin painottaa koko työryhmän merkitystä.

 

– Huipputuottaja, muusikot ja taustalaulajat. Ja äänittäjä Paul Jyrälä, joka käytti äänityksessä sekä musiikin että elokuvamaailman elementtejä, Samuli kertoo.

 

Maan parhaaksi luonnehditulle äänittäjälle Paul Jyrälälle Virsiä-levy jäi viimeiseksi työksi. Hän menehtyi vaikeaan sairauteen pian levyn äänityksen jälkeen. Kaikki levynteossa mukana olleet tiesivät, että niin tulisi käymään. Samulin on selvästi vaikeaa puhua rakkaan ystävän poismenosta.

 

Videotallenne kesäisestä äänityssessiosta Luhangan yli sata vuotta vanhassa kirkossa kertoo kuitenkin leppoisasta, hitaasta tunnelmasta. Auringonvalo värjää kauniin kappelin, linnunlaulukin taltioituu levylle. Silti äärimmäisen voimakas latautuminen on aistittavissa Samulin lähelle tulevassa äänessä. Muistot levyn viisi päivää kestäneestä taltioinnista saavat laulajan syttymään.

 

– Se olikin leppoisaa ja kenties hidastakin. Silti tilanne oli samalla maaninen, kaaosmainen. Minulle sopii hyvin kaaoksessa toimiminen. Vaihtelimme sävellajeja, sekoitimme pakkaa. Yhtäkkiä kaikki tiivistyi, palaset osuivat kohdalleen ja tunsin sisälläni, että oli syntynyt helmi, hän innostuu.

 

Kun Samuli sai aikoinaan valmiiksi mittavan produktion, Vaiheet-levyn, jolla hän tulkitsee Hesseä, Goethea ja Shakespearea isänsä Toni Edelmannin sävellyksinä, hän ajatteli, ettei ehkä koskaan enää tule tekemään tekstillisesti niin vahvaa albumia.

 

– Nyt olen kuitenkin palannut siihen suuntaan, hän toteaa.

 

 

Jokaisella on ristinsä kannettavanaan

 

On helppo uskoa, että Samuli Edelmann elää hetkessä, täysillä. Haastattelun aikana hän katsoo intensiivisesti silmiin, pohtii ja miettii. Hetkessä eläminen on varmasti ollut suuri avu näyttelijän ammatissa. Hän on tehnyt lukuisia näyttäviä rooleja niin elokuvissa kuin televisiossakin. Hänen levynsä ovat olleet menestyksiä.

 

Menestykseen Samuli ei ole kuitenkaan turtunut. Kun alkaa uusi työ, oli se mikä tahansa, Samuli uppoaa lähes kauhunsekaiseen jännitykseen. Nyt vatsaa kutkuttaa tuleva kirkkokonserttikiertue. Aiemmin hän on laulanut kirkossa vain häissä ja hautajaisissa.

 

– Uusi tilanne jännittää aina. Ovathan kirkkokonsertit eri asia kuin pitserian kulmassa laulaminen. Omat hyvät puolensa on varmasti kummassakin, hän naurahtaa.

 

Rauhallisen olemuksen takaa voi aistia jo lievää levottomuutta. Hetkessä eläjän on vaikeaa odotella tulevaa.

 

– On tuskastuttavaa odotella uutta seikkailua. Kun keskityn johonkin suoritukseen, kaikki muu jää taka-alalle. En osaa toimia muulla tavalla, elän vain sitä hetkeä. Näin ainakin toistaiseksi, voihan olla että vielä muutun, hän pohtii.

 

Samuli painottaa, että hän haluaa puhua vain levyynsä liittyvistä asioista. Tietyn varovaisuuden takaa pilkottaa kuitenkin ystävällisyys, hymykin. Varovaisuuden taustalla vaikuttavat taannoiset vuodet, jolloin taiteilija lensi korkealla ja kovaa. Juominen ja itsetuhoisuus päätyivät otsikoihin, jotka painoivat alleen huomattavasti lukuisammat ylistävät ja arvostavat haastattelut ja arviot. Samulista voi edelleen nähdä, että villien vuosien uutisointi lehdistössä on vieläkin kipeä asia, vaikka noista ajoista on kulunut jo melkein kymmenen vuotta.

