Jumalanpalveluksessa on kaikki oleellinen

Karvialainen käsityöalan yrittäjä Laura-Maaria Koskela on kulkenut monenlaisten elämänvaiheiden ja myös uskonyhteisöjen kautta Karvian evankelis-luterilaiseen seurakuntaan.

Uskon asiat tulivat alun perin tutuiksi Porvoossa, missä Koskela opiskeli artesaaniksi. Porvoon tuomiokirkossa oli vuonna 1981 Tässä elämä -kampanjan talkoolaisten siunaustilaisuus jumalanpalveluksen yhteydessä.

– Halusin kovasti ehtoolliselle ja saada yhteyden Jumalan kanssa kuntoon.

Koska edellisen kerran olin käynyt ehtoollispöydässä omassa konfirmaatiossani, en muistanut jumalanpalveluksen kaavaa ja menin vahingossa alttarille siinä vaiheessa, kun talkoolaiset oli kutsuttu sinne siunattaviksi. Niinpä sain siunauksen, vaikken ollutkaan talkoolainen.

Harmittava kömmähdys hymyilyttää Koskelaa vieläkin. Hannu Päivänsalon armoa käsittelevä saarna oli kuitenkin puhutteleva, ehtoollisenkin vuoro tuli ajallaan ja kotiinviemisiksi Koskela tunsi saaneensa henkilökohtaisesti armon. Sitä hän sanoo myös Jumalan kohtaamiseksi, sillä silloin yhteys avautui.

Hän iloitseekin luterilaisesta jumalanpalveluksesta, joka hoitaa ihmistä syvältä.

– Jumalanpalveluskaava sisältää kaiken oleellisen. Monesti olen istunut kirkon penkissä ja tuntenut että Jumala on puhunut minulle.

Raamattu merkitsee Koskelalle elämän leipää, jota syömällä ihminen tulee ravituksi.

– Sana sanoo että me eksymme jos emme tunne kirjoituksia ja sen tähden jokaisen uskovan tulisi lukea sitä paljon. Se ei ole vaikeaa vaan Pyhä Henki avaa kyllä sitä kaipaavalle.

– Kun elämässä tulee eteen niin vaikeita vaiheita, ettei jaksa yhtään lukea Raamattua, voi Pyhä Henki nostaa muistista lohduttavan kohdan joka kantaa eteenpäin.

Omaksi lempipaikakseen hän nimeää Ilmestyskirjan lopusta kohdan, jossa sanotaan Jeesuksen eräänä päivänä pyyhkivän pois kaikki kyyneleet.

Joskus tulee elämässä eteen tilanteita, että Raamatun ja rukouksen lisäksi tarvitaan muutakin apua. Niin Koskelalle itselleenkin on käynyt avioliiton särkyessä.

– On etuoikeus, jos rikkinäinen pääsee ammattiterapeutin juttusille. He ovat asiantuntijoita, jotka eivät tee hengellistä väkivaltaa. Myös oma minä on laitettava eheytymisprosessiin mukaan. Uskon Jumalan sanovan särjetyille lempeästi jotain tämäntapaista: “Rakas lapsi, korjataanko tämä yhdessä?”.

Armo merkitsee Koskelalle täydellistä syntisen ihmisen hyväksyntää.

– Vaikka ihmisiltä ei aina saisi armoa, niin Jumalalla sitä riittää.

Kaija Antola