(Sana 19.6.2008)
Jälkeenpäin Jukkis muistelee, että oli Jumalan varjelua jo silloin, että juuri Silja esti vajoamasta häntä syvemmälle.
Silja tuli uskoon ensimmäisenä. Eräänä kylmänä iltana hän oli ystäviensä kanssa kaupungilla, kun hän huomasi teetupapussin kadun kulmauksessa.
"Menen lämmittelemään, mutta eivät uskovaiset minua kiinnosta." Silja tiesi uskovaisista jotain, olihan hänen suvussaan rukoileva mummo ja täti. Uskon asiat eivät olleet koskaan häntä itseään juuri kiinnostaneet. Hän piti uskovaisten elämää tylsänä ja värittömänä.
Jokin kipinä jäi kytemään kumminkin Siljan lähdettyä teetupapussista.
– Aloin lukea salaa Raamattua ja tunsin suunnatonta onnea lukiessani sitä. Raamattu todisti Jumalan ja Jeesuksen olemassaolon.
Siljan elämä muuttui, sen huomasivat muutkin. Hänen ei tehnyt enää mieli lähteä baareihin viettämään iltaa. Suunnaton ilo ja onni saada palvella elävää Jumalaa oli täyttänyt nyt Siljan elämän. Hän alkoi rukoilla kiihkeästi Jukkiksen puolesta.
Siljan ollessa Sambiassa työharjoittelussa Jukkis kelaili elämäänsä, eikä mikään tuntunut kiinnostavan. Eräänä päivänä makaillessaan kotona sohvalla hän huusi: "Jumala jos olet olemassa auta mua! Silmänräpäyksessä Jukkis tajusi olevansa niin saastainen ettei hän kelpaa Jumalalle. "Jeesus, jos olet olemassa, anna mulle synnit anteeksi!" Nuo sanat sanottuaan Jukkis tunsi, että hänet pestiin synnin saastasta valkeaksi kuin lumi.
– Näin kaiken kauniina ja kirkkaana, sisälläni lauloi tuhat talitinttia. Tajusin, että mä oon pelastunut. Siljan rukouksiin oli tullut vastaus.
Silja ja Jukkis kertovat avoimesti uskostaan.
– Jeesus kuuluu kaikille! Kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet oletpa kadunkulkija tai korkeasti koulutettu virkamies. Jeesuksen syli on niin suuri, että siihen mahtuvat kaikki maailman ihmiset!
Anu Isoaho