Jumala pitää huolta

Havaijilla Missionuorten opetuslapseuskoulussa jäädään usein rukouksen jälkeen hiljaa odottamaan, mitä Pyhä Henki kunkin sydämelle antaa.

– Jumala avasi kanavat, ja monesti joku sai sanat toisen akuuttiin ongelmaan tai rohkaisi läsnäolijoita, Samuel Taipale, 21, kertoo peruskurssiajastaan.

– Kaikki opetus pohjautuu Raamattuun, ja sen tutkiminen onkin päivittäistä 'ruokaa'. Elävä Sana sisältää viisautta ja antaa toivoa sekä vahvistaa suhdettamme Jumalaan. Olemme Kuninkaan puolella, joten meillä on uskon kautta valta kukistaa kaikki vihollisen kahleet elämässämme, nuori mies sanoo.

Samuel ei stressaannu asioista, sillä Isään ja Hänen lupauksiinsa voi luottaa aina, asiasta riippumatta. Omat voimat ja kyvyt riittävät tiettyyn rajaan asti, mutta eivät ”loppumetreille”.

Kolme kuukautta kestäneen luento-osuuden jälkeen Samuel lähti Havaijilta Uuteen Seelantiin, missä kurssi jatkui aktiotyön merkeissä.

– Sairastuin ja ryhmä rukoili puolestani. Minut voideltiin öljyllä.

Tunsin Pyhän Hengen laskeutuvan ja itkin. Kuume sekä kurkkukipu häipyivät saman tien.

– Voimme kaiken Hänessä, joka kuulee pienimmätkin huokaukset, todistaa Samuel.

Aktio oli muutenkin väkevä todistus Herran voimasta.

Aamu- ja iltarukousten aikana Jumala ”puhui” monesti ryhmäläisille. Sanotut asiat kirjattiin muistiin ja ne tulivat eteen myöhemmin.

Esimerkiksi mieleen nousseen henkilön nimi saattoi löytyä kaupungilla katukilvestä, jolloin nuoret tiesivät kulkevansa oikeaan suuntaan. Porukka opetteli ottamaan uskon askelia, ja Jumala viitoitti heidän tietään.

Ryhmän tila-auton kyytiin otettiin liftaajia, jotka saivat kuunnella nuorten todistuksia. Kun auto tuli täyteen vierasta väkeä niin aktiolaiset siirtyivät itse liftaajiksi.

– Liftaus oli jäänmurtaja ja yksi parhaita mahdollisuuksia jakaa evankeliumia. Ihmisiä kiinnosti kuulla miksi olimme tulleet Uuteen Seelantiin. He rohkaisivat meitä ja saimme kertoa matkan aikana tapahtuneista ihmeistä. Jumala johdatti jännästi 'sattumien' kautta, aktiossa noin 2000 kilometriä liftannut Samuel sanoo.

Matkan huipentuma oli 'faithweek', uskonviikko. Samuel matkasi kahden tytön kanssa Queenstowniin varusteinaan makuupussi, pari paitaa, Raamattu ja 10 euroa. Jumala järjesti heille kyydit, ruuat ja yöpaikat sekä lukuisia todistusmahdollisuuksia.

– Kerran poliisi tarjosi kyydin ja sain todistaa samalla kun hän mittaili tutkalla vastaantulijoita.

– Sitten meidän tuli nälkä. Vihollinen alkoi kiusata ja teki mieli antaa periksi, ostaa ruokaa pankkikortilla. Tutustuimme kohta mieheen, joka siunasi meitä 100 dollarilla. Hypimme innoissamme, kun Jumala oli taas pitänyt huolta, kertoo Samuel.

Eräässä yöpaikassa katsottiin dokumentti Sudanista, ja lapsena saatu lähetyskutsu Afrikkaan vahvistui. Samuel haluaisi joskus mennä sinne työhön tulevan puolisonsa kanssa.

Uskonviikko osoitti hänelle, että Jumala täyttää tarpeemme, kun luovutamme vallan itseltämme.

Samuel Taipale on taas Havaijilla, nyt kahden vuoden sopimuksella tiimin ryhmänjohtajana.

Merja Salonen