Ateismista Kristuksen työhön

"Pitäkää muualla jumalanpalveluksenne, tämä on nyt elokuvateatteri", tiuskaisi Terijoen mies suomalaisryhmän johtajalle, kun tämä yritti jouluna 1990 järjestää pyydetyn jumalanpalveluksen entiseen luterilaiseen kirkkoon.

"Kuinka monta katsojaa tänne mahtuu ja mikä on lipun hinta?", kysyi ryhmän vetäjä.

Kuultuaan hinnan johtaja ojensi rahat ja sanoi:

"Ostan kaikki liput."

Hämmästynyt elokuvateatterin hoitaja sanoi:

"Pitäkää vaikka sata jumalanpalvelusta, kun kerran saan rahaa."

Sinä jouluna Arvo Survo toi Terijoen kirkkoon mordvalaisen Mikiz Mishinin. Edellisenä yönä tämä oli kääntänyt moksan kielelle joululaulun Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.

Ja ensi kerran kaikui Jumalan kunniaksi Arvon ja Mikizin esittämänä moksaksi: Jeesus tullut on!

Mikiz Mishin syntyi vuonna 1946. Kahdeksasta lapsesta vanhimpana hän joutui jo nuorena vastaamaan toisista lapsista. ”Rukoile sinä Jumalaa, sillä hän kuulee paremmin lasta kuin aikuista”, sanoi äiti, kun Venäjällä oli 1960-luvulla nälänhätä. Kotiseuduilla Moldovassa ja Kazahstanissa hävitettiin kaikki, mikä vain viittasikin Jumalaan.

Valmistuttuaan insinööriksi Mikizin alaisiksi tuli kristittyjä. Nämä eivät juopotelleet ja tekivät työnsä kunnolla. Se herätti ihmetystä.

– Miksi te olette niin ahkeria, Mikiz kysyi heiltä, ja sai kuulla, etteivät he tee työtä ihmisille, vaan Jumalalle. Häntä he eivät halua pettää.

Vuonna 1987 Mikizistä oli tullut tehtaassa kommunistien johtaja.

Uskovat pyysivät häntä kokoukseen.

– En voi yhtä aikaa olla kommunisti ja kristitty, hän vastasi.

Tehtaan ylin johtaja, juutalainen, antoi luvan järjestää tilaisuuden tehtaassa. Ateistit uhosivat voittavansa kristityt.

Kristityt pysyivät rauhallisina ja vastasivat kysymyksiin Raamatun sanalla. Tunnin mittaiseksi aiottu kokous kestikin kolme tuntia. Kun kristityt lauloivat, lukivat hengellisiä runoja ja Raamattua, kyyneleet alkoivat vuotaa Mikizin silmistä.

– Mitä nyt tapahtuu, kun itken, hän ihmetteli.

Monilla muillakin kommunistiystävillä oli kyyneleet silmissä.

Mikiz sai uskovilta elämänsä ensimmäisen Raamatun. Kotiin tultuaan hän alkoi heti lukea sitä ja luki koko yön. Aamulla hän soitti tehtaalle ja pyysi vapaata.

– Huilaa vaan, johtaja sanoi. Niin hän sai lukea Jumalan sanaa koko päivän ja on siitä lähtien lukenut sitä joka päivä.

Kun monet muutkin erosivat puolueesta ja alkoivat lukea Raamattua, Mikiz ajettiin pois tehtaasta. Siksi hän muutti Mordvaan. Pääkaupungissa Saranskissa hän koki, että Jumala tahtoo hänen rakentavan oman kirkon.

Monien vaiheiden jälkeen ja suomalaisten ystävien avulla se on nyt pystyssä. Siinä kokoontuu omalla kielellä toimiva Moksan-Ersan luterilainen seurakunta. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi vihki Arvo Survon avustamana 8.2.2004 Mikiz Mishinin tämän seurakunnan kirkkoherraksi.

Siten Arvo Survon ja Mikiz Mishinin vuonna 1990 Terijoen kirkossa veisaama joululaulu Jeesus tullut on on todellisuutta myös Suomen sukulaiskansan Mordvan keskellä.

Matti Vuolanne