Jumala on uskollinen

Pohjoiseen Ontarioon vanhemmat saapuivat perustamaan kirkkoa Jumalan johdattamina, elääkseen vaatimatonta elämää Hänen kunniakseen. Kotona Sylvia oppi kristinuskon alkeet.
– Olen kiitollinen kokemusperäisestä uskonperinteestäni ja niistä elämän ja uskon läksyistä, joita vanhempani ja pieni kirkko istuttivat sydämeeni. Oma elämäntaipaleeni on todistus Jumalan hyvyydestä, Sylvia kiittää.

Koska suku oli jäänyt Suomeen, seurakunnasta tuli perhe. Sen ajan hengellisyyttä Sylvia kuvailee suoraselkäiseksi ja koruttomaksi pyhityselämäksi.
– Vakavuus, hartaus, ja pyhyyden tuntuma ovat piirtyneet muistiini. Uskoon ja kristillisyyteen kuului kokemusperäisesti tuntea Jumalan läsnäoloa ja Hänen armonsa ihanuutta.

Sylvia kertoo oppineensa lukemaan suomea laulamalla Herramme tulee -laulukirjasta, äidin sormea seuraten ja hänen varmaa lauluaan kuunnellen.

Pyhäkouluopettajilta Sylvia oppi muiden vilkkaiden lasten kanssa tärkeitä asioita. Jo 7-vuotiaana hän polvistui kahden muun lapsen kanssa ja tunnusti olevansa syntinen, pyytäen anteeksi Jumalalta kaikki erheet.
– Oli ihmeellisen kevyt olo ja ilo sydämessäni kun nousin siitä. Tiesin että olin taivaskelpoinen ja juoksin kotiin kertomaan uutisen.

Kouluaikana Sylvilla oli paljon uskosta osattomia ystäviä, joiden elämää hän kertoo tarkkailleensa ja menneensä joskus mukana rientoihin.
– Menin kokeakseni olisinko onnellisempi ja tyytyväisempi. Mutta olin kuin turistimatkalla vieraalla maalla ja siellä vaan tuli koti-ikävä.

– Elämäni ratkaisevina aikoina omistin uudelleen elämäni Kristukselle.

Seurakunnan esirukoukset, rakkaus ja rohkaisu vaikuttivat niin, että eräänä pitkänäperjantaina teini-ikäinen Sylvia polvistui uudelleen ja luovutti unelmansa ja elämänsä suunnitelmat Jumalan käteen tehden hänestä elämänsä Herran.
–- Olin vapaa olemaan Jumalan johdatuksen keskellä. Oli jännittävää herätä aamuisin tietäen että kaikkeuden Herra johdattaisi sen päivän askeleet ja antaisi tarpeellisen viisauden ja kaiken aineellisen.

Sylvia valitsi kristinuskon lopullisesti saadakseen omantunnon vapauden ja voidakseen olla oma itsensä kaikkine heikkouksineen, kysymyksineen, epätäydellisenäkin.
– Ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa ollakseen suosittu ja yhtä hyvä. Nyt olin hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin olin. Ymmärsin, että Jumalalla on suunnitelma elämääni varten ja kun luovutan elämäni Hänelle, Hän on luvannut hoitaa kaikki yksityiskohdat.

Synnilliseen elämään Sylvian ei tee mieli, sillä hän ei halua erottaa tietoisesti itseään Jumalasta. Uskovaisena olemisessa Sylvia pitää parhaana sitä, että saa jo tämän elämän matkan aikana tutustua Jeesukseen, jonka kanssa aikoo viettää ikuisuuden.
– Se on kuin syvä ystävyyssuhde; yhdessä kulkemista, ongelmien ratkomista, hyvien hetkien ja itkujenkin jakamista. Sinä päivänä kun matka täällä päättyy ja muutamme Jeesuksen luokse, sitten vasta todella elämme!

Avioliitto- ja perheterapeuttina yksityisvastaanottoa pitävä Sylvia on kiitollinen Jumalalle mahtavasta aviomiehestään, kahdesta välittävästä lapsesta, vävystä ja miniästä sekä neljästä lastenlapsesta. Koettelemusten ja vaikeuksien keskellä perhe löytää voiman ylhäältä:
– Joka kerran ne ovat lähentäneet meitä toisiimme ja Herraan. Olemme oppineet Jumalan uskollisuudesta ja siitä, mikä on tärkeintä.

Teemu Holmi