
– Työni kautta saan kertoa lapsille ja nuorille siitä Jumalan rakkaudesta ja turvasta, jota olen itse saanut elämäni aikana kokea, sanoo Hanna Tiimo Vaasasta. (SANA 12.5.2005)
Lappeenrannasta kotoisin oleva Hanna (27) sai pari vuotta sitten yllättäen puhelinsoiton, jossa häntä pyydettiin Vaasaan varhaisnuoriso- ja lapsityöntekijäksi. Pohjanmaasta tietämätön nuori nainen pakkasi laukkunsa ja lähti kohti tuntematonta luottaen Jumalaan.
Jumalan armo ja rakkaus ei ole ollut Hannalle aina itsestään selvä asia.
– Tulin niin sanotusti pystymetsästä uskoon. Lapsena kävimme kyllä joulukirkossa, mutta uskosta ja Jumalasta ei sen enempää kotona puhuttu, Hanna kertoo.
Hannan ollessa 8-vuotias hänen vanhempansa erosivat ja äiti muutti Ruotsiin. Tämä jätti pienen tytön sydämeen kaipauksen, jonka osittain täytti ystävän äitipuoli.
– Vanhempieni eron jälkeen muutin asumaan isäni luokse. Tuolloin tutustuin ystävääni, jonka äitipuoli oli uskovainen. Ystäväni äitipuoli toimi silloin minulle eräänlaisena äidinmallina.
Murrosikäisenä Hannan elämään tulivat päihteet. – Etsin silloin ihmisten hyväksyntää alkoholin kautta. Eräänä ryyppäysreissun jälkeisenä aamuna heräsin ensimmäistä kertaa pahaan oloon. Silloin tiesin, että olin tehnyt jotain väärin, Hanna muistelee.
Ystävän äitipuolen huoli ja kaksi kysymystä muuttivat 15-vuotiaan Hannan elämän tuona päivänä totaalisesti. Kysymykseen, haluaisiko Hanna rukoilla yhdessä, kaikui yksinkertainen joo-vastaus, joka hämmästytti yhtä paljon kysyjää kuin vastaajaakin. Toisen joo-vastauksen jälkeen Hanna antoi elämänsä Jeesuksen hoitoon. Pahan ja syyllisen olon tilalle tuli ennen kokematon rauhan tunne.
Usko on tullut Hannalle päivä päivältä tärkeämmäksi.
– Usko on minulle koko elämäni sisältö ja elinehto. Jeesuksessa minulla on kaikki, eikä ilman Häntä minulla olisi mitään.
Arkielämä ja uskonelämä kulkevat nuoren naisen elämässä käsi kädessä. Jumalan johdatus ja usko heijastuu arjesta ja jokapäiväisistä asioista.
– En ole sellainen ihminen, että menisin kadulla paukuttamaan toisia ihmisiä Raamatulla päähän, Hanna naurahtaa.
– Kristillisyyteni näkyy ennemminkin arkielämässä niiden ihmisten keskellä joiden kanssa elän. Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta julistaminen on Hannalle kuitenkin sydämen asia.
– Työni kautta saan kertoa lapsille ja nuorille siitä Jumalan rakkaudesta ja turvasta, jota olen itse saanut elämäni aikana kokea.
Eija Lehikoinen