Me saimme Kirjan. Juuri tuo Kirja ja sen sanoma synnyttivät Euroopan.
Maanantai 21. toukokuuta. Nimipäivää viettää Kosti, Konsta, Konstantin, Konstantin, Conny

Jostain syystä minun piti hakata päätäni seinään


Kokkolalainen Laura Nikkanen, 26, kasvoi baptistiperheessä. Iltahartaushetkessä seurakunnan lastenleirillä hän vilpittömin sydämin otti Jeesuksen vastaan. (Sana 4.3.2010)

– Muistan sen hetken tunnelmallisena. Lapsenuskoni vahvistui henkilökohtaiseksi uskonvakaumukseksi.

Lukiosta päästyään Laura suoritti ammattikorkeakoulussa kansainvälisen kaupan opintoja ja lähti sitten keväällä 2004 työharjoitteluun Yhdysvaltoihin. Pennsylvaniassa Laura liittyi yliopiston gospelkuoroon, sillä seurakunnassaan hän oli tottunut musisoimaan.

Laura oli siihen asti ollut ”kiltti tyttö”, mutta opiskelijaelämä hurjine pippaloineen vei mennessään. Englanninkielen taito vahvistui, mutta uskonelämä rapautui.

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Laura heräsi yön juhlinnan jälkeen ”räjähtäneenä”. Omatunto kolkutti, kuten oli kolkuttanut jo pitkään. Suomeen paluuseen oli pari viikkoa.

– Mieleeni tuli, että on päästävä kirkkoon, josta toinen vaihto-opiskelija oli kertonut.

Laura yritti pyytää kavereita mukaan, mutta joutui lopulta lähtemään yksin.

Kirkko oli ulkosivuremontin takia pressujen peitoissa, mutta tuttu ylistysmusiikki kantautui kadulle asti. Lauralla oli vaikeuksia löytää sisäänkäyntiä, hän etsi ovea väärästä suunnasta.

– Olin melkein paniikissa: jos en löydä sisään, olen kaiken ulkopuolella!

Lopulta hän löysi pienen oven, joka oli auki.

– Istuin takapenkkiin. Koin Pyhän Hengen läsnäoloa. Tunsin itseni likaiseksi ja petetyksi. Olin hyvin pettynyt itseeni.

”Täällä on vielä joku, jonka puolesta meidän pitää rukoilla”, saarnaaja sanoi. Lauran vieressä oleva mies pyysi häntä tulemaan mukaan eteen alttarille.

Pieni joukko seurakuntalaisia kokoontui Lauran ympärille rukoilemaan. Hänen yllätyksekseen he alkoivat puhua totuuksia hänen elämästään.

– Iltapiiri oli rakkaudellinen. Koin että Jumala piti minusta huolta näiden vieraiden ihmisten välityksellä.

Laura päätti taas alkaa kulkea kaitaa tietä.

Hän työskentelee nykyisin kauppaopiston koulutussuunnittelijana Kokkolassa. Sekoiluvaihe USA:ssa tuntuu jo kaukaiselta.

– Jostain syystä minun piti hakata päätäni seinään. Tuo kokemus opetti, kuinka heikko lopulta olen ja millä elämänalueilla minun pitää olla valppaana.

TEKSTI JA KUVA TEEMU HOLMI

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin