Usko tasoittaa elämää

Kuuluisuutta hän ei kaivannut, vaan pysytteli mieluummin taustalla:

– Olen aina ollut soittaja, Esko Moilanen, 58, toteaa.

Kiirevuosina hengelliset olivat syystä paljon mielessä:

– Soittajan railakas elämä ja työni psykiatrisessa laitoksessa tekivät elämästä niin kaaosta.

Erottuaan Esko tapasi vuonna 2005 reilusti itseään nuoremman Anna-Maijan. Rakas vaimo sekä uusioperheeseen syksyllä 2006 syntynyt Säde-tytär saivat miehen puntaroimaan:

– Olisinko vaari pojanpojalleni vai alanko isäksi? Totesin että ryhdyn molemmiksi, ensin isäksi tietysti.

Eräänä viikonloppuna kaksi vuotta sitten Anna-Maija lähti Kokkolaan uskovaisten ystäviensä luokse. Esko ajeli 1,5-vuotiaan tyttärensä kanssa ympäriinsä. Olo oli levoton, joten hän päätti piipahtaa vanhan tuttunsa luona. Tämä kutsui Eskon Saalem-seurakunnalle seuraavana aamuna.

Sana meni perille. Alkoi tapahtua pieniä arjen ihmeitä rukouksen kautta, mikä vahvisti uskoa. Myös tuttavat laittoivat ajattelemaan.

– Olen aina nostanut hattua niille, jotka pystyvät elämään oikein Kirjan mukaan.

Uskoon tulonsa ja elämänmuutoksensa nykyään taksiautoilijana toimiva Esko kokee hyväksi:

– Ilman muuta, se on ihan selviö. Tämä on parempaa elämää. Kävinhän minä kavereiden kanssa pubeissa kaljalla juttelemassa ja istuskelemassa, mutta helposti sinne juuttuu liian pitkäksi aikaa. En ole koskaan sieltä mitään sen kummempaa löytänyt. Uskoontulo on tasoittanut ja antanut voimia.

Uskostaan Esko ei halua liikoja mesota.

– Olen niin paljon elämää nähnyt mielisairaaloissa ja päihdehuollon töissä sun muualla, että en enää rupea mistään vaahtoamaan.

Teksti ja kuva Teemu Holmi