Helsinkiläistä Sonja Portmania voi hyvin sanoa kahden maan kansalaiseksi: lukion kolmatta luokkaa käyvä abi on asunut suuren osan elämästään Italiassa, Milanossa. Tällä hetkellä perhe asuu molemmissa paikoissa, kun äiti tuli yhdessä Sonjan kanssa Suomeen opiskelemaan. Muu perhe elelee arkeaan saapasmaassa. Lentokoneessa istuminen on siis tullut varsin tutuksi.
(Sana 7.2.2008)
Näillä näkymin Sonja ei ole palaamassa Italiaan ainakaan hetkeen. Tulevaisuuden haaveissa on lähteä vuodeksi raamattukouluun Englantiin ja palata Suomeen opiskelemaan yliopistoon.
– Suunnitelmani eivät ole lukkoon lyötyjä, koska tahdon että koko elämäni on Jeesuksen käytettävissä. Elämäni on tie, ja Jumala on autoni ratissa. Välillä voin vähän pistää vastaan, mutta en ikinä ottaisi Jumalaa pois ratista, Sonja kuvaa.
Hän on seurannut Jeesusta 7-vuotiaasta asti. Käänne tapahtui eräällä kauppareissulla:
– Olin yksin autossa odottelemassa, kun Jeesus tuli luokseni ja kysyi, haluanko seurata häntä. Minä vastasin kyllä, Sonja kertoo.
Sonjan mielestä kristittynä oleminen on Suomessa helpompaa kuin Italiassa, vaikka kirkko on Suomessa pirstoutunut erilaisiin suuntauksiin ja kuppikuntiin. Katolisessa maassa evankeliset seurakunnat tekevät tiivistä yhteistyötä, eikä oppieroja juurikaan korosteta.
Sonja on osallistunut Suomessa nuorteniltoihin. Hän on mukana myös kristillistä lapsi- ja nuorisotyötä tekevässä Network4youth -verkostossa.
– Haluaisin opettaa 13-15-vuotiaille tytöille identiteetistä ja itsetunnosta sekä kertoa heille, miten heistä voi todella tulla Jumalan tyttäriä. Nykymaailma antaa niin paljon vääriä viestejä siitä, millainen tytön pitäisi olla, etteivät tytöt enää näe, millaiseksi Jumala oikeasti on heidät luonut.
Usko on iloiselle abille elämän tärkein asia, vaikka häntä on uskon vuoksi muun muassa kiusattu koulussa Italiassa.
– Jumala on auttanut vaikeiden tilanteiden läpi.
– Usko auttaa pysymään rauhallisena myös arkipäiväisissä ongelmissa. On mahtavaa tietää, että jos on joitain ongelmia tai asioita joita en ymmärrä, niin minulla on tuki: Jumala.
Teksti: Elina Haavisto
Kuvat: Seppo Haavisto