Jollain Toisella on piuhat käsissään

Tältä 30-vuotiaasta kotiäidistä tuntuu erityisesti nykyisin, kun hän on väsynyt ja kokee vajavaisuutta vanhempana ja kasvattajana. Äitiyslomalla olevan lääkärin univajetta pitävät yllä yhdeksän kuukauden ikäinen Alvari ja hänen 3-vuotias isoveljensä Akusti.

– Turvallisuus tulee siitä, ettei tarvitse tai ei tarvitsisi murehtia asioista. Jollain Toisella on piuhat käsissään. On luottamus siihen, että Joku lopulta huolehtii kaikesta, Johanna Skyttä kuvailee.

Usko toimii ennen kaikkea arjessa. Se antaa voimia silloin, kun sankaruus kasvattajana ja lähimmäisenä karisee, ja miettii, miten tämän ja tuon olisi voinut tehdä paremmin.

– Tunnen monesti huolta lapsista. Usko antaa minulle luottamusta siihen, että heistä huolehditaan. He kasvavat ja kehittyvät, eivätkä mene rikki äidin virheistä tai laiminlyönneistä. Jokaiseen päivään saa voimaa. Se vain annetaan.

Uskonasiat ovat olleet lähellä Johanna Skytän elämää aina. Hän on maalta, Satakunnasta kotoisin.

– Perheemme kävi kirkossa ja seuroissa, vaikkei joka viikko. Maalla kunnioitettiin kirkkoa, uskoa ja Jumalaa. Usko oli osa arkea ja juhlaa, ja niin on edelleen. Se oli hyvä kasvualusta, eikä sitä ole tarvinnut kyseenalaistaa. Jollain tavalla uskonasiat kuitenkin kirkastuivat minulle omakohtaisesti rippileirillä. Jumala puhutteli.

Johanna Skytän kokemuksen mukaan usko muuttuu elämäntilanteen mukaan, mutta syntien anteeksiantamus pysyy sen ytimenä.

Heikkous ja epäilyksetkin kuuluvat uskoon:

– Jumala pysyy silti uskollisena, mikä on ihmeellistä! Sitä toivon, että pääsisin lopulta taivaan kotiin, vaikka välillä mietin, että voiko se tapahtua tällä uskolla ja näillä teoilla. Vaikka itse lipsun, luotan Jumalan pitävän minusta kiinni.

Uskossa kantavat myös seurakuntayhteys, Jumalan sana ja ehtoollinen:

– Jumalanpalveluksesta saan voimaa, vaikka lasten kanssa saarnasta suurin osa menisikin ohi. Kirkossa meneminen, siellä oleminen kantaa. Raamatusta löytyy uskon ja elämän perusta. Ehtoollinen on joka kerta yhtä hämmentävä: miten synnit saa anteeksi! Se on hieno hetki, johon voi luottaa.

Mira Piispa