Ateistin ajatusmaailma muuttui

Myöntävän vastauksen saatuaan hän täsmentää: Oletko elävässä uskossa?

Itse hän kiinnostui uskon asioista synnyinmaassaan Jugoslaviassa lukiessaan kirjallisuutta, jossa tehtiin tyhjäksi Jeesuksen ja Jumalan olemassaolo. Heräsi kysymys, kuka Jeesus oikein on. Ja onko Jumala olemassa? 

– Minulla oli paljon kysymyksiä, mutta ei mitään tietoa kristinuskosta.

Lidija Scepancevic toteaa, että eurooppalainen sivistys pohjautuu vahvasti kristinuskoon. Sivistyneenä itseään pitävän ihmisen tulee tuntea kristinuskon perustotuudet.

– Monia taideteoksia ei voi ymmärtää, ellei tunne kristinuskoa. Näin Venäjällä taulun, joka esitti Ilmestyskirjan tapahtumia. Se vaikutti minuun valtavasti, mutta vasta tultuani kristityksi ymmärsin sen sanoman.

Eksoottiseen
Ilomantsiin

Lidijalle oli pienestä pitäen selvää, että hän alkaa opiskella musiikkia. Kun hän sitten suoritti jatko-opintoja Venäjällä, opettajana oli juutalainen musiikkinero, jonka pianisti-vaimo oli ortodoksiuskova. Tämä kertoi Lidijalle rukouksen merkityksestä ja avasi näkemään psalmien kauneutta.

– Lomalla Jugoslaviassa ostin Raamatun, Lidija nauraa iloisesti.

– Aloitin nollasta. En tiennyt mitään Jeesuksesta.

Kun Lidija valmistui, hänen tuttavansa konserttimestari Piia Siirala kysyi, olisiko nuori viulisti kiinnostunut työstä Pielisen-Karjalan musiikkiopiston viulunsoiton ja alttoviulunsoiton opettajana. Suomi ja musiikkiopiston Ilomantsin sivupiste tuntuivat eksoottisilta, ja Lidija päätti pistäytyä katsomassa.

Nyt hän on Suomen kansalainen ja asunut täällä jo 15 vuotta. Koti on nykyisin Turussa.

Ortodoksikirkkoon kotiutunut Lidija sai Suomessa ystäviä myös muista seurakunnista ja koki uskovien ihmisten rakkautta.

– Nyt minun ei tarvitse enää etsiä.

Lidija sanoo moneen kertaan, että hän on onnellinen, kun löysi Jeesuksen. Sen näkee hänestä sanomattakin. Nauru pulppuaa herkästi, tummat silmät säteilevät.

– Ateistisessa maailmassa korotetaan ihmistä ja ihmisen omia suorituksia, mutta usko Jeesukseen muutti koko ajatusmaailmani.

– Kysyin rukouksessa Jumalalta, onko minun paikkani Martin kirkon ylistysryhmässä. Kun sitten olin siellä soittamassa, valtava ilo aivan valui ylleni. Olin ennenkin osannut juhlia, mutta sellaista iloa en ollut koskaan kokenut.

Lidija nauraa, että jos ihminen tulee Martin kirkkoon, hän saa suomalaisista aivan väärän kuvan. Ihmiset tulevat juttelemaan ja halaamaan. Suomalaisesta jäykkyydestä ei ole tietoakaan.

Isä tuli
uskoon

Suuri ilo Lidijalle oli, kun hän Jugoslaviassa käydessään sai rukoilla iäkkään isänsä puolesta.

– Isä on aina ollut hyvä ja rehellinen ihminen, mutta ateisti. Kysyin isältä, tekisikö hän jotain mitä pyydän.

Kun tämä lupasi, tytär kysyi, saako Jeesus tulla myös isän sydämeen. Kun isä kerran oli luvannut, hän myös piti sanansa.

– Rukoilin, että Jeesus, pelasta isä, anna hänellekin synnit anteeksi, anna ikuinen elämä.

Kun isä ja tytär nousivat rukouksesta, isä halasi Lidijaa. Jotain oli tapahtunut.

Sinikka Lehtinen