Auktoriteetti vaihtui

– Se tapahtui 22. toukokuuta vuonna 1986 työpaikan kahvitauolla.

Hänen työtovereinaan oli uskovia ihmisiä, jotka olivat alkaneet rukoilla herätystä. Edellisenä päivänä yksi heistä sanoi kahvitauolla Heikille, että anna elämäsi Jeesukselle.

– Sanoin, etten ole valmis siihen ja lähdin pois.

Työn ääreen palattuaan mies kuitenkin tunsi, kuinka sisimpään vyöryi valtava tietoisuus omasta syntisyydestä. Seuraavan yönkin hän paini synnintuntonsa kanssa.

Kun uusi päivä koitti, ja töissä tuli kahvitauko, Kurikka oli valmis pyytämään Jeesusta elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Ratkaisevaksi tuli Raamatun jae, joka on Johanneksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa: ”… sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”

– Sillä hetkellä tajusin, että olen uskossa, ja ymmärsin, että Jeesus elää. Sitä ennen isäni oli ollut minulle ainoa auktoriteetti. Nyt sille paikalle tuli Jumala, Kurikka kertoo hymyillen.

– Muodostimme tuttujen uskovien kanssa Vaasassa lauluryhmän nimeltä Uusi toivo.

Neljän vuoden ajan Kurikka on käynyt säännöllisesti talkootöissä Karmel-kodilla Hämeenkyrön Haukijärvellä. Jo aikaisemminkin hän on työskennellyt siellä talkoolaisena satunnaisesti.

– Jumala on johdattanut tänne.

Kurikka kertoo myös tilanteista, joissa on saanut olla välittämässä ihmisille sanoman Jumalalta ja rukoilemassa näiden puolesta.

Erikoinen oli tehtävä, jossa Jumala kehotti häntä rukoilemaan eri paikkakuntien puolesta vuoden 2006 loppupuolella.

– Jumala lähetti 'rukouskävelylle' maanantaista perjantaihin. Sen lopuksi koin ikään kuin kirkastusvuorihetken Koivulahden ruotsinkielisessä Missionkyrkanissa. Kun kerroin siellä eräälle henkilölle sanoman, jonka Jumala oli häntä varten antanut, laskeutui tilanteeseen Jumalan kirkkaus. Juuri samoihin aikoihin luin Raamatusta Mooseksesta ja hänen kirkastusvuorikokemuksestaan.

– Näköjään Jumala on antanut myös esirukoustehtävän, Kurikka pohtii ja muistuttaa, että kirkastusvuorelta laskeudutaan aina myös alas. 

Sinikka Lehtinen