Mirkku Manninen, 26, juttelee iloisesti hymyillen Espanjan Fuengirolassa. Hänen tiensä vei Vantaalta Aurinkorannikolle syksyllä 2005, aluksi turistikirkko Majakan lapsi- ja nuorisotyöhön. Välillä Mirkku kävi suorittamassa graafisen suunnittelun opintonsa loppuun ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui toukokuun lopussa.
(Sana 28.6.2007)
Kesäkuun puolivälissä Mirkku palasi Fuengirolaan. Hän etsii nyt töitä ja auttaa poikaystäväänsä Jesus Revolution nuorisoliikkeen työssä.
Jo pienestä pitäen Mirkku oli käynyt hengellisissä tilaisuuksissa kahden kaverinsa kanssa. Lukion aikana alkoi maailmaan valuminen.
- Kävin ulkona ja käytin alkoholia kuten kaverini. Kolmeen vuoteen elämässäni ei ollut mitään hengellisyyttä. Työnsin tietoisesti Jumalan pois, Mirkku muistelee.
Kolmen vuoden hapuilun jälkeen Jumala alkoi puhua Mirkulle unien välityksellä.
- Näin unia siitä, että kuolin ja matkustin enkelin kanssa. Kysyin enkeliltä, mihin olen menossa, mutta se ei pystynyt vastaamaan.
Mirkku heräsi uniin ja ymmärsi Jumalan kutsuvan häntä.
- Kaipasin Jumalaa ja hänen rakkauttaan. Tiedostin, että maailmasta en saa sitä, mitä saan Jumalalta. Kaipasin normaalia yhteyttä Jumalan kanssa.
Mirkku ajatteli olevansa jo niin syvällä synnissä, ettei pystyisi enää palaamaan.
- Mutta Jumala näytti, että hän haluaisi minun tulevan takaisin.
Kaikki muuttui itsenäisyyspäivänä 2003 Gospel Boarders lumilautailuseuran leirillä. Kaksi kertaa kolmanneksi lumilautailun SM-sarjassa sijoittunut Mirkku oli ollut mukana seuran toiminnassa jo muutaman vuoden, mutta hengellinen puoli oli jäänyt. Lumilautailu oli Mirkun juttu.
Tällä leirillä Mirkulla oli erilainen olo. Hän sanoi kaverilleen Caritalle tuntevansa, että Jumala on nyt pysäyttänyt hänet. Carita kannusti Mirkkua rukoilemaan uskon rukouksen.
- Rukoilin yksin Jumalaa ja sanoin, että 'ota elämäni, tämä on yksi sotkupallo. Minä en tätä osaa purkaa, mutta sinä varmaan osaat.
Espanjassa Mirkku alkoi jälleen tanssia. Nyt hän tanssii Jumalan kunniaksi tanssiryhmässä, joka evankelioi hiphopin, katutanssin ja funkin rytmissä.
Mutta miksi uskovainen ei voisi käydä yökerhoissa tanssimassa selvin päin?
- Tunnelma baareissa on hirveän painostava. En halua olla miesten tyhmien ajatusten kohteena, Mirkku sanoo viisaasti.
Lumilautailu vei ennen suurimman osan Mirkun vapaa-ajasta ja rahoista. Rakas harrastus tuli liian tärkeäksi.
- Tajusin, että voisin harkita jotain muutakin sisältöä elämääni. Nyt minulla on terveempi suhde siihen.
Nykyään Mirkulla on aikaa myös seurakuntaelämään viikonloppuisin. Pari kertaa hän on toki käynyt lumihuippuisessa Sierra Nevadassa laskemassa. Kesälajina urheilullinen Mirkku on aloittanut surffauksen kaverin opastamana.
Teksti ja kuva: Teemu Holmi