(Sana 12.10.2006)
Uskovan kodin lapsena Raamatun kertomukset tulivat hänelle tutuiksi jo pienenä. Yläasteikäisenä hän meni mukaan Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen nuorteniltoihin, joita pitää hänen kummisetänsä Ville Auvinen. Siellä uskon asiat alkoivat kiinnostaa entistäkin enemmän.
Juttelen Jumalalle joka päivä. Ihmisiin on usein vaikea luottaa, mutta Jumalalle voin puhua kaikesta. On ihanaa, että saan kutsua häntä isäksi. Rukoilen usein myös ystävien ja muitten ihmisten puolesta. Aloitan rukoukseni aina Isä meidän -rukouksella ja päätän Herran siunaukseen. Läheisimpien ystävien kanssa tulee joskus rukoiltua yhdessäkin, ja sitä pidän suurena lahjana.
Viime aikoina Katariina on innostunut Vanhan testamentin lukemisesta. Etenkin sananlaskut ovat herättäneet paljon ajatuksia. Ne ovat osuvia ja sopivat nykypäivänkin elämään. Psalmit ovat hänelle rakkaita, niitä laulaessa Jumala tulee lähelle. Hänestä on hienoa löytää yhtäläisyyksiä Vanhasta ja Uudesta testamentista ja nähdä, miten Jumalan suunnitelma kulkee koko Raamatun läpi.
-- Vähitellen on avautunut pieniä asioita. Esimerkiksi erämaavaelluksen vaiheet puhuttelevat minua. Jumala antoi israelilaisille mannaa jokapäiväiseksi ruuaksi. Jeesuksen asettama ehtoollinen on meille mannaa: tarvitsemme sitä säännöllisesti, emme voi nauttia sitä varastoon.
Musiikkia rakastava Katariina on opiskellut pianonsoittoa 12 vuotta Turun konservatoriossa. Vapaa-aikanaan hän soittelee lisäksi kitaraa ja laulaa ystäviensä kanssa. Eniten hän nauttii oman musiikin tekemisestä. Katariina kuuluu Aurum-nimiseen gospelbändiin, jossa hän soittaa kosketinsoittimia.
Tehtiin viime keväänä demolevy ja on me vähän keikkailtukin.
Katariina kertoo miettineensä paljon rakkautta. Hän on tullut siihen johtopäätökseen, ettei ole aitoa rakkautta eikä lähimmäisenrakkautta ilman Kristusta.
Raamattu sanoo, että rakkaus on suurin, mutta että se ei ole mitään ilman Kristusta. Se rakkaus, josta Jeesus kertoo, on todellista rakkautta. Hän osoitti sen kuollessaan ristillä.
Yhdessä Aurumin laulussa sanotaankin 'kuinka turhaa on tuo puhe hyvyydestä, tuo puhe rakkaudesta, jos meiltä Kristus puuttumaan jää'.
Kaija Antola