En lähde mihinkään rukoilematta ensin

– En voi lähteä työhön enkä mihinkään ellen ensin lue Raamattua ja rukoile. Päivittäinen rukoukseni on, että saisin olla lähellä Herraa, ja ettei hän askisi minua luisumaan kauas itsestään.

Riitta Hyytiäinen teki rippikouluikäisenä uskonratkaisun. Se ei aiheuttanut suuria tunnekokemuksia, mutta toi kuitenkin helpottuneen olon.

Uskonasiat olivat sisältyneet Riitan jokapäiväiseen elämään lapsesta asti, sillä hänen vanhempansa olivat uskossa. Isä piti pyhäkoulua, ja kodissa järjestettiin hengellisiä tilaisuuksia.

– Kannattaa antaa elämänsä Jeesukselle. Se on kaikkein tärkein asia, jota mikään muu ei korvaa – ei raha, ei tavara, ei mikään. Minua itseäni on kantanut Raamatun sana: ’Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos.’

Rukouksen merkitys Hyytiäiselle kasvoi erään kriisivaiheen myötä.

– 1980-luvun alussa elämässäni oli hyvin vaikea jakso. Oli ystäviä, jotka jaksoivat rukoilla puolestani jatkuvasti. Minua kannettiin sen vaikean ajan läpi. Tajusin, miten valtava merkitys esirukouksella on. Uskonelämäni uudistui. Siitä lähtien rukous on kuulunut tiiviisti elämääni.

– Sain myös armolahjoja. Jumala alkoi puhua minulle uudella tavalla, profetian kautta. Olen saanut myös ilmestyksiä sekä kielten selittämisen lahjan.

Armolahjojaan Riitta Hyytiäinen on käyttänyt muun muassa seurakunnan rukouspalvelutyössä.

– Uskovien yhteys merkitsee paljon. Tarvitsemme toisiamme ja yhteistä rukousta. Kannan huolta siitä, ettei kukaan ahdistunut jäisi yksin ja ajautuisi epätoivoon.

Riitta Hyytiäinen kertoo rukoilleensa johdatusta kaikkiin asioihin elämässään. Kuitenkaan omat toiveet eivät ole aina täyttyneet. Riitta Hyytiäisestä piti tulla sairaanhoitaja. Toisin kävi. Nyt hän on ollut verovirastossa töissä yli 30 vuotta. Nuorena hän haaveili naimisiin menosta ja suuresta perheestä, mutta elää yhä yksin.

– On paljon asioita, jotka ovat menneet eri tavalla kuin mitä iolen rukoillut. Kuitenkin koen, että tämä on lopulta se paras tie.

Tapio Ylönen