Yksin emme selviä

Vivamon toimintakeskuksen Eväskartanon ruokala on täynnä äitejä ja lapsia. He ovat tutustumassa uuteen Raamattukylään. Tilassa raikuu lasten nauru ja itku.

 

Kalevi Rautjokea hymyilyttää ympärillä pyörivä hulabaloo, mutta hieman huolestuneena hän pohtii:

 

– Espoon hiippakunta pitää täällä parhaillaan ordinaatiokoulutusta, joka päättyy loppuviikosta hiljaisuuden retriittiin. Toivottavasti pappiskokelaat ja kouluttajat eivät luule, että täällä on koko ajan tällainen meteli…

 

Rennosti hupparitakkiin pukeutunut johtaja istuu lounaalla Vivamon ruokasalissa ja neuvoo uutta talkoolaista. Porilainen Esko Salmi on tullut auttamaan Raamattukylän rakentamisessa.

 

Miehet keskustelevat keskeneräisen Nooan arkin nikkaroinnista.

 

– Nooan arkkia ei ehditty saada valmiiksi ennen Raamattukylän avajaisia. Onneksi oivalsin, ettei sen tarvitse ollakaan valmis, vaan sen rakentamiseen voivat osallistua vieraatkin, Kalevi Rautjoki kertoo.

 

  Johtajan kännykkä  soi ja taas kysytään ohjeita. Pari miestä pysähtyy jututtamaan Rautjokea ruokapöydän ääreen, ja he pyytävät mielipidettä Ystävyyden majan katon rakentamiseen. Hän kuuntelee, neuvoo ystävällisesti ja haukkaa välillä ateriaa. Lounaan jälkeen siirrymme kabinettiin, jotta voimme keskustella rauhassa.

 

   Kalevi Rautjoki on työskennellyt neljä vuotta Kansan Raamattuseuran Vivamon toimintakeskuksen johtajana. Vivamon edellinen johtaja Pekka Kaskinen kuvaa seuraajansa ahkeraksi puurtajaksi ja laaja-alaisesti lahjakkaaksi mieheksi.

 

Vaatimaton mies myöntää ainakin edellisen.

 

­– Työtapani on intensiivinen. Heittäydyn työhön täysillä ja teen, kunnes tulee valmista. Kun on iso projekti meneillään, työasiat tulevat myös uniin.

 

 Viimeisin iso projekti on ollut Raamattukylä. Sitä on rakennettu urakalla viimeksi kuluneiden parin kuukauden ajan.

 

– Tällä hetkellä olen väsynyt, mutta tyytyväinen.

 

Kalevi Rautjoki tuntee itsensä työntekijänä, joten hän on kehittänyt itselleen sopivan työaikataulun. Hän tekee työjaksoilla pitkät päivät töitä Vivamossa ja matkustaa urakan jälkeen kotiin Jyväskylään.

 

– Tällainen järjestely sopii minulle. Työjakson jälkeen irrottaudun kokonaan työympäristöstä. Kotona lepään ja vietän aikaa vaimon kanssa.

 

– En tunne olevani korvaamaton omassa tehtävässäni, koska Vivamossa on osaava ja sitoutunut työtiimi. He kantavat vastuun ollessani vapaalla.

 

Uusi elämä kriisin jälkeen

 

Syy nykyiseen työskentelytyyliin juontuu aiemmista kokemuksista. Ennen nykyistä työtään Kalevi Rautjoki toimi 18 vuotta Jyväskylässä sijaitsevan Kiponniemen kurssikeskuksen johtajana. Kiponniemi on Suomen Vapaakirkon valtakunnallinen toimintakeskus. Mies kertoo ajautuneensa vähitellen vakavaan uupumukseen.

 

– Tätä uutta elämänvaihetta edelsi syvä kriisi. Minun oli pakko pysähtyä tutkimaan itseäni, menneisyyttäni ja miettiä tulevaisuuttani.

 

Terapiassa ja hengellisessä ohjauksessa Kalevi Rautjoki pohti syitä uupumukseen. Yhdeksi tekijäksi hän nimeää jo lapsuudessa omaksumansa tavan hankkia arvostusta ennen muuta työn avulla.

 

– Olin 9-vuotias, kun isä kuoli sairastuttuaan vakavasti. Hän työskenteli aiemmin rakennusmiehenä, mutta hankki sitten pienen maatilan turvatakseen perheen elannon kuolemansa jälkeen.

 

– Isän kunnon heiketessä me lapset teimme paljon ja ahkerasti maatilan hommia. Kahdeksanlapsisen perheen nuorin oppi varhain toimimaan muiden olkapäänä.

 

– Aikuistuin varhain, koska jouduin kuuntelijan rooliin. Kuulin ja näin asioita, joita ei ehkä niin nuoren olisi ollut hyvä kuulla.

 

Pois yksinäisestä uskosta

 

Kriisillä oli vaikutus myös uskonelämään.

 

– En ole läpikäynyt uskonkriisejä vaan olen ollut ilolla uskovainen 16-vuotiaasta asti tultuani uskoon rippikoululeirillä. Olen tuntenut olevani jotenkin yksin uskoni kanssa.

 

– Hengellistä kasvuani mullisti eräs keskustelu ystäväni ja hengellisen ohjaajani kanssa. Hän oli tukenani, kun oma kriisini oli syvimmillään. Ystäväni kuunteli kerran vuodatustani ja kysyi, että olenko ajatellut, että usko on myös yhteisöllinen asia. Meidän uskomme kantaa, kun itse ei jaksa.

