Jumala otti minut kiinni

17-vuotias helsinkiläinen Mika Bergman on syvällisen ja levollisen oloinen nuori mies. Hän on kuitenkin tälle ajalle harvinainen ”kapinallinen” ja sanookin liikkuvansa ”huonomaineisissa piireissä” – liberaaliteologien mielestä. Hän kun käy Luther-säätiön tilaisuuksissa.

Hän sanoo kuitenkin kiinnostuneensa uskon asioista ensimmäistä kertaa vasta rippikoululeirillä.

– Mutta kun heti sen leirin jälkeen ei ollut mitään toimintaa, kiinnostukseni lopahti siihen. Ja aloinkin päinvastoin inhota kristittyjä. Rippikoulun jälkeen pitäisi olla heti jotakin, mistä jatkaa, koska muuten voi tulla aivan tyhjä fiilis. Tiedän monia, jotka ovat luopuneet siitä uskon kipinästäkin, mikä leirillä on syttynyt, hän pohtii.

Mika kuvaa omaakin elämäänsä leirin jälkeen ankeaksi ja masentuneeksi. Tämän pimeyden keskelle syttyi yhtäkkiä voimakas halu päästä isoskoulutukseen kuulemaan lisää sitä, mitä hän oli jo rippileirillä saanut maistaa. Isoskoulutuksen myötä Raamattu alkoi jälleen avautua ja avata välillä jo kristinuskoa vastaan kapinoineen nuoren mieltä. Mika sanoo, ettei hän tehnyt mitään ratkaisua, että voisi sanoa, että ”nyt minä sitten uskon Jeesukseen”.

– Asia meni päinvastoin niin, että Jumala otti minut kiinni ja sain uskon Hänen lahjanaan Sanan myötä. Minua innostaa jumalanpalveluksiinkin se, että niissä Jumala palvelee meitä. Me olemme aina vain saamassa. Jumala ei tarvitse meidän palveluksiamme, vaan me Jumalaa, hän tuumii.

– Minun elämäni täytti ilo ja riemu siitä, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja sovittanut minun syntini. Itse asiassa ihmisen järjelle kuulostaa ihan hullulta, että joku olisi kuollut minun vuokseni 2000 vuotta sitten ja pääsisin siksi taivaaseen. Se on asia, jonka vain Pyhä Henki voi kirkastaa.

Raamattua lukiessaan Mika törmäsi myös kansankirkkoa jakaneisiin kysymyksiin kuten, miten suhtautua aborttiin tai homoseksualismiin – ja sanoo nyt kuuluvansa ”huonomaineisiin” Raamatun fundamentalistisiin tulkitsijoihin.

– Kansankirkko on sanan varsinaisessa mielessä kansan kirkko. Minusta kirkon pitäisi hakea vastaukset kaikkiin kysymyksiin Raamatun Sanasta eikä mukautua siihen, mikä ihmisiä milloinkin miellyttää ja mitä ihmiset tahtovat. Ihminen on kuitenkin olemukseltaan syntinen ja paha. Ja ihmisen tahto sotii helposti Jumalan tahtoa vastaan. Nykyään Raamatusta kaivetaan esiin vain se, mikä perimmiltään synnin turmelemaa ihmistä milloinkin miellyttää. Ja se huolestuttaa minua.

– Käyn Luther-säätiön tilaisuuksissa siksi, että niissä julistetaan armon evankeliumia. Mutta sanotaan myös synti synniksi. Eihän ihminen muuten armoa tarvitsisikaan. Minä tykkään verrata Jumalaa isään. Isä rakastaa lapsiaan, mutta laittaa heille myös rajat, etteivät he loukkaisi itseään, hän tiivistää uskon oppinsa.

Helsingin kaduilla kävelee nykyisin onnellinen nuori mies.

– Hymyilen usein siksi, että minulla on hyvä olla. Usko on minulle ihana henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Juttelen usein hänen kanssaan ja kiitän aina, jos on sattunut jotain kivaa. Ja aamulla herään siihen, että jees, taas on uusi päivä! Saan elää!

Risto Kyröläinen