Huokailua ylöspäin pitkin päivää

Matkaa Turkuun kertyi reilut 1000 kilometriä. Myös perjantai-illan tilaisuuteen Turussa osallistuneet Leppäset lähtivät matkaan torstaina puoliltapäivin. Yöjunalla matka kulki mukavasti.

Kristus-päivä innosti Eijaa.
– Tapahtuma oli aivan mahtava. Yhteys muiden uskovien kanssa on ollut hieno asia.

Eija Leppänen kertoo olleensa tuhlaajatyttö, joka sai palata Jumalan yhteyteen kotikirkossa järjestetyssä Suomen Raamattuopiston tilaisuudessa vuonna 1997. Tilaisuuden puheet ja todistuspuheenvuorot koskettivat, samoin virren 343 sanat, joissa sanotaan ”Voisinpa Jeesuksestani, nyt laulaa sydämestäni”. Eija tajusi olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta elämäänsä. Kotikirkon alttarille polvistuneen Eijan puolesta rukoiltiin, ja siitä hän katsoo uskontiensä alkaneen.

Sen jälkeen hänen rakkain raamatunpaikkansa on ollut Joh. 3:16 eli pienoisevankeliumi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Rukous on Eijalle tärkeä asia myös arjessa.
– Rukous on minulle hyvin tärkeä asia, se on huokailua ylöspäin pitkin päivää. Rukoilen läheisteni puolesta ja esimerkiksi heidän puolestaan, keitä tapaan kylillä. Joskus saan rukousvastauksen heti, joskus se viipyy ja Jumala antaa vastauksen odottaa. Niinkin on käynyt, että olen saanut paljon enemmän kuin olen edes pyytänyt tai vastaus on ollut erilainen kuin itse olen ajatellut.

Yksi tärkeä rukousaihe on oma kotikunta Enontekiö ja sen asukkaat.
– Nyt jos koskaan pitäisi valvoa ja rukoilla. Maailmantilanne on vakava, ja Suomen kansa hukkuu jos se on unessa. Raamatun sanoma tulisi ottaa vakavasti.

Eijan viesti yhdestä Suomen pohjoisimmasta kunnasta kuuluukin: valvokaa ja rukoilkaa.

Kaija Antola