Jumala on ystävä

– Kävelimme yhtenä iltana kavereideni kanssa kirkon ohi, kun pappi kutsui meidät sisään. Minua hävetti, sillä kirkossa istuminen ei todellakaan kuulunut tapoihimme. Emme kehdanneet kieltäytyä, vaan menimme sisään. Kun pastori tilaisuuden päätyttyä pyysi meitä alttarin eteen esirukousta varten, olin entistä kiusaantuneempi, mutta menin silti.

– Rukouksen aikana koin voimakkaasti Pyhän Hengen koskettavan minua ja aloin itkeä. Se oli noloa, parkua nyt kavereiden nähden. En voinut sille mitään, enkä sillä hetkellä edes käsittänyt, mistä oli kyse. Nyt tiedän, että silloin Jumala tarttui elämääni, eikä ole sen jälkeen päästänyt minusta irti.

– Kokemus oli niin voimakas, että kaikki näytti minusta erilaiselta, olin täynnä intoa Jumalan todellisuuden vuoksi. Vaikka sitten vähitellen palasinkin entisiin kuvioihini, en koskaan unohtanut tapahtunutta.

Angelalla oli monesti vakaa aikomus palata kirkkoon, mutta siitä ei koskaan tullut mitään.

– Tuli muita, muka tärkeämpiä asioita, jotka menivät edelle, ja jotka mielestäni piti hoitaa ensin. Oli opiskelua, poikaystäviä, kotiasioita, mitä milloinkin. Niin siirsin Jumalan kohtaamista koko ajan tuonnemmaksi.

Vuodet vierivät. Angela aikuistui, valmistui ammattiin, astui työelämään ja sai kolme lasta. Hän eli pitkään väkivaltaisessa ja repivässä parisuhteessa, eikä hengellisessä elämässä tapahtunut mitään kymmeneen vuoteen.

– Erään hirveän riidan jälkeen makasin voimattomana sängyssä ja huusin Jumalan puoleen. Samassa minut täytti valtava ilo ja rauha, olin täynnä uskoa ja luottamusta. Kaikki paha menetti merkityksensä.

Angelasta tuli kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja tilanne kotona rauhoittui. Työpaikalla ongelmat kuitenkin kasaantuivat.

– Joidenkin kollegoideni oli vaikea sietää sitä, että olin perhetilanteeni takia saanut osa-aikaisen työn ja työaikani olivat joustavia. Jouduin painostuksen kohteeksi, mutta en ollut kyllin rohkea lähteäkseni pois. En uskaltanut luopua hyvästä palkasta enkä urastani, joten jäämällä suostuin olemaan kiusattavana.

Lopulta Angela kuitenkin voi niin huonosti, että lääkäri määräsi hänet sairaslomalle työuupumuksen vuoksi.

– Ollessani päivisin kotona katsoin paljon kristillisiä televisio-ohjelmia. Niiden kautta Jumala puhui minulle. Tajusin, että tarpeeni takertua uraan ja rahaan olivat pitäneet minut työssä, vaikka voin siellä huonosti. Uskalsin vihdoin sanoutua irti.

Samoihin aikoihin Angela tutustui uskoviin ihmisiin ja alkoi käydä kirkossa. Hän rukoili paljon ja Jumalasta tuli läheinen

– Sitten katsoin televisiosta Mel Gibsonin elokuvaa Kristuksen viimeisistä kärsimyksistä. Sitä katsoessani tajusin, että Jeesus on Jumalan poika. Se oli piste iin päälle. Päätin, että hänen kärsimyksensä minun vuokseni ei valuisi tyhjiin, ja annoin elämäni hänelle. Sen jälkeen minun ei ole enää tarvinnut kysellä, miksi ja kenelle elän.

TEKSTI JA KUVA: SARI VARPULA