Jeesus antoi ilon

Sirpa Salosen lapsuudenkodissa Savitaipaleella ei paljon puhuttu uskonasioista. Neljäkymmentä ensimmäistä elinvuotta kului ulkoisesti hyvin, mutta Jeesus puuttui Sirpan sisimmästä. Sitten tuli etsikkonaika, jonka yli ei päässyt, ja niin oli pakko ruveta etsimään vastausta kysymykseen elämän tarkoitukseksesta.

Etsinnässä kului pari vuotta. Tutuiksi tulivat muun muassa Jehovan todistajien opit. Viimein Paluksen kylällä telttakokouksessa Mauri Iljannon puhe sydämen aarteesta kosketti, ja Sirpa Salonen löysi Jeesuksen.

– Uskoontulo oli täynnä riemua ja iloa, vaikka Saatana välillä yrittikin riistää ilon pois.

Sirpa Saloselle armo on turva, ja arvokasta on erityisesti se, ettei Jumalan rakkautta tarvitse yrittää ansaita.

– Jumalalle kelpaa sellaisina kuin on, ilman suorituksia. Jeesus on kuollut puolestamme. Tarvitaan vain Golgatan työn vastaanottaminen.

Sirpalle erityisen läheinen raamatunkohta on Joh.3:16, niin sanottu pienoisevankeliumi: ” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Vapaa-aikanaan Salonen laulaa Porin helluntaiseurakunnan kuorossa. Lempilaulu on Sinusta Jeesus laulan ilomielin. Myös Asko Pollarin laulut ovat Salosen mieleen.

Sirpa Salonen on oppinut että rukoilla voi työ lomassa, vaikka kädet eivät aina ehtisikään olla ristissä. Rukousaiheissa on yksi erityisen tärkeä: evankeliumin eteenpäinvieminen.

– Nyt tarvitaan esirukoilijoita.

– Aikaisemmin työskentelin Suomen helluntaiseurakuntien lähetysjärjestön Fidan kirpputorin myymälänhoitajana Porissa. Siellä eteen tuli monia sielunhoitotilanteita. Se muistutti minua siitä, että jokainen ihminen on Jeesukselle hyvin arvokas.

– Erityisesti arvostan lasten parissa tehtävää hengellistä työtä, sillä nuorena uskoon tullut säästyy paljolta pahalta.

Elina Antola