Jumalan omana lapsesta asti

– Tämä on elämäni pohjavire. Jumalan armo on ihmisen ainoa toivo ja ilman sitä elämä on toivotonta.

Maria Mustalahti näkee kotinsa ikkunasta lähellä sijaitsevan synnyinkotinsa. Sen antama perusturvallisuus kantaa häntä vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

– Olen suorastaan erikoisasemassa, koska minulla oli niin hyvä isä. Siksi minun on helppoa ajatella Jumalaa armaana isänä ja itseäni hänen rakkaana lapsenaan.

Vammalan seudulla ja myös Ekojärven kylällä voimakkaasti vaikuttanut evankelinen herätysliike antoi Maria Mustalahden ja hänen viiden sisaruksensa kasvuun oman sävynsä. Japaninlähetysseurat, myyjäiset ja hengelliset lehdet tulivat tutuiksi jo lapsena. Rukoileminen ja hengelliset laulut opettivat turvautumaan Jumalaan ja Jeesukseen.

Maria Mustalahti sanoo, ettei hänen sylinsä ole koskaan ollut tyhjä, vaikka hän on ollut perheetön. Sisarusten lapset ja lastenlapset ovat vuosikymmenten saatossa olleet paljon tätinsä hoidossa. Työ Vammalan seurakunnan tyttö- ja nuorisotyössä sekä myöhemmin lähetyssihteerinä on tuonut suuren ystäväpiirin, joka edelleen pitää yhteyttä.

– Hiljattain kauppareissulla suurikokoinen mies tuli minua tervehtimään. Ihmettelin tälle entiselle kerhopojalleni, että kuinka sinä minut vielä muistat. Hän vastasi, että totta kai kaiken hyvän elämässään muistaa.

Entisen kerhopojan vastaus kuvasti sitä, että lapsilla ja nuorilla on kaipuu kuulla rakastavasta Jumalasta. Niinpä kerhotyö saikin Maria Mustalahden sydämessä tärkeän sijan.

– Pyrin luomaan kerholaisilleni mahdollisimman turvallisen kuvan rakastavasta Taivaan Isästä. Muistutin, että meillä on taivaassa Jumala, joka voi aina auttaa olipa elämämme umpikuja kuinka vaikea tahansa. Sanoin myös, että hänelle voimme kertoa jopa sellaiset asiat, joita emme kenellekään muulle voi kertoa.

Lähetyssihteerinä Maria Mustalahti sai olla mukana edistämässä toista hänelle tärkeää asiaa, lähetystyötä.

– Sanoman vienti eteenpäin kuuluu meille kristityille ilman muuta. Kerran apteekissa eräs nainen sanoi, että on niin väärin kun rikkaaseen Japaniinkin viedään rahaa, vaikka kotimaassakin olisi paljon autettavia.

Vastasin hänelle, että Japaniin ei suinkaan viedä rahaa vaan sitä, mikä sieltä kokonaan puuttuu eli evankeliumi.

Virren 415 sanat ovat lähellä Maria Mustalahden omia ajatuksia. Kristus ei vaadi, vaan on laupias ja rohkaiseva. Hänen työtään ei tehdä pakon eikä painostuksen sanelemana vaan rohkealla ja turvallisella mielellä.

Maria Mustalahden mielestä seurakunta on parhaimmillaan silloin, kun se kykenee lohduttamaan ja kannustamaan heikkoja ja vajavaisia kilvoittelijoita. Samalla hän toivoo, että hengellisiin tilaisuuksiin kokoontuvien joukko ei hiipuisi, vaan mukaan tulisi myös uusia ihmisiä.

Teksti: Kaija Antola