 

– Tämä aukaisi silmäni sille, että voin heittäytyä Jumalan ja toisten ihmisten kannettavaksi. Minulle on tyypillistä tehdä liiaksi yksin. Olen aina ollut liian osaava ja tekevä.

 

– Oivalsin, että minulla on paljon vahvuuksia, mutta myös puutteita. Minäkin voin tarvita apua ja saada tukea toisilta ihmisiltä. Minun ei tarvitse huolehtia kaikesta.

 

Kalevi Rautjoki siteeraa lempivirttään 428, jonka neljännessä ja viidennessä säkeistössä lauletaan: Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa.

 

Kriisin myötä hän on oppinut asettamaan rajoja.

 

– En ole enää loputtoman sopeutuva ja joustava niin kuin ennen. Muutos on ollut kivulias minulle, mutta myös niille, joiden kanssa jaan omaa elämääni.

 

Ahkeran ihmisen on edelleen vaikea tunnistaa jaksamisen rajaa, mutta onneksi työtoverit osaavat toppuutella pomoaan. Kriisi on takana, tosin omat jälkensä jättäneenä.

 

– On ihmeellistä, että uupumukseni jälkeen olen saanut voimani takaisin. Myös luovuuteni palasi toipumisen myötä. Tunnen iloa työstä, joka on annettu minulle.

 

Vivamossa työtä riittääkin. Kalevi Rautjoki pääsee toteuttamaan johtajana monipuolisesti lahjojaan. Hän työskentelee johtajana, sielunhoitajana ja kouluttajana. Hän on ollut perustamassa RE-Sielunhoitoterapeutit ry: tä, joka järjestää sielunhoitoterapeuttikoulutusta sosiaali-, terveysalan ja kirkollisen koulutuksen saaneille ammattilaisille.

 

Kalevi Rautjoki kouluttautui aikoinaan Vapaakirkon nuorisonohjaajaksi ja papiksi. Hän joutui luopumaan vapaakirkon pappeudesta liityttyään evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi vuonna 2002.

 

– Pappeudesta luopuminen oli kriisi ammatti-identiteetilleni, mutta yleisen pappeuden periaatteen mukaan minulle on  riittänyt myös hengellisen työn tehtäviä.

 

Luonnonrauhan tyyssija 

 

Lohjanjärven rannalla sijaitseva Vivamo on perustettu yli 80 vuotta sitten hiljentymisen ja rukouksen paikaksi. Kalevi Rautjoki kävelee alueen raittia pitkin ja sanoo, että paikan tehtävä on toimia hengellisen elämän herättäjänä ja elvyttäjänä. Vanhana partiolaisena hän haluaa korostaa luonnon merkitystä tässä tehtävässä.

 

– Vivamo tarjoaa luonnonhelman, jossa voi hiljentyä tutkimaan itseä ja Jumalaa.

 

Alueen ympäristöön on rakennettu erilaisia paikkoja, joissa voi pysähtyä rukoilemaan tai hiljentymään. Esimerkiksi Hiljaisuuden niemeen on nikkaroitu laavu, jossa voi katsella ilta-auringon kultaamaa Lohjanjärveä. Kalevi Rautjoki tähdentää, ettei hän aio täyttää aluetta ”Rautjoen pömpööseillä”. On tärkeä jättää tilaa luonnolle ja sen tarjoamalle rauhalle.

 

Viime vuosikymmenillä tapahtunut kaupungistuminen on luonut uuden mahdollisuuden paikalle.

 

– En usko, että kaupungin syke on ihmisen luonnollinen rytmi. Ihmiset hakeutuvat maaseudun rauhaan tavoittelemaan elämän luonnollista tahtia.

 

Vivamon Hiljaisuuden niemeen on kehitelty retriittitoimintaa. Syksyllä järjestetään ensimmäinen luontoretriitti. Siihen osallistuvat yöpyvät juuri tätä tarkoitusta varten tehdyissä teltoissa, joissa kussakin on tilaa yhdelle retkipatjalle ja muulle tarpeelliselle. Päivittäin pidetään virikepuhe Ystävyyden majassa, mutta muuten ihmiset voivat käyskennellä luonnossa ja alueen kirkoissa, Särkyneen sydämen kirkossa ja Pyhän Birgitan kappelissa.

 

Kalevi Rautjoki toivoo, että Vivamon kävijöille jäisi onnellisia muistoja.

 

– Haluaisimme antaa vierailijoille elämyksiä ja onnenhetkiä, joita he voivat jakaa muille kotiin palattuaan.

 

Teksti: Sari Tikkanen

Kuva: Pekka Kaskinen

 

------------------

 

HÄN

 

Nimi: Kalevi Rautjoki

 

Ikä: 57

 

Syntymäpaikka: Laukaa

 

Perhe: vaimo, kolme aikuista tytärtä ja kolme lastenlasta.

 

Työ: toimintakeskuksen johtaja, sielunhoitaja, retriitin ohjaaja ja kouluttaja

 

Lempivirsi: 428

 

Puhuttelevin raamatunkohta tällä hetkellä: Ps. 71:6. ”Syntymästä saakka olet ollut tukeni, siitä    saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.”