 

– On selvää, että ihminen muuttuu elämän varrella. Kaikki me muutumme, ja meillä kaikilla on ristimme kannettavana. Onhan totta, että juomiseni takia keikkoja peruttiin. Menetin työkykyni. Julkisuuden henkilönä jouduin osaksi tarinaa, hän muistelee.

 

Viihdemaailma voi olla julmaakin. Kilpailu ja kateus aiheuttavat paineita ja ikäviä tilanteita. Samulin mielestä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi peleihin.

 

– En pidä ihmisistä, jotka pelaavat pelejä. Olen itse pyrkinyt olemaan suora, niin että minun sanaani voisi luottaa. Olen kuitenkin rikkonut itseäni vastaan hyväksynnän hakemisella ja miellyttämisen tarpeella. No, ennen pitkää lasku tulee jokaiselle maksettavaksi, myös minulle.

 

 

Valitsin elämän

 

Raitistumisen myötä Samulille aukeni uusi elämä seitsemän vuotta sitten. Kun hän aikoinaan ymmärsi todellisen tilanteensa, oli ratkaisu itsestään selvä.

 

– Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Valitsin elämän, hän toteaa ykskantaan.

 

Henkisyys oli tullut Samulille tutuksi jo roolienkin kautta. Heikkouden myöntäminen oli puolestaan askel rehellisempään elämään. Hän huomasi jälleen muut ihmiset ympärillään.

 

– Ja yksinhän ei kukaan pärjää, Samuli sanoo.

 

Samuli on käynyt jo useita vuosia kirkossa kuuntelemassa jumalanpalveluksia. Raamattu on tullut tutuksi, mutta teologiset keskustelut hän jättää asiantuntijoille. Pitkien pohdintojen jälkeen hän liittyi kirkkoon viime keväänä. Konfirmaatio pidettiin Luhangan kirkossa ennen levyn äänityksiä.

 

– En aiemmin kokenut tarvitsevani kirkon jäsenyyttä. Tajuttuani, etten koskaan tule täysin ymmärtämään elämään ja uskoon liittyviä kysymyksiä, päätin liittyä kirkkoon. Se tuntui helpolta ja oikealta päätökseltä. Ydinasiahan on, että oltaisiin ihmisiksi eikä lisättäisi toisten taakkaa. Isä Meidän -rukous on todella kaunis, se yhdistää kaikkien uskontojen hyvät puolet, hän toteaa.

 

Samuli painottaa suvaitsevaisuuden merkitystä. Sitä pitäisi hänen mielestään olla enemmän niin kirkon piirissä kuin ihan tavallisessa arkielämässäkin.

 

– Mielestäni suvaitsevaisuus on kaiken kulmakivi. Kuka meistä on synnitön? Kuka voi heittää ensimmäisen kiven? En ainakaan minä, hän toteaa.

 

 

Isyys rooleista vaativin

 

Samuli muutti perheineen Maltalle pari vuotta sitten. Lapset käyvät kansainvälistä koulua, ja Samuli käy Suomessa silloin kun työt vaativat. Elämänmuutos vaati rohkeutta, heittäytymistä.

 

– Isyys on varmaankin vaativin roolini. Olen järjestänyt elämäni nyt niin, että voin olla läsnä lapsilleni. Mikään ei kuitenkaan tule tarjottimella, kaikkeen liittyy omat riskinsä, hän huomauttaa.

 

Tulevaisuus on vielä auki. Aika näyttää minne tulevat roolit tai musiikilliset projektit näyttelijä-laulajaa kuljettavat. Toistaiseksi perheen on hyvä olla Maltalla.

 

– Emme ole päättäneet mitä teemme tulevaisuudessa tai missä asumme. Me vain olemme ja elämme. Tässä ja nyt, hän hymyilee.

 

 

Teksti: Reija Kokkola
Kuvat: Jouko Lehtola, SonyBMG 

 

PS. Marraskuussa ilmestyy Irene Kristerin kirjoittama kirja, joka kertoo välähdyksiä Samuli Edelmannin elämästä.