Jumalan huolenpito kantaa

 – Yksi tärkeä uskon vahvistaja on työni. Kehitysvammaiset ovat niitä vähimpiä veljiä, ja koen, että heidän kanssaan saan tehdä tärkeää työtä Jumalan lähellä.

Ritva Musakan elämän koettelemuksiin kuuluvat isän itsemurha, kun tyttö oli 11, ja meneillään oleva avioero. Hän uskoo kuitenkin, että niilläkin on tarkoituksensa.

– Olen minä joskus epäillytkin Jumalan tarkoituksia, mutta tänä päivänä ei tarvitse enää epäillä. Hänen huolenpitonsa kantaa minua, ja uskon, että asiat kääntyvät vielä paremmiksi kuin miltä tällä hetkellä näyttää.

Jossittelun hän on jättänyt ajat sitten. Niinpä hän ei monen muun tavoin mieti, että jos en olisi tehnyt niin, vaan niin, elämäni olisi parempi tai jopa pitempi.

– Uskon, että ihmisen elinpäivät ovat luetut ennen kuin hänestä on olemassa ituakaan. Siitä tulee turvallinen tunne. Ihmisen elinpäivät eivät luetusta pitene, vaikka päällään seisoisi.

Ritva rukoilee autolla ajaessaan. Jos edessä on tiukkoja työtilanteita, hän pyytää, että saisi oikeat sanat. Rukouksessa hän kantaa Jumalan eteen myös muut asiat, jotka ovat kulloinkin mielen päällä, muun muassa kolme suloista lastenlastaan, joita hän kutsuu voimanlähteikseen.

Myös seurakunnan luottamustehtävät ovat olleet antoisa kokemus, ja seurakunta ja oma kirkko merkitsevät hänelle paljon.

– Kun olin lapsi, kävimme paljon kirkossa, ja äiti kysyi aina, näenkö papin. Se on minulle tärkeää nykyisinkin. En voi istua kirkossa pylvään takana, Ritva Musakka nauraa.

Teksti ja kuva Eeva Vainio