Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Keskiviikko 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Jouni jätti hölmöilyt


Junkkilan poikaa, 28, vietiin pienestä pitäen pyhäkouluun, lastenkokouksiin ja kesäleireille, sillä vanhemmat olivat tulleet uskoon Jounin varhaislapsuudessa. 14–18 -vuotiaana tuli jakso, jolloin kälviäläispoika alkoi kyseenalaistaa taustaansa. (Sana 20.8.2009)

– Ajattelin, että onko minut ikään kuin ohjattu ja pakotettu tähän juttuun. Se ärsytti, ja otin lomaa näistä asioista enkä ajatellut Jumalaa.

Jo ala-asteella Jouni oli monesti porukan johtohahmoja. Jälkeenpäin kaverit ovat kertoneet, että koska he tiesivät hänen olevan uskovaisesta kodista, hänen kuultensa ei koskaan kiroillut kukaan.

– He sanoivat pelänneensä minun suuttuvan, Jouni muistelee hymyillen.

Kesän 1997 alussa suuri joukko pikkupitäjän yläasteen päättäneitä kokoontui urheilukentälle. Kolmenkymmenen hengen porukassa innostuttiin hölmöilemään kunnolla – alettiin tehdä ilkivaltaa.

– En ollut mukana särkemässä pulloja juoksuradalle, mutta yhden kaljapullon potkaisin, eikä sekään mennyt rikki.

Tapauksesta tuli poliisijuttu, mikä järkytti Jouninkin vanhempia. Kahden mallioppilastyttären jälkeen perheen toiseksi nuorin poika olikin nuori kapinallinen.

– Siinä vaiheessa Jumala puhui minulle, ja se pysäytti minut.

Jo samana kesänä Jouni päätti mennä Keuruulle varhaisnuorten fifteen-leirille.

– Siellä Jumala jatkoi puhettaan ja koin Jumalan armon, sen että Hän on rakastava ja anteeksiantava isä eikä tuomitseva.

Käsitellyt asiat jäivät puhuttelemaan, ja leirin jälkeen tuli käännekohta.

– Muistan ihan selvästi, kun Jumala vain kysyi, että mitä nyt haluan tehdä. Tein päätöksen, pyysin syntejäni anteeksi ja Jeesusta elämääni.

– Seuraavana aamuna tuli jotain epäilyksiä vielä, mutta pikku hiljaa alkoi kristityn kasvu, kun siemen oli istutettu.

Jouni on huomannut arvostavansa uskonasioita enemmän kyseenalaistamisen jälkeen.

– Omalla kohdallani se vahvisti sitä luottamusta ja suhdetta Jumalaan – samaahan lapsikin tekee vanhemmilleen. Taivaallinen Isämme on niin iso, että kyllä hänelle saa näyttää tunteitaan ja kertoa rehellisesti, kun ottaa päähän.

– Uskonelämäni on ollut vähän kuin osakemarkkinat; ne menevät välillä ylös ja välillä alas, mutta pitkässä juoksussa kuitenkin koko ajan ylöspäin, sittemmin kansainvälistä liiketoimintaa ammattikorkeakoulussa opiskellut Jouni kuvailee käyttäen ammattinsa termejä.

Nykyään hän työskentelee Pankkiiriliike Alexandrian sijoitusneuvojana ja aluejohtajana Helsingin toimiston johdossa. Menestyminen työelämässä kuuluu myös uskovalle:

– Uskon siihen että Jumala haluaa meille hyviä asioita. Oli sitten siivoojana tai kaupan kassalla, niin kun hoitaa oman leiviskän hyvin ja säilyttää positiivisen asenteen, se saa katseen kääntymään monesti Jumalaan.

Teksti ja kuva Teemu Holmi

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin