18-vuotias Rute Slobodian Motta Abdo on kotoisin Sumarén kaupungista Brasilian kaakkoisosasta. Hän on kolmilapsisen yrittäjäperheen keskimmäinen.
(Sana 17.04.2008)
– Vanhempani ovat uskovaisia, joten olen pienestä asti käynyt kirkossa. Siitä huolimatta epäilin Jumalan olemassaoloa ja mietin monesti sisarteni kanssa, onko uskossa mitään mieltä.
Neljä vuotta sitten Ruten perhettä kohtasi odottamaton vastoinkäyminen.
– Isäni yhteistyökumppani varasti firman rahat ja katosi. Se ajoi meidät taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka isä ei puhunut minulle vaikeuksistaan, näin kuinka huolissaan hän oli. Rukoilin joka päivä, että Jumala auttaisi meitä ja kääntäisi kaiken hyväksi.
Kun rahaa ei enää ollut, Rute joutui siirtymään yksityisestä koulusta kunnalliseen. Vaihdos pelotti, sillä valtion kouluilla on Brasiliassa huono maine.
– Yllättäen kaikki oli paremmin kuin edellisessä koulussani. Oppilaiden asenne oli nöyrempi, he olivat iloisia ja reiluja. Sain nopeasti ystäviä.
Perhettä kohdanneet vaikeudet kääntyivätkin siis Ruten elämässä hyväksi.
– En usko sitä, että varkaus oli Jumalan tahto, mutta varmasti hän salli sen. Nyt tiedän, että vaikka ihmiseltä menisi kaikki, elämä jatkuu. Jumala voi jopa paljon parempaa entisen tilalle.
Lukion päätyttyä Rute lähti Meksikoon opiskelemaan espanjaa ja englantia. Asunto löytyi tuttavaperheestä. Aluksi Ruten oli tarkoitus viipyä vain puoli vuotta, mutta hän viihtyy niin hyvin, että suunnittelee jäävänsä vuodeksi.
– Tulin tänne oppimaan kieliä, mutta olen saanut moninkertaisesti enemmän. Itsetuntoni on vahvistunut, kun olen huomannut pärjääväni täällä kaukana kotoa.
– Parasta on, että olen löytänyt Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana. Vaikka koko ikäni olen kuullut opetusta Jeesuksesta ja Jumalasta, ennen en oikeasti tajunnut, mistä puhuttiin.
– Olen kova murehtimaan. Annettuani elämäni Jeesukselle murheet ovat kuitenkin kutistuneet.
– Olen luonteeltani sisäänpäin kääntynyt ja ujo, mutta nyt olen saanut uutta rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. Kuljen kaupunkibussilla monta kertaa viikossa, vaikka kotikaupungissani en ikinä uskaltanut edes nousta niihin, Rute ihmettelee.
– Kaikki muuttui, kun opin tuntemaan Jumalan. Minulla ei ole mitään pelättävää, sillä hän on minua kohtaan antelias, oikeudenmukainen ja rakastava.
Teksti ja kuvat: Sari Varpula