Elämäni oli itsekästä ja kylmää

Vesikosken lapsuudenperhe asui jonkin aikaa Ruotsissa.

– Meillä alkoi vierailla suomalainen nainen, joka kertoi Jeesuksesta. Vanhempani kuuntelivat häntä mielellään. Isä kuitenkin kuoli pian Ruotsiin muuton jälkeen. Se ajoi koko perheen kriisiin. Noissa vaiheissa äitini ja sisareni tulivat uskoon.

Perhe muutti takaisin Suomeen. Aira Vesikoski meni naimisiin ja sai lapsen. Elämä kulki arkista latua: aamulla ylös, töihin, illalla kotiin, ruoan laitto ja lapsen hoitoa, ja sama uudestaan. Sitten tuli ero miehestä.

– Aloin miettiä, eikö elämässä ole muuta sisältöä kuin ruoka ja työ.

– Sitten poikani ajautui vaikeuksiin, ja olin epätoivoinen, kun en pystynyt auttamaan ja tukemaan häntä, vaikka kuinka haluaisin. Aloin rukoilla apua Jeesukselta. Itkin ja rukoilin. Mieleeni tuli Esterin kirjan kertomus siitä, miten Jumala pelasti Mordokain ja muut juutalaiset kuningas Hamanin tuhoaikeilta. Sain varmuuden, että samalla tavalla Jumala pystyy varjelemaan myös minun poikani.

– Olin kyllä uskonut Jeesukseen ja Jumalaan, mutta elänyt niin, että Jeesus oli elämässäni minun ehdoillani enkä minä Jeesuksen ehdoilla. Nyt luovutin itseni hänelle kokonaan. Sain sisäisen rauhan.

– Elämäni oli ennen itse asiassa hirmu itsekästä ja kylmää. En juurikaan välittänyt lähimmäisistä ja heidän tarpeistaan. Mutta Jumala on antanut minulle halun auttaa. Olen käynyt Venäjällä ja yli kaksikymmentä kertaa viemässä apua vanhuksille ja romaneille, jotka siellä elävät kurjissa oloissa.

Teksti ja kuva Risto Kyröläinen