Siimille Vaherille nykyinen onni ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Hän olisi voinut kuolla huumeisiin tai venäläisen mafian käsiin, jos Jumala ei olisi auttanut ja varjellut.
Siim kasvoi kristityssä kodissa. Hän oli innokas pyhäkoululainen eikä aluksi koulussakaan arkaillut tunnustaa uskoaan. Yläasteelle asiat muuttuivat. Poika alkoi liikkua huonossa seurassa ja käyttää päihteitä. Puolessatoista vuodessa hän oli täysin kiinni amfetamiinissa.
Koska huumeita kului suuria määriä, Siim alkoi varastaa, myös vanhemmiltaan. Kerran hän joutui varastamisesta vankilaan, mutta kymmenen päivän päästä hänet ostettiin sieltä ulos.
Myytyään huumeita Venäjän mafian asiakkaille Siim joutui napit vastakkain mafian kanssa. Uhka oli elämässä alituiseen läsnä.
Koulussa Siim ei jaksanut keskittyä, joten hänen arvosanansa olivat surkeita. Hänet potkittiin ulos kahdesta lukiosta. Tilanne oli hyvin masentava.
– Minulla oli ystäviä, jotka halusivat tappaa minut, paljon velkaa ja huono terveys. Ruokahalu ja unet olivat menneet, eikä sydämeni jaksanut lyödä kunnolla. Jos huumeet loppuivat, käteni muuttuivat sinivihreiksi ja kylmä hiki nousi pintaan.
Lopulta epätoivoinen nuorimies tarttui isältään 20-vuotiaana joululahjaksi saamaansa Raamattuun.
– Luin psalmin 38 ja aloin itkeä, sillä se kertoi minun elämäntilanteestani.
Isä sai houkuteltua Siimin seurakunnan pastorin luo. Pieni rukoushetki oli mullistava.
– En muista, mitä pastori rukoili, mutta rukouksen jälkeen en enää tupakoinut enkä käyttänyt huumeita. Siitä on jo melkein kahdeksan vuotta.
– Olen elämäni velkaa Jumalalle. Hän on kaikissa asioissa osa elämääni. Olin sitten töissä tai missä vain, Jeesus on aina mukana. En voisi elää ilman Jumalaa. Hän on antanut minulle kaiken, mitä tarvitsen.
Teksti Elina Haavisto
Kuva Seppo Haavisto