
Erityisesti eri tavoin vammautuneiden jalkoja hoitaessaan Severinkangas on kokenut saaneensa olla ihmisille avuksi. Joskus hän on saanut olla jopa sielunhoitajana asiakkaan otettua elämän peruskysymykset puheeksi.
Helena Severinkangas on savolainen, mutta vuonna 1976 hän lähti kurssille Kemijärvelle. Sitä myötä hänestä tuli kemijärveläinen, sillä pohjoisesta löytyi puoliso Asko.
– Se kurssi venyi pitkäksi, hän hymyilee.
Severinkangas nauttii saadessaan asua Lapissa. Selkeät vuodenajat tekevät luonnon seuraamisen mielenkiintoiseksi.
Uskonasioista hän kertoo saaneensa tietoa jo lapsena ja Kansanlähetyksen telttakokouksessa vuonna 1969 hän teki ratkaisun seurata Jeesusta.
– Puhuja sanoi, että on vain kaksi tietä, sitä ihmisten tekemää kultaista keskitietä ei ole olemassakaan. Silloin ajattelin, että usko näyttäisi olevan hieno juttu – ja että pääsenhän siitä halutessani eroon.
Usko Jeesukseen osoittautui kestäväksi elämän perustaksi ja.
Helena Severinkangas luonnehtii usko hyvin turvalliseksi perusluottamukseksi.
– Uskon salaisuutta kannattaa etsiä Raamatun sivuilta ja omaa seurakuntayhteyttä tulee vaalia. Uskossa on tärkeää juurtuminen, hän muistuttaa.
Raamatusta on matkan varrella tullut rakas kirja, josta voi ammentaa voimaa arkeen. Sitä hän pyrkii lukemaan säännöllisesti ja järjestyksessä.
– Itseäni siunaava kohta löytyy Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta. ’Monien lähdettyä Jeesuksen luota pois hän kysyi opetuslapsiltaan, tahtoivatko nämäkin lähteä pois. Pietari kysyi silloin Jeesukselta, kenen tykö me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat’.
– Juuri näin koen itsekin, ettei minulla ole muuta pelastusta eikä turvaa kuin Jeesuksen luo meneminen.
Kaija Antola